Solmussa

Käynti sujuu hyvin, ravi sujuu hyvin - tänään mm. koottu ravi oli ihan taivaallista - molempiin suuntiin! Mutta laukka. Oikea on taivaallinen. Vasen on katastrofi.

Oltiin Riston tunnilla. Eilen omassa ridauksessa oltiin jo solmussa sen vasemman laukan kanssa. Ja siinä samaisessa solmussa oltiin edelleen tänään. Vastalaukka (vasen siis) sujuu hyvin, itseasiassa siinä Lumppis kantaa itsensä ihan äärimäisen hyvin - huikea parannus esim. vuoden takaiseen tilanteeseen. Mutta myötälaukassa, vaikka ihan isolla ympyrällä, sisäpohje ei mene läpi ja Umppis puree kuolaimeen kiinni. Sitäpä sitten palastelemaan.

Loppuviimeksi kaikki kiteytynee siihen, että en saa laukka-istuntaa toimimaan vasemmassa kierroksessa. Kompensoin sen pohkeella. Ja kun pohje on liian vahva, Lumppiksesta tulee vahva ja se vaan tuumaa "en tee mitään". Eli tuttu ja tunnettu olotila: kun taito loppuu, alkaa väkivalta. Onneksi on äärimäisen fiksu valmentaja. Nyt on sitten harjoitteluna pelkästään se, että laukataan vasemmassa kierroksessa ympyrällä, irrotellaan edestä rauhassa, ja ratsastetaan laukka istunnalla, ei pohkeella; pohje vain tukee.  Eli back-to-basics: tahti-rentous-tukeutuminen...

Tämänhän on se mun ratsastuksen pahin ongelma: tiedän, miltä hevosen tulee tuntua. Mutta jos sinne ei pääse järkevillä askelilla, mun on vaikea keksiä, mitä palikkaa lähden ensin korjaamaan.

Vaikka kieltämättä depis siitä, että perusasian edessä ollaan solmussa (ja se johtuu ihan mun vasemman puolen hitaudesta), olen kuitenkin suunnattoman iloinen koska tajuan, kuinka paljon me ollaan menty ratsukkona eteenpäin! Lumi on esimerkiksi suoristunut ihan mielettömästi ja sen liike on parantunut. Ja jos verrataan vaikka viiden vuoden takaiseen tilanteeseen, ei saman päivänä voi puhuakkaan siitä ja tämän aikaisesta ratsastuksesta.

Mutta ilman Ristoahan tämä matka ei olisi ollut näin antoisa. Kyran haastattelu Hippoksessa oli uskomattoman hyvä: kaipasi mm. sitä, että nykyajan ratsastajat oppisivat tasapainottamaan hevosta. Ja kertoi, että on saamassa kimalaisen lentämään, kun kukaan ei ole kertonut kimalaiselle, että se ei osaa lentää - koulutus tekee ihmeitä. Suomessa on harvoja valmentajia, jotka saavat kimalaisen lentämään. Väitän, että Risto on yksi niistä harvoista. Sen takia on ollut ihan mielettömän upeaa, että meidän tiet kohtasivat. Mä vain toivon sydämeni pohjasta, että Lumpan lisäksi päästään kohta puoliin työstämään myös toista baby-hevosta. Rakentaminen kun on niin kivaa.

Huttusen Tarjaa on kiittäminen siitä, että ostin oman hevosen. Tarjalle silloin aikanaan mutisin, että mitä mä omalla teen - mukavampi käydä tunneilla. Mutta nyt mä tajuan, että ilman omaa ei olis enää myöskään mun ratsastusta. Se, että voi kehittyä ja päästä eteenpäin on ihan uskomatonta: oman hevosen myötä on auennut ihan erilainen ovi ratsastuksen maailmaan.

Meille vuosi 2012 on taas uusi vuosi, kohti parempaa ja tasapainoisempaa ratsastusta. Unohtamatta kuitenkaan sitä maastoilua ja elämän iloa. Mä toivon, että vuoden päästä tätä blogia päivittäessäni voin vain todeta, että taas on menty valtava harppaus hevosrintamalla eteenpäin. Sitä odottaessa.

Tonttu Toljanderin Jouluviikko

Tonttu Toljanderin jouluviikko alkoi koulunväännöllä: joka oli varsinaista vääntöä ja ei todellakaan sujunut hyvin. Oli pitkästä aikaa ratsastus, että itse olin kuin maani myynyt - niitä hetkiä, kun taas kelas, että mitä hemmetin järkeä tässä on. Mutta kelailu auttaa: tiistain lepo teki hyvää molemmille ja keskivikkona talsittiin pimeän maasto: Lumppis lompsi tyytyväisenä korvat hörössä.

Eilen sitten totesin, että lusikka kauniiseen käteen ja menoksi. Eli mun on vain ratsastettava se vasen pohje sieltä ihan oikeasti läpi. Ja tulihan se: alkuun oli etuosakäännöksetkin taas jotain ihan muutakuin käännöksiä, mutta Tonttu Toljader petrasi ja saatiin muutama ihan hyvä pätkä. Oli varsinainen masokistiratsatus: avot sekä ravissa että laukassa kaarevalla uralla...

Tänään sitten poimittiin satoa. Lumi oli hyvä! Pohkeet oli läpi heti ekassa avossa ja Lumi kanto itsensä ihan toisella lailla. Hemmetin tarkka sitä saa olla: mutta hyvä kikka oli väistättää vähän ulos, kun teki avoa ravissa: vasemmassa eli vaikeammassa kierroksessa sitä hokas, että helposti se taas tuli ja taipu pohkeen ympärille.

Ravissa tehtiin hyvää harjoitusta: kolmikaarinen ympyrä s.e. koko ajan avossa, ts. avo vain vaihtui toiselle puolelle keskelle. Hyvin sai harjoitettua tuota lapojen liikkumista (=

Laukan masokistiharjoitus oli pitkälle sivulle 10 m laukkavoltti, jonka jälkeen puolikas volttia - suoristus - ja sitten vastalaukka 10 m voltti ja sen jälkeen keskiympyrällä vastalaukkaa - josta taas tuon kahdeksikon kautta takasin myötälaukkaan. Ekan laukkavoltin tein hirveällä vauhdilla, mutta kun Herra Hartikainen totesi, että kyse ei ole nopeuskilpailusta, niin johan rauhoituimme ja oikeassa kierroksessa tehtiin ihan mielettömän hyvät vastalaukat! Vasemmassa kierroksessa tuotti hankaluutta tuo 10 m vastalaukkavoltille siirtyminen - Lumen meno alkoi muistuttamaan enemmän laukkapiruettiä.. raskas liike sille... mutta sitten kun päästiin vastalaukkaympyrälle, hemmetti että se oli hyvä! Varmasti parhaimmat vastalaukat tänään ikuna (=

Eli Tonttu Toljander oli äärimäisen ihana ja ansaitsee ehdottomasti kolmen päivän maastoilut (= Tonttu Toljanderista tuli myös nyt vielä enemmän naku - tosin toinenpuoli jäi viimeistelemättä, mutta eihän se meitä haittaa (=

Se, minkä tämä viikko (taas) opetti on se suunnaton tarkkuus ja pedanttisuus, mitä ratsastus vaatii. Lumppis on päässyt taas "luistamaan" pohkeista pois, kun olen vaan vähän räpeltänyt, että josko nyt menisit... Se on pakko vaan korjata heti, kun pohje ei ole kunnolla läpi eikä hevonen taivu pohkeen ympärille. Joskus tietty toivoo, että olis helpompi hevonen, mutta toisaalta: Lumppiksen avulla oppii ratsastamaan, ihan aikuisten oikeasti (=

Pitkästä aikaa... maastolaukkaa!

Tallitöiden jälkeen - asuntotarjous - ja sitten Umppiksen kanssa maastoon. Hauskaa oli se, että ehdin Wärtsilän sillalle asti, ennenkuin tajusin, että olin lähtenyt pipo päässä ratsastamaan (= Ei muutakuin takaisin ja tallille - kypärä päähän - ja uudestaan lenkille. Hassua. Taisi asuntojutut sekoittaa päätä melkoisen paljon.

Sillalla suosiolla taluutus, mutta Lumppis oli siitä huolimatta "kuuma". Suluissa "kuuma", koska aika paljon sen keikailu näkyi olevan energian aiheuttamaa: sinänsä hassu, koska herra hevonen on ollut suunnattoman hyvällä työnteolla. Enivei, ei ollut vaikea arvata, että suunniteltu päiväohjelma olisi herralle mieleen - nimittäin maastolaukkailu. Kävin jo kesällä katsomassa pienen metsäpätkän, joka on itseasiassa ihan hyvää hiekkapohjaa ja vielä varustettu ihan hyvillä ylösnousuilla. Sinne siis. Ja voi pojat, kun päästiin raviin. Lumppa oli ihan tohinoissaan. Ja kun mutkan jälkeen tuli nousu eteen - oli pieni poika pullea kuin ilmapallo! Aika paineilla mentiin eka pätkä - pakko oli vaan pitää kiinni ja yrittää saada rauhotettua. Kun päästiin päähän ja oltiin kääntymässä takaisin, vinkaisu kyllä kertoi herran mielentilan enemmän kuin hyvin (=

Koska kyseessä on varmaan joku 500 m tienpätkä, totesin että se sitten mennään muutaman kerran. Tosiella kertaa tulikin sitten Lumpan bravuuri: laukkaväistö vastamäkeen, hyvällä poljennalla ja kokoamisasteella, höystettynä kierrepukilla ja vinkumisella. Eli mä sain kyytiä. Mutta ai että oli ihanaa nähdä, kuinka Umppis nautti! Neljä kertaa me se pätkä vedettiin edes takas ja Lumppis alkoi onneksi jo rauhoittumaan... Koirapuiston kautta kotio ja voin sanoa, että oli lungi, raukea ja onnellinen hevonen! Ja kuski. Ihan luvattoman kauan on mennyt siitä, että viimeksi Lumppis on saanut maastossa laukkailla. Mutta en pohjat, ne pohjat. Toi oli nyt hyvänä, koska oli sopivan märkää ja sen myötä hiekka oli hyvin pehmennyttä. Huomenna sitten luulisi koulutreenin maistuvan - ja hieronnan (=

Umppa-Lumppa Rules Again!

Voi vide, että Umppis oli I H A N A! Siis mä en edes ratsastanu kuin joku 40 minsaa, koska se oli niin älyttömän ihana! Vähän laiskanletkeä, mutta rehellisesti teki töitä ja tuli tosi-tosi-hyvin! Siis ison iso ilo ratsastaa! Laukassakin oltiin jo ihan sfääreissä, niin ihanasti Umppis oli alla. Kyllä on järjetön matka tultu tässä reilun 5 vuoden aikana. Mutta eipä tästä matkasta olis mitään tullut ilman meidän huippu-valkkua eli Herra Hartikaista. Hevonen liikkuu omalla moottorillaan ja kantaa itseänsä oikein rehellisen rennosti peräänannossa. Sen tunteen kun ratsastuksessa saa, niin sitten tietää, mitä se ratsastus TODELLA on.

Umppa-Lumppa on POP

Tänään valkussa. Voi jee, että Umppa-Lumppa on POP! Siis Umppis on sellanen hevonen, että sillä vois varmasti ratsastaa ja treenata tuntikausia... mutta kun ei voi - kun täytyy malttaa lopettaa, kun se toimii hyvin (=

Me ollaan viimein ja vihdoin löydetty keskiravi. Tai kiitos - kuski on sen löytänyt - niin sen myötä myös hevonen pystyy sen tekemään. Risto sano, että Lumpasta näkee, että se nauttii, kun pääsee venymään ... oli hyvä nyrkkisääntö tehdä keskiravi s.e. se on i l o i n e n... Tehtiin myös mielenkiintoista harjoitusta: 1/2 takaosakäännös käynnissä, sen jälkeen 1/2 kierrosta raviin (eli nosto takaosakäännöksen keskellä) ja siitä sitten keskiympyrää pitkin. Aika hyvä harjoitus, joka paljasti äärimäisen hyvin, että ei ole polle ihan pohkeen edessä.

Laukat meni tänään taas nappiin. On niitä hiottukin. Huah. Kaikenkaikkiaan siis  mielettömän ihana ridaus.

Purola vuosipäivä

Huomenna tulee Purolavuosipäivä eli vuosi asustettu meidän kodissa. Tämä päivä menikin lungisti, koska tein aamupäivätallin (eli hepat ulos + karsinat) ja sen jälkeen lähdettiin yhdessä Lady Lara seurana maastoilemaan. Umppis oli koko maastoilun ajan sen näköinen, että "elkää häiritkö mua, mulla on nyt viikon tärkein treeni menossa nimittäin maastolenkkeily" (= Noin 1.5 tunnin lenkki tehtiin, oli tosi kiva keli ja kaikenkaikkiaan siis mielettömän mukava maastoilu.

Vuosi ollut kyllä mielettömän mukava! Ihana juttu, kun se oma koti on tallimaailmassa löytynyt! Vuosi päästy hyvin treenaamaan: erinomaisen hyvät pohjat (sekä maneesi, kenttä että tarha) ovat tietenkin hyvä lisä. Puhumattakaan hyvästä tarhauksesta (hela dagen) ja erinomaista erinomaisempikin rehu: esim. nyt meillä on säilö, jonka väri on niin vihreetä, että aivan kuin olis just pellolta niitetty (= Ja big plus tietenkin se, että meillä on ihan mielettömän hyvä poppoo tuolla (=

Lumpan talvilook

Muutaman viikon takainen kuva - tälläisillä vauhtiraidoilla me tämä talvi "viipotetaan" (=

Töitä, töitä - kevyesti

Lumppiksella oli hammaslääkäri maanantaina. Herra eläinlääkäri tuli poran kera raaputtamaan hampaat ojoon. Lumppis oli taas pop - se oli ihan härtssentään, kun ell tuli rauhoituspiikkiä antamaan. Siinäpä se sitten piikin jälkeen seisoskeli tyytyväisenä pää pystyssä ja korvat hörössä ja seuraili, mitä kivaa se herra ell oikein puuhaa, kun se tavaroitaan kasaili... Noh, eihän siinä auttanut muutakuin antaa pieni tujaus lisää - ja siitäpä se sitten otti ja nuokahti; ihan huolella. Mutta hampit on nyt siis raspattu. Ja puolen vuoden päästä uudestaan.

Tiistaina oli minimointi. Voi vitsit. Me tehtiin vain käynnissä, koska oli tuo rokotus takana.. Mutta sekin riitti (= Harjoiteltiin sitä, että hevonen ihan oikeasti kantaa kaulansa. Käynnissä ei annettu painua alas, vaan pidettiin ylhäällä ja taivutettiin kaulaa sisäänpäin. Samalla saatiin jarrutettua sisäetujalan liikettä - ja hevonen kasas itsensä s.e. diagonaali vasen-oikea (tai oikea-vasen) tuli "kasaan" - sehän alko kantaa itsensä ja polkemaan! oli ihan hillitön fiilis, kun rupes tuntemaan, miten se selkä alko diagonaaliliikkeessä toimimaan. Sitten taas tuttuja avo-sulku-avo harjoituksia jne. Kaikenkaikkiaan äärimäisen hyvä asioiden purku tunti.

Noh, eilen oli Umppiksella lepo ja tänään ajattelin -day 3:na - käydä vähän liikuttamassa poikaa. Me ei tehty mitään ihmeellistä - vähän tuota Minimointi ideaa, koska mä totesin, että Umppis on oppinut alkuravissa sen, että se voi painaa päänsä alas... eli itseasiassa näinhän se ei saisi tehdä, vaan sen tulisi jäädäkevyelle tuntumalle s.e. käsi määrää sen kaulan venyvyyden... hauskaa harjoittelua, joka tuotti lopputulokseksi loppuravissa hevosen, joka ihan oikeasti kantoi kaulaansa (= Ei hullumpi. Vasemmassa laukassa puri sisäkuolaimeen huolella, mutta mutta... saattaa olla myös raspauksen jälkeen se puoli kipeä. Ehkä. Jatkamme vasemman laukan harjoittelua taasen paremmalla tuurilla myöhemmin.

Ai niin. Lumppis on varsinainen herkku**lly. Kas kun se tietää, että nyt on porkkana-aika. Ja se rakastaa porkkanoita. Mikä tarkoittaa sitä, että kun ensi vie pellavamössön, se ei ala syömään sitä (mikä siis normisti on sen herkkua). Kas kun se tietää, että mä käyn vielä samaan sankoon pilkkomassa vinon-pinon porkkanoita, jotka tuon vielä siihen sekaan. Mua nauratti tänään ihan sikana, kun tulin rehuhuoneesta ulos sen porkkansangon kanssa. Olin nimittäin jättänyt Lumppiksen karsinan oven auki (sekun ei karkaa sieltä) - Lumppis seiso karsinan ovella pää korkealla ja korvat ihan 150% hörössä, ilme kirkkaana, odottamassa, että joko ne mun porkkanat tulee... pellavamössö sai kaikessa rauhassa olla sielä ruokakipossa (= Omanlaisenssa hassu hessu hopo toi mun hobunen.

Valkussa..

Ja kuski oli aika hyytynyt. Mutta on se makee tunne, kun Umppis liikkuu omalla moottorilla eteenpäin! Ja nyt haettiin pitkästä-pitkästä aikaa myös koottua raveja pätkän verran... nekin luonnistuivat. Ja keskiravit alkavat löytymään, kun täti-moonika on oppinut istumaan siellä alhalla eikä runttaa vain pohkeella sitä ravia..

Tehtiin hyvä harjoitus: kokorataleikkaa s.e. vasemmasta kierroksesta tultaessa ensin lävistäjällä avo vasemmalle - suoritus - avo oikealle, josta pystyi jatkamaan myös kulman läpi, kun tuli oikeaan kierrokseen. Mielettömän hyvä harjoitus s.e. linja pysyi omasta halusta sellaisena, kuin halusi - tätä lisää!

Laukassa meillä on vielä työstettävää ja paljon. Tasapaksua on se sana, joka kuvaa sitä tällä hetkellä. Mun täytyy saada ridattua puolipidätteet paljon paljon paremmin läpi. Samoin ne laukka-ravi-siirtymät on saatava sujuvimmiksi.

27.11 tulee vuosi täyteen Purolassa. Ei voi muuta sanoa kuin oli täysin nappisiirto. Harmittaa, että realistista valokuvaa Lumppiksesta ei silloin tullut otettua - siis sellaista, mistä olisi nähnyt sen, missä kunnossa se tuonne muutettaessa oli. Vähän on eri hevonen nyt. Puhumattakaan siitä, että esmes mitään ripuli-p**k** ei ole tänä syksynä ollut, kas kummaa. Rehuthan tuolla on ensiluokkaisia - Kaakkolasta tuli nyt sellaista heinää, että itsekin oli aivan että wow - voiko heinä olla tuon näköistä! Ja kun analyysit on kohillaan, niin siinäpä sitten heppojen kelpaa rouskuttaa... Ja maneesi - kieltämättä on mielettömän ihana juttu, että ei tartte talvella miettiä niitä maneesimatkoja. Nyt kun vielä saa muutettua itsensä lähemmäksi tuota tallia, niin siinäpä sitten kelpaa elämäänsä viettää.

Olipas se eilen virkeä!

Oli herra hevosella nimittäin melkoisen kepoinen takapää - kun mentiin lopuksi eteen-alas laukkaa; rentoa, pyörivää, energistä - ja tietty pitkällä ohjalla, että sai herra hepo venyttää sen kaulansa alas ja sitä kautta sen selkänsä - niin eiköhän se pitkän sivun alussa (kun Lady Typy laukkas rinnalla) ottanut ja lähtenyt tekemään kunnon kierrepukkia! Aika avuton olo kuskilla siinä tilanteessa, kun on kaikki pelimerkit poissa: pitkät ohjat, hevosella pää alhaalla jne. Kyydissä pysyttiin - ja nauratti koko juttu - mutta on se aika vinkeä tapaus; ei nimittäin MITÄÄN ennakkovarotusta (=

Mutta tuo kuvaa hyvin Lumppiksen eilistä energiaa. Se oli ensinnäkin ihan järjettömän hyvä. Sen lisäks sillä oli kunnolla pilke silmäkulmassa - laukkatyössä se Lady Typylle vinkautteli ja iski silmää. Naurettiin maneesissa ihan vääränä sille. Minkäs teet - toinen on oma ihana itsensä - ja siinä sivussa työskentelee vielä ihan järjettömän hyvin (=

Lumppis on Lumppis. Ja hyvä niin (=

Kohta se on ihan oikeasti K A L J U

Siis Lumppa. Tää oma klipperi on tietty hieno juttu. Mutta tuli siis ajeltua se uudestaan - Lumi siis. Kaks viikkoa edellisestä kerrasta ja herra oli - KARVAINEN! Nyt ajoin isommat karvattomat alueet lapojen yläpuolle - autto edes vähän.

Sen jälkeen oltiin Härr Hartikaisen valmennuksessa; kangilla piiitkästä aikaa. Arvatkaas mitä? Keskiravit sujuu. Ovat oikein oivia! Ja muutenkin Lumppis oli oikein oiva! Kuskista ei sitä pääse sanomaan (=

Mukavaa yhteiseloa

Ollut Lumppiksen kanssa. Ratsastuksessa on nyt jotenkin vain löydetty se uusi moodi ja se näkyy. Vähemmän pohkeella ratsastusta, enemmän tietoisuutta ohjiin ja - polviin - ja ylipäätänsä siihen tekemiseen. Vasemman kierroksen avot parantuivat radikaalisti, kun tajusin purkaa asiat osiin; ensin ne lavat sieltä vähän sisään ja sen jälkeen vasta taivutus...

Pimeän maastoilut on korkattu. Ei lähdetä radanviertä - vaikka Lumppis sitä eilen tarjoskin ihan omatoimisesti reittivaihtoehdoksi (= Eli tehdään ihan lähimaaston lenkkiä, abt. 35 minsaa siinä taitaa mennä. Lumppa nauttii! Se vaan on hevonen, joka vaatii sen pari maastoilua viikossa, ihan ehdottomasti.

Klippaus on melko bueno, mutta vielä pitää ajella vähän enemmän. Aika hikinenhän se on ratsastuksen jälkeen esmes. satulan alta, mutta sille ei vaan saa sitten mitään.

Mini kävi keskiviikkona pitämässä taasen tuntia; tuli taas tosi hyviä vinkkejä siihen tietoiseen ratsastukseen. Kehui muuten heti Lumpan nähtyään, että on tosi hienossa kunnossa! Arvatkaa vaan, olinko iloinen; se abt. vuosi takaperin, kun tuonne muutettiin, oli tilanne ihan toinen. Nyt ei ole ollut mitään lentävää vesiripulipaskaa ja Lumppiksella on massa päällä eikä nälkäkuopat ole montut. Kaikenkaikkiaan olen tyytyväinen. Uskomatonta, että kohta ollaan vuosi oltu tuolla! Mutta koti on tainnut viimein ja vihdoin löytyä; meillä on mieletön porukka, talli on puitteiltaan ihan mielettömän hyvin toimiva - ja mulle se tärkeä asia, se on pieni.

Umppa-Lumpasta tuli seminaku

Nimittäin klipperikone tuli tänään testattua. Hienostihan se toimi! Ja Lumppis - aivan ihana! Mulle eka kerta, kun klippaan. Ja Lumppista jännitti.. Mutta siitä huolimatta se hoiti homman kotio mallikkaasti. Tuli puoliklippaus - eli kaula puoliksi+kokonaan kaulan alus - lavat - alaosa mahasta ja vauhtiraita taakse.. Ei hullumpi.

Illasta oli sitten tunti. Lumppis jakso liikkua ihan erilailla; en yhtään ihmettele, koska melkoisen paljon siitä karvaa lähti pois, mahto olla vähemmän kuumaa liikkua (= Herra Hartikainenkin näki eron, minkä olen saanut aikaiseksi tämän muutaman päivän aivojumpalla. Ja hyvä niin. Lumppis nimittäin meni tosi tosi hienosti! Ja oli tosi kevyt edestä! Vielä on hiomista, mutta suunta on mielettömän hyvin oikea... Tästä on hyvä jatkaa.

Harmoniaa..

Eilen oli pitkä maasto, tänään oli tiedossa maneesiridaus (kiitos syksyisen monsuunin) ja huomenna tiedossa lepopäivä. Eli se tiesi sitä, että jo ratsastamaan mennessäni tiesin, että en "työstä" tai muuten "kauheasti vaadi" - vaan lähinnä kivaa ja mukavaa rentoa hiontaa. Ja sitähän se oli.

Nyt mä lähdin hakemaan sitä Minimointia: taivutus tulee s.e. sisäohja kutittaa kaulaa (paine kaulaa vasten) ja polvi puristaa - ja vielä niin, että ensin polvi, sitten sisäohja. Kun vielä aloin pureskelemaan paloihin, totesin, että vasemmassa kierroksessa on ongelma saada a) ensin ne lavat sisään ja b) sitten taivutus. Pelkkä taivutus onnistuu. Tämän "ratkaisen" yleensä alkamalla vetää ulko-ohjalla. Mutta eihän se näin mene. Hain monta kertaa tunnetta oikeassa kierroksessa - oli aika radikaalia todeta, että oikeassa kierroksessa avo tulee ilman ulko-ohjan vahvaa tukea. Kyrahan ratsuttaa nykyisin ilman systemaattista ulko-ohjaa, btw. Niinpä totesin, että ulko-ohja ottaa pidätteet, jotka vaativat ulkoetujalkaa astumaan lyhyemmin, ts. alkavat tuomaan lapaa sisään ja vasta sitten polvi alkaa taivuttamaan. En tiedä, onko oikea ratkaisu, mutta se ainakin toimi. Ja kun systemaattisesti mietti sitä, että ulko-ohja päästää niin tuli muutama tosi hyvä pätkä!

Ja laukassa sama juttu. Käsien liikehän mulla on kauhea - mutta kas kummaa kun oikeassa kierroksessa maltoin hakea sen läpiratsastuksen polvella - pienellä sisäohjan painalluksella kaulaan, niin sehän toimi. Ja KAS KUMMAA - sehän toimi niin myös vasemmassa kierroksessa. Paljon on siis tädillä vielä opittavaa.

Mutta oli hyvä ridaus. Rikoin kaavoja ja paljon. Ridauksen jälkeen Lumppis palkitsi lepuuttamalla huolella turpaansa mun selän päällä, kun siivoilin kakkoja. Taisi se myhistellä itsekseen, että nyt mä viimein ja vihdoin näytin tuolle tätsylle, että miten hevonen voi ihan oikeasti toimia. Ainoa miinus lienee se, että kohta sillä ei voi ridata kukaan muu, koska nyt se alkaa kääntymään sellaisille avuille, että ne on mun spesifiset jutut. Mutta näinhän sen täytyykin mennä. Meikäläisen sielunmaisemalla ratsastus.

Työtä, työtä.. ja hauskuttelua

Umppa-Lumpan kanssa oltiin sunnuntaina Riston tunnilla - piiitkästä aikaa! Oli tosi kivaa - lavan siirtoharjoittelut olivat tehneet tehtävänsä. Ja tauko. Vielä on kieltämättä paljon hiomista eli Umppis täytyisi saada vielä paremmin pelkän pohkeen väliin.. Mutta mehän harjoitellaan.

Maanantaina piti mennä maastoon - mutta nyt oli niin kauhea keli, etten edes minä lähtenyt ulkoilemaan... Eli siis maneesiin. Tehtiin taivuttelua ja laukkaharjoittelussa mm. laukka-ravi siirtymisä: minä huippu laiska kun otan aina laukasta käyntiin suoraan; laukka-ravi siirymiset on hivenen haastavia, koska Lumppis automatic ottaa nätisti käyntiin - hyvä minä!!

Eilinen oli sitten lepo, koska kuski oli joogailemassa. Ja tänään - ihana auringonpaiste! Ei muutakuin maastoon; koirapuiston lenkki. Metsässä pikku pätkä laukkaa - joka oli höystetty muutamalla pukilla ja muulla iloittelulla (= Kaiken kaikkiaan oli tyytyväinen hevonen. Ja kuski. Tästä on hyvä jatkaa taas huomenna treenailua.

Maaaaaaaaaaaaastooooooooooooon!!!!!!!!!!!!

Kolmen työpäivän jälkeen maastopäivä - ja oli kyllä herra hevosella hienosti ansaittu! Saatiin vielä Lady seuraa, kun Lady D lähti mukaan. Ihana syyspäivä - ruska metsä - ja mielellään liikkuvat hevoset - voiko enempää toivoa! Ennen reissua kunnon harjaukset karsinassa: mahan alta löytyi sellainen kohta, että Lumpan oli pakko kaivaa mun selkämys paidan alta esiin - ja siinä se sitten huulilla hoiti mun selkääni samalla, kun mä rapsuttelin sitä.. Ei onneks hampailla (=

Nyt on etsinnässä klipperi. Aika vakaa aikomus on klipata Lumppa itse. Sekin kun on se hevosmiestaito, joka on vain syytä oppia. Pari käytettyä on nyt kiikarissa: ja jos ne ei tärppää, sitten from abroad tilausta kehiin.

Lumi on niin valtavan pop. Ja rakas. Btw, olen huvittanut itseäni ajatuksella, millainen Lumppa on ollut varsana. Veikkaan - että persoonallinen (=

Oma ridaus - Wow!

Jatkettiin Lumppiksen kanssa eilisellä teemalla eli kuinka siirrellä lapoja.. lähinnä ajatuksena oli saada läpi se, että polvella painaessa lavat siirtyy. Lumppis liikku itseasiassa tosi hyvin, vaikka vasemmassa kierroksessa saa olla vielä tosi tarkka, että pysyy suorana... Ravi oli hyvää; vaikken sitä itseasiassa hakenutkaan vaan kaikkea muuta (=

Laukassa - vasemmassa sellaisessa - yritin hakea asetuksen vaihtelua puolelta toiselle, mutta vaikeaa se oli. Täytyy jatka ahuomenna harjoituksia. Samoin sitä suoristamista, että saisi pysymään oikean lavan "sisällä".. eli että se ei vaan pullahda ulos..

Otan ilmeisestikin sitten klipperin laintaan ja klippaan Lumpan itse. Jos sujuu ok, sitten tarttee hankkkia oma kone. Kait se niin vaan on, että näitä hevosia on lopun ikäänsä - ja klipattua tulee varmaan useampi hevonen vielä tässä elämän varrella...

Mutta - Umppa-Lumppa on siis kerrassaan.. POP!

Minimointia

Tänään taas Minimointi-tunti. Ja ajatuksia avartava- ja auttava. Nimittäin harjoiteltiin lapojen siirtämistä puolelta toiselle. Tämä on äärimäisen hyvä harjoitus meille, koska erityisesti vasemmassa kierroksessa Lumppis lyö oikean lavan ulos... Eli tehtiin harjoitusta, jossa pitkällä sivulla vasemmassa kierroksessa ensin väistätettiin vastataivutuksella vähän sisään ja sitten myötätaivutuksella takaisin uralle. Eli tämä tarkoitti sitä, että oikea ohja painaitui vähän kaulaa vasten, oikea polvi oli oikeastaa se "aloittaja" - eli oikealla polvella ja ohjalla saatiin hevonen taipumaan vastataivutukseen. Aina kun reagoi vähänkin oikeaan taivutuksen suuntaan - periksianto - ja sitten houkuteltiin lisää. Kun oli tullut näin sisään, sitten takaisin uralle s.e. ensin vasen polvi kiinni, sen jälkeen vasen ohja kutitteli kaulaa ja tätä kautta haettiin se taivutus toiseen suuntaan. Tämä oli ihan mielettömän hyvä ja avartava harjoitus.

Tämän jälkeen harjoiteltiin suoralla hevosella väistämistä... eli nyt pohkeesta piti väistää pohkeenväistöä suoraan sisälle ja siitä takaisin uralle. Käytännössä tarkoitti sitä, että ulko-ohja (eli jos väistö oikealle, oikeaohja) teki puolipidätteet, vasen pohja väistätti ja vasen ohja oli irti kaulasta. Koska jos se olisi ollut kaulassa kiinni --> olisi taasen ollut pyyntö taipumiseen. Jos hevonen heitti lavan ulos (eli esim. väistö oikealle, tiputtaa oikean lavan ulos), niin taas haetaan sitten vastataivutus (eli taivutus oikealle) --> lapa haltuun ja sitten taas menoksi.

Laukassa haettiin se suoruus ensin. Me alotettiin vasemmassa laukassa, joka on meille vaikeampi. Pieni vastataivutus ulospäin ja Lumppiksen lavat hallussa. Sen jälkeen haettiin asetuksen vaihtamista puolelta toiselle. Oli vaikeaa -- eli meille ehdottomasti treenauksen paikka. Oikea laukka oli parempi mutta haettiin vielä parannusta s.e. mentiin uralla avotaivutusta. Ja sen kaulan ei pidä taipua niin järjettömästi..Eli lavat taas haltuun.

Oli mielettömän hyvä tunti. Mä olen sotinut sitä ajatusta vastaan - mitä jotkut opettajat sanovat - että jos hevonen tulee lapa ulos, sitten vaan kutitellaan ulkopohje edessä.. Ja nyt taas tuli osoitettua, että se logiikka on väärä -> tuo Minin tapa tuntuu paremmalle. Sehän on sama, kuin mitä Risto hakee: kun hevonen on sisätakajalka alla, se kantaa itseään...

Hassun hauska Lumppa

Samaiselta peltolenkin pätkältä kuva kesällä ja nyt - ero on huima; syksy ja talvi tulee. Oli tosi tuulista - ja Lumppa oli ihan älyttömän energinen. Radanvarren pätkällä, kun oltiin maastoon lähdössä, tuli Delsku vastaan. Ja samaan aikaan juna. Lumppis otti "säkärit". Varsinaisesti hipsukoissa, koska ei ollut mikään aito tilanne vaan ihan Lumpan kujeilu-energiaa. Samalla energialla sitten mentiinkin loppureissu.

 Peltoaukean vikalla pellolla oli joku rakentanut crossiradan - muutamalla telineellä. Hevonen on kyllä ihan käsittämätön - Lumppis oli nimittäin saada härtslaakin, kun pellolla oli jotain, mitä siellä ei ole aiemmin ollut! Vetäs kunnon ukarit, päästi kunnon hätäpaskat ja sydän hakkas (= Menihän se sitten siitä ohi, mutta en kyllä jaksa lakata ihmettelemästä, miten hevonen voi a) muistaa ja sen myötä b) reagoida ympäristön muutoksiin noin - ei me tuota peltolenkkiä nyt niin kauhean usein olla tehty.

1,5 h oltiin maastossa ja sitten Umppis takas ulkoilemaan. Varsin pirtsakka syyskeli, mutta kivaahan tuo tarpominen oli. Lumppis tais luulla saikkunsa aikana, että nyt liikunta loppuu: sen verran pirteästi se on nyt saikun jälkeen liikkunut, että selkeästi näkee tämän liikkumisen olevan sille ihan "must" juttu (=

Umppis työnteossa

Takana pari eteen-alas päivää. Ollut pirteä ja aktiivinen hevonen - täynnä ihanaa Lumppa-energiaa (= Kaikesta näkee, että paluu liikkumiseen on mielekästä. Tänään jopa tehtiin vähän töitä; lähinnä avolla hakua taipumiseen, vähän pohkeenväistöjä, eteen ratsastus ravissa ja laukassa. Sieltähän se vanha Lumppa tulee taas löytymään, kunhan alkaa työstämään. Nyt on vakaa aikomus saada se vasemman kierroksen vinous (oikea lapa työntyy ulos) saada korjattua ihan korrektisti ja kunnolla; sen jälkeen nimittäin mopo liikkuu, sanoisin... verrattaen mageesti.

Lumppis on myös varsinainen herrasmies, koska pysyy karsinassa odottelemassa mössöjä, vaikka ovi auki. Oheinen ilme on tallennettu tilanteesta, kun pellavat vielä turpoamassa. Siinä ovella se seistä möllöttää euforisen oloisena ja odottelee, katselee ja tuumailee, kunnes sanko tulee nenän eteen (=

Ai niin. Vähänkö pus-pus buenoa, kun a) on maneesi ja voi ridata kuivana ja b) EI OLE KURAA! Hitsit. Ei tartte hakea hevosta sieltä mutalammikosta - valkoset sukat on valkoset sukat (= Elämän pieniä kohokohtia. Enivei, nyt on sitten plan, että alan maastoilemaan la & su --> eli suosiolla viikonlopun valosalla kelillä pitkät maastot. Ja viikolla sitten maneesissa. Katsotaan, miten tuollainen rytmitys sujuu. Toi olis omalle itselle se helpoin vaihtoehto, niin ei tarttis pimeässä - varsinkin nyt, kun ei ole lunta - maastoilla.

Ravailua..

Maanantaina tehtiin maasto melkosen syksyisessä säässä... siitä huolimatta (ja myös siitä huolimatta, että Lumppis oli tosi äkäinen, kun jotui talliin ja arvasi maastolenkin olevan tulossa), oli ihan sika makee maasto! Hepat innostu tosi hyvin, kun oli sopivasti sateessa taukoa, kun lähdettiin. Ihanan raikas ilma! 40 minsan reipas kävelylenkki -ja vaikka loppumatkasta alko satamaan, Lumppa meni turpa maassa sadetta vasten - mutta korvat täysin hörössä (=

Eilen oli lepo ja tänään sitten maneesiin - ekaa kertaa yli kahteen viikkoon ravailemaan ja laukkaamaan. Aloitin käyntityöstöllä - vain eteen alas. Ja sitten ravia.. voi pojat, että oli hevonen, josta näki ja tunsi, että liikkeellepääseminen teki hyvää! Iloista ja energistä ravailua ja päälle vielä laukat. Hyvinhän se pyöritti - mausteena muutama kunnon örinä (= En mennyt kuin kaikenkaikkiaan puolisen tuntia; huomenna taasen vain kevyesti ja sen jälkeen varmaan pe maasto... Tästä se toivottavasti lähtee - nyt Lumppis köhi yhdessä vaiheessa, mutta kuulosti "röörejä putsaavalta köhältä" eli en ole asiasta huolissani: ja huomennahan se muutenkin sitten nähdään.

Back to Work..

Tosin aloitettiin pehmeällä laskulla, koska pari viikkoa ollut taukoa.. eli maastolenkki, kävellen, Pöllölaakso. Hassua, tänä aikana on tullut syksy. Mutta aivan ihana ilma! Vaikka metsässä pohja oli paikoitellen vähän mutainen.. Lumppa oli gentleman ja käyttäytyi hyvin - ei mitään viu-viu juttuja vaan reilusti käyntiä; tosin jäykkähän se oli tauon jälkeen. Pöllölaakso valikoitui reitiksi, koska sisältää sopivasti vähän mäkiä. Ei köhimistä ja hevonen oli ok oloinen. Tästä on hyvä jatkaa - pehmeästi - eteenpäin.

 

Umppis olisi kunnossa...

Mutta kuski ei.. Eli eipä auta muutakuin saattaa itsensä taasen kuntoon ja aloittaa ridaus. Lumppa oli jo verrytellyt kuulemma reippaan puoleisesti tarhassa takakierteitä tehden (= Parisen viikkoa ollut lepoa takana - tosin tiistaina kun juoksutin vähän, ei köhinyt --> eli abt. 1.5 viikkoa meni tuosta köhästä toipumiseen. Nyt lomaa tullut jo reilu pari viikkoa. Noh, jos huomenna kipuaisi herra hevosen selkään ja lähtisi maastoon. En tosin tiedä, onko kuningasajatus korkata tämä ridailukausi avatuksi maaston merkeissä... (=

Umppa-Lumppa sairastaa...

Pieni heppapoika sairastaa )= Flunssa tuli takasin päälle - ihan järjettömänä köhänä! Ikuna ei ole mun aikana poika köhinyt noin paljoa )= Sunnuntaina jo pelkkä käynti riitti laukaisemaan yskäkohtaukset.. Noh, eihän siinä muutakuin ell piipahtamaan - virushan se siellä taitaa jyllätä. Hyväpuoli on se, että keuhkot kuulostivat ok:lta eli siellä ei limaa - ylähengitysteissä tulehdus. Nyt sitten odotellaan viikko-kaks ja katsotaan, miten tilanne rauhoittuu... Eli Umppikselle syysloma - josta intaantuneena se kyllä sitten eilen ihan riemumielin juoksutti tarhastahakijaa - ei köhä haittaa pientä kiusantekoa (=

Elämä on ihanaa!

Umppa-Lumppa toipuu syysflunssasta

Jokelan kisat jäivät sitten väliin: nimittäin viime viikon perjantaina, just ennen kisoja, Lumppis köhähteli ihan työskentelyravin eli harjoitusravin aikana. Useinhan se köhii röörit auki ensimmäisten ravien aikana, mutta nyt köhähtely tuli selkeästi rasituksen myötä. Pirteä se oli kuin pikku paviaani, joten mitään kuolemaksi olevaa ei voinut olla kyseessä. Enivei, siitä sitten suosiolla käyntijaksolle - työskentelyä kentällä käynnissä + maastoilua.

Takaisin ihan virallisiin töihin palattii nyt torstaina. Perjantaina kentällä - eilen 1.5 h käyntimaasto - ja tänään taas töitä. Voi vain todeta, että tauko on tehnyt hyvää sekä kuskille että hevoselle! Meillähän on ollut tosi vaikea avioliittovaihe Lumpan kanssa, mutta nyt molempien hermoloman jälkeen melkein itku pääsee, kun meillä sujuu niin hyvin! Mä olen oppinut nyt sen, että sisäpohkeella voi kutitella niin pitkään, että se toimii. Ja että ulko-ohjan pidäte systemaattisesti käytettynä ihan oikeasti "sulkee ulkolavan" ja Lumppa siirtää etuosan sisälle. Samoin keskiravissa ollaan saatu tosi kivoja pätkiä! Ei mitään swungi-kohtauksia, mutta hyvässä tahdissa askeleen pidennys - ja se kun on ollut meille niin vaikeaa! Ihan mielettömän hyvä fiilis.

Eilen maastossa Lumppis kyllä taas yllätti. Koska olin menossa yksin, totesin, että lähdetään Nuppulinnaan eli pitkät pätkät radan viertä. Kerran aiemmin ollaan tuo lenkki tehty. Poikkeuksellisesti tuossa lenkissä ei mennä radan alikulun ali. Nyt Lumppis ei edes yrittäyt sitä - kylmän päättäväisesti se talsi sinne uudelle portille, siitä ohi ja lähdettiin kohti Nuppuliinaa. Se hevonen lukee ajatuksia. Paluumatka tultiin golfkentän metsän kautta: juurakkoa, kivikköä ja kaikkea hankalaa sellainen 10 m matka. Lumppis käveli korvat hörössä, varmoin askelin, kertaakaan kompuroimatta, kertaakaan liukastumatta vapain ohjin tuon pätkän ohi. On tuo käsittämätön eläin! Ja vaikka paluumatkalla tuli yksi hevonen vastaan, Lumppis käveli sen ohi vauhdilla - pysähtymättä - korvat hörössä omaa menoaan... Ei ollut laumavietistä tietoakaan.

Lumi on niin valtavan viisas opettaja. Tänään se toimi hetken aikaa Amandan Ninnin ratsuna. Nuori tyttö oli hymyssä, kun se sai Lumppaa palan matkaa myötäämään ja kun sai jopa laukata. Lumppa ei kertaakaan katsonut maneesin päätyä - se meni kiltisti aivan kuten kertoen, että "mä osaan tän ja näytän sullekin vähän, että mieten tässä voi liikkua...". Ja kun mä kömmin selkään, se sai säpsyt maneesin päässä (=

Kolmen päivän kuluttua Lumi on ollut mun omistuksessa viisi kokonaista vuotta. Ne vuodet ovat olleet täydelliset. Lumi on mun viisas opettaja, sielunkumppan, jonka rajaton viisaus on ihmismielen ulottumattomissa. Siinä se on; rauhallisena ja lempeänä, tässä hetkessä, aivan kuten hiljaisesti hymistellen, kun saa olla täällä mua opettamassa.

Geopad pusi-pusi

Karsee vesisade olluna tänään Järvenpäässä, mutta kun pilvet olivat väistyneet, niin Umppa-Lumpan kanssa suunnattiin ulkokentälle työntekoon. Eipä voi muuta tuumata kuin että on meillä hyvä kenttä! Nimittäin pohja oli ihan priima - karseesta vesisateesta huolimatta. Tulipa siis todistettua se jollekin aiemmin esittämä väittämä, että jos vesi lilluu ulkokentällä, se ei suinkaan johdu geopadista vaan siitä pohjasta ja sen kyvystä imeä vettä...

Lumpan kanssa ollaan nyt reenattu eilin ja tämäpäivä. Viime viikon tunnilla kun selvisi, että Lumppa on melkoisen hyvin ollut taas pomon paikalla. Mutta nyt on kasvatuskeskustelu käytä ja itseasiassa Umppis toimi tosi kivasti - laukassa oli hyvässä muodossa jne. Kauhean tarkka sen kanssa saa olla, mutta eipä siinä mitään - oppiipa ratsastamaan... Ajatuksena olis startata sunnuntaina Jokelassa Helppo A:2 ... kassotaan, kuin meidän käy...

Huomenna palauttelumaasto, sitten varmaan kolme päivää töitä enemmän tai vähemmän kangilla ja sunnuntaina sit startti...

Paluuta työntekoon...

Lumpan kanssa aletaan palailemaan työntekoon.. Kankku on edelleen osin puuduksilla kuskilla, joten varsinkin alkuridauksesta on tunne satulassa mitä oivin... mutta kyllä sillä kankulla vaan jotain saatiin aikaiseksi.

Tänään oli edelleen +30C, vaikkei aurinko ihan järjettömästi paistanutkaan. Ulkokentälle siis - se kun on nyt hyvin pitävä - vähän vielä pehmeä, mutta se vaatiikin nyt vain sitä menoa... Tein paljon voltteja. Erityisesti vasemmassa olin tarkka, että sain lavat kääntymään ensin... eli nysväystä. Lumppis teki nopeemmin oikean kierroksen voltit tosi hyvin, mutta saatiin me lopuksi myös vasemmassa kierroksessa oivalliset otokset. Laukassa palan matkaa samaa, mutta aika noppaa Lumppis kyllä tässä kelissä väsähti - mikä on ihan ok ja ymmärrettävää.

Huomenna jatketaan harjoituksia. Tänään oli maahan sidottu liike, mutta en jaksanut siitä stressata;: tällä takapuolella ei voi kaikkea vaatia. Huomenna enemmän takaosan hakua töihin, tuo voltti harjoitus oli tosi hyvä eli voipi olla, että sillä jatketaan....

Hellelomailua

Me keskitytään Umppa-Lumpan kanssa nyt vain hellelomailuun: toissapäivänä ja tänään tehtiin vaan abt. 30 minsan maasto, josta palan matkaa ravia/laukkaa. Muuten letkeää kävelyä, nauttimista suunnattomasta lämmöstä - ja Kaijan kankun parantelua - siinä penteleessä kun on iskias ja sen myötä osa tuntoa pois. Jouduin perumaan tämän aamuisen valkun - varmasti ainutkertainen syys herra valmentajalle (= Mutta toisaalta, nyt tämä lepojakso tekee hyvää meille kummallekin.

PS. Ai niin, ulkokentässä on nyt sitten myös geopad kuitu. Siitä tulloo makee!

Millä lailla se rakentuu?!?!

Siinäpä sitten se syvällinen kysymys - siihen kun keksii vastauksen ja sen sisäistää, niin on fakiiri ratsastuksen saralla (=

Kävin aamulla ridaamassa Lumpan semikevyesti. Se avo vasemmalle keskiympyrällä on vaikeaa. Saatiin se lopuksi ihan ok ja kun sen jälkeen tehtiin pitkälle sivulle avot, niin ne oli hyvät - jopa laukassa. Mietin itse tuon ridauksen jälkeen, että mun ehkä isoin haaste on oppia se rakennuspalikoiden järjestys. Avo kaarevalla uralla ei ole se helpoin juttu - ehkä kannattais aloittaa se verkkaus jostain vähän helpommasta? Toisaalta toi on liikkeenä niin järjettömän hyvä - paljastaa ... kaiken. Samoin mietin, että onko se tunne, mitä haen, oika - haenko itseasiassa kokoamista? En tosin usko tuohon, ennenmmin haen sitä tunnetta, että Lumppa on ohjan ja pohkeen välissä. Mutta Lumppa oli hienosti pohkeen edessä - vasemmassa kierroksessa esitteli sellaista ravia,että oksat pois ja pala latvaa (=

Nyt pari päivää mulla ratsastustaukoa - tallinomistaja menee Herr Hartikaisen tunnille huomenna Lumpalla. Tekee varmasti hyvää, että sillä vähän joku muukin tuuppaa... (=

Ja taas korkattiin uutta maastoa..

Saksalaisen maneesimyyrä D:n seurassa parin tunnin lenkki. Osan matkaa ihanassa metsikössä, jossa taas paljon juurakkoa hepoille tarvottavaksi. Hyvin kumpainenkin selvisi. Ihana lenkki mahtavassa kesäkelissä - just sopivasti vain se 20 C, ei siis liian kuuma. Taas ollaan vaan siinä pisteessä, että parin tunnin lenkki tuntuu "normi lyhyeltä lenkiltä" (=

Hah!

Lumppa on varsinainen cowboy hevonen - nimittäin maneesin päätyoven avaaminen selästä käsin - ei tuottanut MITÄÄN ongelmaa. Ottaen huomioon, että Lumppis yleensä tuijottaa sen oven alta olevia näkyviä - ja muutenkin tallin hevosille toi pääty on "kauhujen pääty". Mutta siihen se parkkeeras itsensä - turpa tiukasti oveen kiinni, kun hiffas, että mä haluan ylettyä ovenkahvaan selästä käsin. Ja kun ulos pääsiin, parkkeeras itsensä jälleen nätisti, jotta sain oven kiinni - Hjyvä Ljumppa!!!

Muuten tehtiin minimointiharjoituksia. Pidensin jalustimia yhdellä, kun musta tuntuu, että ratsastan polvi liian ylhäällä. Vielä en päässy kunnolla testaamaan, miltä muutos tuntuu. Muuten meillä oli hauskaa  - väistättävä pohjekin löytyi ilman kommervenkkjeä. Kaikin puoli kiva ridaus!

Aina ei ole biorytmit kohdillaan...

Eli aina ei voi onnistua. Tänään olisi varmasti viisainta ollut lähteä maastoon, mutta jälkiviisaushan on sitä "parasta" viisausta - no ei tod. ole (=

Ajatuksena oli ratsastaa Lumppa (itse puolikuntoisena) ihan kunnolla, mutta eipä siitä oikein kunnolla mitään tullut. Lumpalla kun takana kisat ja pari maastopäivää, niin mun PITÄISI tietää, että ei herran focus ole ihan skarpimmillaan - no joo, arvatkaan vaan, muistinko tätä - no en. Siinäpä se ridaus sitten meni. Vasenta pohjetta läpi hakiessa. Lopussa sain palanmatkaa ravi avoa kaarevalla uralla ihan ok, jonka jälkeen vähän oikeaa laukkaa kevyessä istunnassa ja sen jälkeen lopetus. No joo, oli aika p fiilis ridauksen jälkeen - varsinkin, kun kyse on ihan periaatteessa helposta jutusta, joka onnistuu ihan ok. Ehkä tämä oli vaan nyt sitten taas tämä avioliitto keskustelu, joka täytyi käydä. Pöh.

Noh, asioista täytyy aina viisastua. Niinpä tästäkin. Jälleen kerran yritän jaksaa takoa kallooni, että lepopäivien - kevyiden päivien jälkeen Lumpalta on ihan turha odottaa mitään skarppi keskittymistä - ohjelma on oltava sen mukainen (pehmeä lasku siis työntekoon). Mutta ennenkaikkea tämän jälkeen totesin, että huomenna - koska myös kuskin takia on mentävä todellakin kevyesti - palataan minimoinnin äärelle ja tehdään minimointiharjoituksia. Se vasen pohje on mentävä fiksusti läpi, joten täytyy keskittyä siihen. Samoin vasen käännös s.e. ulko-ohja ei paina kaulaa on oltava "focus alueena". Ja kaikkea muuta "hienosäätöä", normista poikkeavaa. Just kaivelintuolta vanhoista blogiteksteistä Minimointi harjoituksia - hyviä juttujahan sieltä löytyy!

Nyt siis loppuviikko hengenvetoa - yksistään jo kuskin fysiikan kannalta - tän päivän ridauksen jälkeen kun vedin kolmen tunnin sikeät päikkärit; tää flunssa on ihan järjetön...

Mutta summa summarum: taas on kasvettu filosofisesti sieluntasolla, thanks to my great Läsipää. Ja vika paikallistettu 100% kuskiin.

Uusia uria

Tänään poikkeuksellisesti yksin maastoon. Lumppis olikin vähän että "hei, mis kaikki on?!?" ja hidasteli "Lumimaiseen" tapaan menomatkalla. Noppaa se oppii seurallisiin maastoihin (=

Lähdettiin "korkkaamaan" uutta maastoreittiä Nuppulinnaan: eilisillan retkikartta.fi sekä GoogleMapsin tutkiskelu antoi tulokseksi sitten abt. 1h 15 minsan (käynnissä) uuden maastolenkin kivoissa maisemissa! Eli itseasiassa voi vaan todeta, että super hyvin tuolta meiltä maastoja löytyy - sekä lyhyempiä (tyyliin 40 minsaa) että pidempiä (sitä kolmea tuntia, jos halajaa...) - not bad (= Eli mulla on hevonen pääkaupunkiseudulla maneesitallilla, jossa on paitsi kokopäivätarhaus, myös hyvät maastoilumahdollisuudet - sanoisin, että ei hullummin (=

Huomenna pitäisi sitten palata takaisin "sorvin" ääreen eli työmaalle Lumppiksen kanssa. Sopivasti luvattiinkin sateista päivää.

Reenit jatkukoot

Kisojen jälkeisiä tunnelmia.... Katsoin just tuossa Minsun ottamien kuvien parhaat palat ja mietin vielä, että missä mennään "kisakartalla". Nyt näyttää siltä, että elokuun puolivälissä on vasta seuraavat koitokset eli aikaa on treenata.

Ja hyvä niin. Laakson papruja kun katsoo, niin isoin kohta, mistä pisteitä täytyy saada nostettua on ehdottomasti temmonvaihtelut ja siirtymiset. Esim. molempien suuntien pohkeenväistöt oli 6:sta, samoin koko käyntiosuus - lukuunottamatta sitä rikkoa, jossa K. Jokela vähän alkoi "tuuppaamaan" Lumppaa liikaa - miks mä en voi tajuta, että juu, sillä on hyvä käynti, vaikkei se tikitä kuin maantiekiitäjä (= Ja tietty se rentous ja takaosantoiminta puhumattakaan kuskin istunnasta. Mutta noi on vaan asioita, joita nyt täytyy alkaa treenaamaan keskittyneemmin.

Pitkän matkanhan mä olen tullut Lumpan kanssa. Moni saattaa ehkä miettiä, että mitä järkeä, mutta kun itse tätä "kisauraamme" mietin, niin näen valtavan edistymisen. Mähän en ole lainkaan kilpailuun suuntautunut ihminen - eli mun kisamotivaationi ei tule siitä, monensiako me ollaan. Se on jotain ihan muuta. Ja toi on ollut ehkä se isoin asia ja oivallus, joka mun on näiden vuosien aikana täytynyt ymmärtää. Nyt mulle noi kisat tuo ihan eri tavalla tavoitetta ratsastajana. En mä kotona jaksais hinkuttaa mitään ulko-ohjan tukea tai alkaa pendattisesti treenaamaan temmonvaihtelua tahdinvaihtelun sijaan, jos mä en kisaisi. Eli mulle noi kisat ovat se paikka, missä mä näen, missä me mennään Lumpan kanssa ratsukkona. Aika masokistinen paikka vaan testata tuota.

 Ei mulla ole tarve näyttää, että näitä temppuja me osataan - mulla on ainoa tarve näyttää, että pedanttisen hyvällä perusratsastuksella mä saan Lumpasta sen koko arsenaalin irti - ja siitä pienestä hevosesta tulee se suuri. Sillä mikään ei ole mahtavampi tunne, kun Lumppa on alla ja käyttää koko kroppaansa - mun varsinainen virolainen puuma (=

Maastoilua

Palauttelumaastona 2 h 15 min käyntilenkki yhdessä Timon kanssa. Lumppis oli aikas tyytyväinen - varsinkin kun koluttiin suurimmaksi osaksi ihan uutta maisemaa (=

Tosin ihmettelin, kun hain sitä laitsalta, kun se oli likimain yltäpäältä märkä. Sitten pikkulinnut lauloivat, että ne olivat vetäneet hirveää rallia laitsalla Timpan kanssa häntä tötteröllä just ennen mun tuloa... Eli helteestä huolimatta itsensä liikuttavaa sorttia - tais poijjilla olla hauskaa (=

Nyt on aika naatti

Takana Laakso aluekisat, luokka Helppo A2. Tulos oli 55% ja rapiat - mutta oman tuntuman mukaan oli parempi rata kuin Nurmijärvellä. Lumppis yllätti tosi positiivisesti - verkassa oli melkoisen maahan sidottu, mutta radalla yhtäkkiä oli pohkeen edessä: mä olin ihan että täh - sehän odottaa pitkällä sivulla, että milloin mä ratsastan sitä eteen (= Tosin tuli taas se meidän heikkous - enemmän lisäs tahtia kuin tempoa (=

Mutta summa summarum: tosi tosi tyytyväinen. Ennen kaikkea omaan pääkoppaani: verkassa kun tuntui huonolta, en vaan jäänyt jäkittämään ja suremaan sitä vaan ihan mietin että miten sitä pitäisi työstää paremmaksi. Radalla jaksoin koko ajan skarpata - ja ratsastaa. Alkaa pikkuhiljaa meikäläisenkin päähän iskostumaan, että tuo ratsastus täytyy tehdä 110%. Hassua - eilen just mietin, että toi taitaa olla ratsastuskouluperuja, että "matkustaa". Enemmän ja enmmän tosiaan alkaa tajuta, että sitä hemmetin matkustamishetkeä ei siellä tule (= Voi olla aktiivisesti passiivinen, mutta kuitenkin tarttee olla hetkessä kiinni.

Kaikin puolin siis bueno päivä - vaikka 30 asteen helle tekikin omat väsyttävät vaikutuksensa. Lumppa oli taas niin mielettömän ihana! Nyt se jopa radan jälkeen kasteli suunsa, kun mukana oli tallilta melassivettä - historiaa! Mutta juonut se ei silti kunnolla - mutta olihan toikin nyt edes jotain.

Huomenna tiedossa pitkä maasto, samoin varmaan maanantaina. Seuraavat kisat taitaa mennä vasta elokuun puoliväliin eli on kuukauden verran aikaa hioa. Siirtymisiä jne. Mutta sitähän rakentelua tämä on ja tulee olemaan.

Huh huijaa!

Tuntuu, että pitkä aika vierähtänyt ilman kunnollista päivitystä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö asioita oltaisi tehty.

Kangasalan reissu oli niin mielettömän hyvä juttu! Oli ihana nähdä, että se työ mitä Lumppiksen kanssa on tehty, on tuottanut tulosta. Meillä oli kuitenkin takana kaikenkaikkiaan varmaan vuoden oireilu, ennenkuin niille saatiin "nimi" vuosi takaperin Kangasalla. Se, että viimekesä vain maastoiltiin yhdistettynä hemmetin hyvään ja asiansa osaavaan seppään - ja myös siihen, että olen ollut tarkka noista pohjista, on tuottanut äärimäisen hyvän lopputuloksen - ja samalla meikäläinen on oppinut matkan varrelta suunnattoman määrän sitä kuuluisaa horsemanshipiä. Kuten kuinka kriittinen on kengittäjän työnjälki. Ja kuinka tärkeää on työstää hevosta kuin myös huolehtia se palautuminen muutenkin kuin tarhassa/karsinassa seisottamalla (mähän vannon kävelymaastojen nimiin). Ja ne pohjat. Musta tuntuu, että Suomessa ei vieläkään ihan täysin ymmärretä niiden merkitystä nivelten ja jänteiden kannalta. Ei tajuta, että joustava, elastinen pohja on eriasia kuin upottava pohja, esmes. Samoin tuntuu, että monelle riittää, että on vain maneesi. Ei ole yksi tai kaksi maneesia, jossa olen käynyt ja todennut, että pohjahan on ihan p:stä.... Onneks nyt on jonkinverran tästäkin ollut juttua. Ja vielä tyytyväisempi olen, että tuonne meidän tallille päädyin - nimittäin ulkokenttää ollaan nyt kunnostettu kesän mittaan ja loppusilauksena tulee muutaman viikon päästä myös siihen geopad. Eli ihan bueno-bueno juttu!!!

Hm.. maastoiltu ollaan ja nyt ollaan taas repeämässä pitkien maastojen suuntaan (= Eilen Lumppa pääsi "akkaporukan" kanssa maastoon, kun Dirana ja Amanda (sm-estevuonohevonen, btw) lähtivät meidän seuraksi. Tarvottiin kahden tunnin maastolenkki, käytiin "golf-kentän vierustaa pitkin" Jokelaan päin. Tuossa golf kentän vieruspolullahan on juurakkoa ja kivikkoa paikoin ihan "kiitettävästi". Aika makea se on katsoa, kuinka näppärästi toi mun monitoimipolle noi jalkansa asettelee. Kun ite olin selässä vähän että "varo" "katso" "hui" - Lumppa vaan käveli korvat hörössä, kompuroimatta kertaakaan eteenpäin. Myös saksalainen maneesimyyrä oppi nostelemaan jalkojansa (=

Ratsastuksessahan oli väli, jossa tosi tarkasti treenasin sitä Lumpan ulko-ohjalle tuloa. Nyt tiistaina valkussa huomasi, kun takana oli pari omaa ridausta ilman tuota samaa tarkkuutta, että takapakkia otettiin. Totesinkin, että Lumi yksinkertaisesti vaatii 110% keskittymisen aina, kun sitä työstää. Ei mikään helppo tapaus, mutta samalla tajusin, että ihan äärimäisen opettava. On tosiaan oltava ihan täysin siinä hetkessä ja siinä tekemisessä, mitä tekee. Ymmärrän - ja nöyränä kiitän - että Lumi on mulle tässä valtavan iso opettaja, jonka ansiosta tuo tulee kantamaan pitkälle mun elämässä ja ratsastuksen jalossa taidossa.

Tänään sitten totesin, että helteestä huolimatta, mun on yksinkertaisesti pakko ratsastaa se vasen pohje läpi. Ja se tuli - ihan käsittämätöntä!!! Mä sain sellaisen pätkän vasemmassa kierroksessa keskiympyrällä, että itku meinas päästä. Tosin en itkenyt vaan kiitin Lumppaa ja annoin sille välittömästi pitkät ohjat (= Sen jälkeen sain myös pari keskiravia vielä niin, että istuin itse siellä ok - eli "pomputin" taas isoa palloa. Tämä oli mahdollista, koska Lumppa toimi takaa ihan hyvin! Harvinaista herkkua yksinratsastuksessa. Laukassa en tehnyt muutakuin hain pohkeen "väistöä" eli ympyrän isonnusta/pienennystä. Ja lopuksi vasemmassa laukassa voltti s.e. käännän ulkojalalla enkä ulko-ohjalla (joka siis mulla systemaattisesti aina - virheellisesti - kaulassa kiinni). Totesin, että ulkopolvi toimii tässä aika hyvin (=

Summa summarum: olen häppy! Jos joku olisi mulle sanonut viisi vuotta takaperin, että Lumppa toimii näin - en olisi uskonut villeimmissäkään unelmissa. Samalla tajusin sen pitkän tien, jonka olen tullut Lumpan (ja Riston - ehdottomasti!) avulla ratsastajana eteenpäin. Ja kuinka paljon on vielä tehtävää (=  Mutta lopputulos tässä hetkessä ei ole lainkaan huono. Jotenkin ekaa kertaa kaikki alkaa loksahtamaan paikoileen. Toi talli on ihan mieletön - siellä on nappihoito, rehut, ulkoilut, tarhat, pohjat, laitsat, maastot - ja ennenkaikkea seura! Jotenkin on enemmän rauhaa tehdä niitä omia juttuja ja keskittyä siihen omaan tekemiseen. Meillä on kyllä mielettömän samanhenkistä porukkaa tuolla - esim. Riston tunneilla käy nykyään varmaan suurin osa, samoin sama poppoo käy Minin valmennuksissa. Nyt vielä täytyisi toteuttaa se isku Hokkuksen valmennuksiin (=

Ai niin. Ja Lumpan suosikki on edelleen se ihana yläikkuna, joka on auki ulos yötäpäivää... Siinä se nukkuu s.e. pää on ulkona (= Mun rakas (=

Huh huh hellettä!

Helteestä huolimatta valkku.Tosin ei mikään tunnin juttu vaan lyhyempi. Ihan buenohan tuo hopunen on!

Anu kävi vielä hieromassa. Vasemmalta alakaularangasta oli vähän jumissa - mutta muuten oli ihan ok hevoinen. Eli alles ist ordnung! Lumppis saa nyt kahden pävän kesäloman ja sunnuntaina on tiedossa maastoilua daamiseurassa.

Että se on vaan niin ihana!

Takana kaksi lepopäivää + päällä helle. Lumppis oli aivan ihana. Tein sillä ravia + aloin ihan palan matkaa laukata, kun D:n Sari tuli maneesiin "hengailemaan" ilman hevosta. Kysäisin, haluaako hypätä kokeilemaan tätiratsua - lepopäivistä huolimatta se kun tuntuu tosi hyvälle. Ja Sarihan kipus. Lumppis oli tyypilliseen Lumppamaiseen tapaan aluks, että hei, onks ihan pakko, mutta kun Sari nätisti sanoi, että on, niin Lumppis teki sitten kiltisti töitä (= Sari kehui mm. Lumppiksen herkkyyttä - tuntuu käsittämättömältä, että mun jäljiltä hevonen voi olla herkkä, kun tuntuu itsestä, että edustaa kansakuntaa ratsastavat norsut (= Enivei, tykkäs Lumppiksesta ja jatkossa käynee selässä toistekin; ajatuksena olis, josko Sari kaivais Lumppiksen koululaukanvaihdot sieltä naftaliinista - helpompaa Lumpalle olis, kun joku osaavampi ne sieltä esiin kaivais ...

Ich Liebe My Lumi.

Paranoo, paranoo

Kanta tullut lisää paksuutta, luut suoremmassa linjassa --> vähemmän painetta nivelille. Eli oej on parempi ja parempi. Onni on asiansa osaava seppä.

Jussia!

Eilinen juhannusaatto aloitettiin klo 11 Lumpan manikyyrillä. Herra Sepälle totesinkin, että parisen vuotta tulee täyteen, mitä Herra Seppä on Lumppiksen kavioita työstänyt. Ja melkoisen suuri ero kyllä on siitä lähtötilanteesta! Ihan harmittaa, että silloin ei otettu kuvia )= Nyt oli oej ja vej kaviot vuoltuina samassa kulmassa ilman kenkää - tiistain klinikkareissulla, kun saadaan uudet kuvat, niin näkee, päästäänkö sairaskengityksestä pois - tosin silikonit pysyy aina "messissä" iskuja vaimentamassa. Kenkäyksen jälkeen lähdettiin SM vuonis Amanda messissä maastoilemaan  - reilu tunnin käyntimaasto ihanassa kesäluonnossa! Teki kyllä hyvää sekä kuskille että pollelle!

Tänään sitten oli valmennus. Perusratsastuksen työstö oli tehnyt tehtävänsä - tosi paljon paremmin sain Lumppiksen läpi. Taas vaan näkee, että ratsastus on tosiaan sitä ratsastusta.. muutaman askeleen välein sitä sai korjata takaisin kunnolliselle tuelle. Mutta hyvin se korjaantui. Tahti-tahti-tahti-ja-vieläkerran-tahti on se meidän kulmakivi, joka täytyy saada kondikseen. Samoin kuski hiffasi taas avoTAIVUTUKSESTA laukassa sen, että sen tulee TAIPUA eikä väistää, ou jea! Ravissa tehtiin kivaa harjoitusta - kulman jälkeen vastataivutuksessa n. 5 m sisään ja sulussa takas uralle - kulma taas kunnolla ratsastettuna. Tää on harkka, jota täytyy tehdä myös yksin. Laukassa valkku pistätti ohjat erilailla käteen - kun sain ohjastuntuman rauhoittumaan, jopa vasemmassa laukassa saatiin hyvä pätkä avoa!

Työntekoa jatkettiin...

Maanantain maastoilun ja eilisen lepopäivän jälkeen tartuttiin taas sorviin. Laidunlaiska hevonen, lienee oikea termi - mutta aika luonnollinen olotila se taitaa olla tässä vaiheessa vuotta. Mutta ok kuitenkin; ulko-ohjalle tukeutuminen on parantunut paljon. Laukkojen jälkeen ratsastin sitä vielä ravissa takaisin ulko-ohjalle ja jep joo, paremmin se toimii, kun vaan saa sisäpohkeella sen sinne läpi.

Mutta vielä on työsarkaa. Keveyttä on vielä löydyttävä - meikäläiselle. Samoin täytyy ajatella enemmän takaa-eteen ratsastusta. Sillä saapi ne lavat sitten nousemaan..

Onneks huomenna alkaa lomailu, niin voi taas alkaa keskittyä talleiluun (=

Lepoa ja Reeniä

 Laitsajärjestelyt saatu viimein ja vihdoin kuosiin. Ongelmana ja haasteena oli yksi ruuna (ei Lumppa), josta tuli orhi laitsalla. Nyt kuitenkin on porukaksi "vakiintunut" Lumppa, Timppa ja Delsku. Lumppis on ominut Delskun, mutta ei kerrota sille, että Delsku lähtee lomareissulle keskiviikkona..









Muuten on treenattu nyt sitten nivelillä. Eilen totesin, että Lumppa ei tule rehellisesti ulko-ohjan tuelle. Ei muutakuin keskiympyrää s.e. aina kun tuli pois ulko-ohjan tuelta, siirtyminen avoon ja sillä takaisin tuelle hakeminen. Laukkoja ei tehty paljoa.

Tänään sitten jaetkettiin tuota ulko-ohjalle hakemista. Tuli paremmin. Sen jälkeen "pohkeesta eteen" herättelyä, pohkeenväistö - eteen jne. Laukkaa työstettiin nyt selkeästi enemmän. Siitä puuttuu täysin se säädeltävyys. Eli paremmin olisi saatava Lumppa ottamaan puolipidätteen laukassa läpi. Lisäksi tehtiin jonninverran vastalaukkaa. Ridauksen lopputulos näkyy vieressä - ehkä me tehtiin ainakin jotain oikein?

Hengissä ollaan..

Vaikka hiljaiseloa on pitänyt. Maanantai ja tiistai meni Lumppiksella levon merkeissä - satoi ja meikä ei jaksanut lähteä maastoilemaan vaan korvas sen mieluummin laitsalle totuttautumisena. Keskiviikkona sitten yritettiinkin tuntia - ei oikein polle poo keskittynyt (= Eilen maastoilu.

Hepat pääsi nyt sitten eilen kunnolla laitsalle. Lumpalla, Timolla ja Pööpellä on kyllä ihan omat jutut. Illalla tallille tullessani oli laitsalla vain Lumppa, Pööpe ja Delia. Pööpe oli "ominut" Delian ja Lumppa seiso metsässä puunalla yksin (= Voi mun mussukkaa. Muutama kunnon fritsu takapuolessa, mutta kait ne siitä rauhoittuu. Yön Lumppis saikin nukkua ikkuna auki (=

Ja Enkka tuli..

57,5%. Vaikka puolessavälissä rataa kuski oli sitä mieltä, että ei vaan yksinkertaisesti jaksa. Nimittäin se helle, se helle.

Lumppis ei ollut pohkeen edessä kunnolla koko radan läpi eli sinänsä on ihanaa, kun tietää, että pisteet nousee kyllä yli 60% jahka saadaan vaan kaikki kuntoon.

Mun Ponny on PUSI--PUSI

Lumppa on vaan niin ihqu!

Mitähän me ollaan tehty: treenattu ja maastoiltu. Ja eilinen päivä vain reilu tunti laitsalla, koska oli niin KUUMA. Auton mittari näytti välissä Espoosta tultaessa jopa +38C ... Ja nyt sitten saatiin myös Tri-Tec ihmemyrkky eli öttiäiset bye-bye.

Ridauksessa on ihana nähdä, että se sitkeä työ ravin parissa on tuottanut tosi paljon tulosta. Laukassa vielä pakka leviää, mutta se onkin sitten se seuraava, mitä tarttee alkaa työstämään. Jotenkin hirveän kiva olo, kun näkee, että kaikesta huolimatta edistystään. Istunnan kanssa täytyy tehdä vielä töitä - PALJON. Mutta eiköhän se siitäkin sitten lähde.

Huomenna olis kisat. Otan revanssin siitä Kenttäkilpailuohjelma 6:sta. Nyt on sitten startti kangilla, joten katsotaan, mitä auttaa. Tosin keli varmasti vähän vie "terää" pois.

Lumppis oli eilen ihana. Meillä on laitumeen totuttelu menossa - eli pari viikkoa jokainen laitsattaa niin, että ens viikon lauantiana hepat saa sitten jäädä kokonaan laitsalle. Lumppis oli yksin laitsalla. Se söi abt tunnin ja sit selkeästi oli masu täynnä. Niinpä se sitten otti ja käveli ensin hyvään piehtarointipaikkaan - ja piehtaroi. Sitten laiskasti metsikköön.. josta se tuli sellaista rauhallista laukkaa takaisin "hevosten ilmoille" (= Se oli niin onnellisen näköinen tuossa, kun laukkaili, että tippa linssissä mummeli sitä katseli.

Työpäivä..

Maneesiin ihan töitä tekemään.. Oli itseasiassa tosi kiva! Ravissa hyvin pohkeen edessä, taipui hyvin jne jne jne.. mutta johtui ihan siitä, että tätsy jaksoi ratsastaa (= Nyt tein kaarevilla urilla - eli keskiympyrällä - avot ja vasta-avot ja sain siis Lumpan paremmin polkemaan alle. Laukassa "pakka" edelleen leviää, mutta oli siellä hyviä pätkiä. Vasemmassa laukassa Lumppis meinas, että ei viiti pyörittää, mutta kun sekin keskusteltiin, niin hyvinhän se meni. Paras harjoitus oli vasemmassa laukassa pitkän sivun alussa avo - ravi (avossa) - laukka (avossa). Näin sain kontrolliin ulkojalan...

Kentälle on nyt ilmaantuneet aidat. Koko on ruhtinaalliset 60x23 m eli täyspituus! Huomenna on maastoilu päivä, joten kenttää päästään "testaamaan" sitten tiistaina. Helpompi mennä, kun on aidat ympärillä auttamassa "hahmottamista"..

Saddled korjuuseen..

Eilen tehtiin töitä, tänään siis taasen maastoiltiin... Nyt kun on menty kangilla, olen suosiolla ottanut 1+1 lähestymistavan - eli max päivä töitä ja seuraavana päivänä maasto. Tämä ihan sen vuoksi, että polle poo pontus kantaa itsensä kangilla eritavalla ja sen myötä uskon, että lihaksisto on kovemmilla...

Maastoiluun houkutteli myös gps - Tuusula kartoittaa ratsasastusreittejä ja sen seuraamiseen meillä on tallilla ollut gps käytössä torstaista astin. Se on aina maanantaihin asti siellä ja yritetään tehdä maastoja gps taskussa niin paljon kuin mahdollista... Kas kummaa, olemme muuten ilmeisesti ainoa talli Tuusulassa, joka moisen häkkyrän suostui ottamaan - ja me kun oltiin ihan intopinkeänä sitä ottamassa (=

Mentiin Pöllölaakson peltojen maastolenkki.. oli ihan sikakuuma - jonka vuoksi Lumppa ei jaksanut edes laukkailla kunnolla (= Illasta tuli vielä satulansovittaja ja molemmat satulat menevät topattavaksi - koulupenkki ekana...

Lumppis oli myös latsailemassa tänään vajaan puolituntia. Nyt totutetaan heposia parisen viikkoa tuoreeseen ja sen jälkeen pääsevät kunnolla laitsaelämää viettämään. Hyvä näin - ekaa kertaa Lumppa saa ihan kunnon totuttelun vihreeseen..

 

Se vuoden mahtavin päivä

 

MaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaSTOIua..

Maastoilua, reilu tunti. Pöllölaakson peltojen kautta, koirakentän metsään ja kotio. Koirakentän metsässä ja pellolla laukattiin tosi reippaudella ja ilolla (= Lumppa oli oma ihana itsensä! Tallille päästyä suitset (kanget) pois, polle oli käytävällä ilman riimua tai mitään.. satula ja suojat pois ja harjaukset.. Lumppa sillä aikaa nautinnollisesti nuoli Darian karsinan seinää... ja onnistu saamaan sen loimitusohjeen (post-it) lapun suuhunsa .. sillä oli ilme, kun se yritti päästä siitä eroon (= Maastoilu teki kyllä kummallekin suunnattoman hyvää.. Aivan ihanaa..

Kankeilut jatkukoot!

Eli nyt on sitten aloitettu operaatio kankiin totuttauminen - sekä kuskille että hevoselle. Ajatuksena ja johtotähtenä on säilyttää rentous ja eteenpäinpyrkimys. Aina ennen kanget on otettu vain yksittäiselle tunnille - nyt ekaa kertaa olen ihan ajan kanssa alkanut myös itse totuttautumaan niihin. Ja hyvää on tehnyt.

Keskiviikkona oli sitten eka sovitus ja eikun maastoon. Tuo sovitus ei ollut mitenkään helppoa - uudet suitset, joten säädöt oli itse katsottava. Vähän se pieleen meni - torstaina hiffasin siirtää kankikuolaimen hihnan kulkemaan niskahihnan päältä, niin johan oli parempi.

Lumppa oli vähän myrtsinä keskiviikkona, kun kanget tulivat suuhun. Mutta vähän ymmällään, kun lähdettiin ulos ja niin se ilme vaan kirkastu normaaliks Lumpan maastoilu ilmeeks, kun maastoon päästiin! Käytiin koirapuiston lenkki eli saatiin vähän ravattua ja laukattuakin. Kankiohja oli koskematta kaulalla ja Lumpalla oli positiivista virtaa (=

Eilen sitten maneesiin. Säädin ja väänsin kuolaimia - ne oli välissä liian kiereät ja Lumppa oli että täh?!?´toi onneks oli alkutaluutuksen aikana eli hiffasin aika noppaa, että ei se näin pitäisi olla (= Ratsastuksessa vain rennoksi eteen-alas ratsatusta. Ei sen kummempaa. Ja löytyhän se rentous sieltä. Itse vain kokeilin ja testailin, missä järjsteyksessä pidän ohjia ja miten. Btw, Lumpalla oli sikarento ja hyvä ravi heti alusta!

Tänään sitten taas vähän ajatuksia mutustaneen takaisin sorvin ääreen. Tein tosi pitkät alkuverkat - hain nimenomaan sitä, että Lumppa tulee vain rennoksi eteen-alas. Tosi hyvä ravi ja selkä hyvin käytössä. Laukat oli kans ihan kivat! Kankiohja oli nyt fiksummin "käsissä", mutta ei tuntumalla - ainoa tuntuma oli nivelellä eli ratsastin taas pelkällä nivelkuolaimella, vaikka ne kanget siellä olikin.

Sitten alettiin ihan normi treeniä - avotaivutusta ravissa.. pääty-ympyrät jne. Lumppa oli tosi kiva - vaikka alussa käynnissä, kun otti ohjat, pullas pää pystyssä vastaan enemmän kuin nivelillä. Näkee, että vielä kanki mietityttää. Samoin vasemmassa kierroksessa ei ihan antanut itseänsä 100% läpi (putket maneesin päädyssä s.e. näkyi oven alta, jänskätti ihan liikaa, toim. huomio) ja silloin oli kieli sivusta "pullistuneena" ulos. Mutta heti kun rentoutu ja itse olin rento, niin kaikki ok. Muutenkin sain istututtua tosi hyvin ravissa - Lumppa oli hyvin pohkeen edessä!!!

Laukat suht ok, mutta se, että ei olla vähään aikaan työstetty, näkyi - siirtymisethän ne paljastaa. Ens kerralla onkin sitten vuorossa laukka- ravi - puolipidäte läpi heti ekalla raviaskeleella - harjoitus. Masokisti mikä masokisti.

Ai niin, vasemassa avossa totesin, että kun vähän nostaa oikean käden ylös, Lumi toimii paremmin!

Muutenkin tuo kankijuttu auttaa paljon mun käteen - paljon vakaampi ja paljon hellempi. En ole yhtään pahoillani tästä harjoituksesta, pikemminkin tosi iloinen. On kivaa, kun saa ihanan hevosen kanssa nautiskella uuden oppimisesta - positiivisella tavalla. Huomenna onkin sitten vuorossa maasto tämän kaiken palkinnoksi!!!