Early Afternoon maasto

Kevät tulloo, kevät tulloo!!!

Maastoon lähdettiin klo 16, takaisin jo klo 17, käytiin pöllölaakso.. Ja oli IHANAN aurinkoista!!!

Lumi nautti; matkalla pysähdeltiin muutama kerta ihannoimaan maisemia... ja tottahan toki mentiin muutama pätkä.. kovaa... Lumppa on ihana, se näemmä muistaa, milloin on mäki vastassa.. vauhti kiihtyy sen mukaisesti.

Huomenna hepalla ansaittu lomapäivä, kuski menee käymään kahvakuulassa: nyt on lonkat samalla korkeudella, joten täytyy vaan jatkaa lihastreenejä...

Ihan mielettömän ihana ja hyvä tunti

Ihan käsittämätön fiilis. Taas niin ajatuksia avartava tunti, joka sisälsi hyviä harjoituksia ja myös äärimäisen hyvää filosofista keskustelua. Pisteenä i:n päälle oli viimein ja vihdoin tietoisesti ratsastettu ja suoritettu keskiravi - WOW!

Tuo sunnuntain MINImointi avasi mulle näemmä nuo ohjan käytöt käännöksissä; asia, mistä on ollut kyllä puhetta, mutta toteutus on ollut "niin ja näin". Nyt se Lumi ihan oikeasti tuo sen etuosan sisään pelkällä ulko-ohjan kosketuksella. Ihan käsittämätöntä -mm. laukassa avoon vienti onnistui noin. Samoin voltille kääntäminen onnistui; mun on helpompi ratsastaa, kun käännän ulko-ohjalla enkä mieti sitä ulko-pohjetta.

Jokainen askel tulee ratsastaa. Mutta taikasana on se, että ratsastaminen ei tarkoita tekemistä, se tarkoittaa tietoisuutta ja tarpeen mukaan reagointia. Vanha ajatusmalli on se, että joka askel täytyy ratsastaa esim. ajamalla istunnalla eteen. Mutta näin se ei ole. Se ratsasastaminen on sitä, että tarkkailee jokaisen askeleen laadun ja tuntemuksen; jotta pystyy reagoimaan tarvittaessa. Ihan käsittämätöntä.

Pohkeenväistössä se väistää sitä pohjetta. Erityisesti vasemmassa kierroksessa etuosa uralla väistättäessä Lumppa tahtoo lähteä puskemaan vasen lapa edellä. Tähän auttaa korjauksena se, että asettaa menosuuntaan. Tässäkin tuli kuningasajatus. Ensin korjasin vain vetämällä vasemmasta ohjasta... sitten seis ja tajusin, että se suoristaminen täytyy - ehkäpä.. - tehdä muulla lailla kuin vetämällä. Se oli myös ihan mielettömän ihana tunne, kun vain istu ja tunnusteli sitä, että se tosiaan väistää pohjetta; ohjat sai vaan olla. Oman rintarangan suuntaaminen vinosti eteen menosuuntaan myös auttaa.

Istuntatunnista jääneet pääteemat olivat:

• Molemmat kyljet yhtä pitkät, myös se vasen
• Liike tulee hartioiden välistä ylös-alas
• Olkapäät menevät liikkeen mukaan
• Lapaluut valuvat pitkin selkää
• Ja tietenkin, että pää kannattelee koko tätä kroppaa ylöspäin.

Ja sitten se loppuhuipennus.. nimittäin keskiravi. Risto sanoi - ekan epäonnistuneen yrityksen jälkeen - että aktivoi takajalat.. ja sitten mä muistin sen Kyran vertauksen jumppapallosta.. ja Minin selityksen RW:n tunnista ylös-alas liikkeestä... ja mä vaan ajattelin alkavani pompottamaan takajalkojen jumppapalloa voimakkaammin. Arvatkaas mitä. Se vaihtoi temmon - pidensi. Ihan mielettömän hillitön juttu. Ja mä istuin kontrolloidusti siellä selässä. Ihan käsittämätön fiilis. Nyt mä alan ymmärtämään taas ihan uudella lailla, miten voin ratsastaa temmon muutokset - palloa pomputtamalla.

Mä olen niin valtavan kiitollinen mun opettajaparille!

MINImointi tunnilla

Wahlbergin Minin tunti, huolimatta kovasta pakkasesta. Ajatuksia herättävä; ja juuri sitä, mitä oikeastaan olinkin hakenut ja kaivannut näissä "zen-jutuissa".

Istunnasta: ei mikään ihme, että vasen käsi soutaa ja huopaa, koska jopa seisoessani seison vasen puoli lytyssä. Ratsastuksessa istunta korjaantui kummasti, kun ajatteli istuvansa "putkessa" s.e. putki loppuu kainaloiden alle. Muutenkin liike oli ylös-alas-ylös-alas... Ei eteen-taakse... Eli liike tulee käsien ja olkapäiden välistä. Lapoja ei vedetä taakse yhteen vaan ne "valuvat" pitkin selkää. Pää kannattaa koko loppukehoa - eli se nousee ylös ja tuntuu siltä, että se kannattaa koko kroppaa.

Harjoiteltiin pelkistämistä: kääntäminen pelkällä ohjalla (johtava sisäkäsi). Voila - oli aikamoinen kun tajus, että juu, se kääntyy ja heti kun alkaa kääntyä, niin heti myötäys. Avoa ja sulkua tehtiin pelkällä ohjalla; alkuun ei edes pyydetty eteenpäin; sen jälkeen alettiin pidentämään askelta pyytämällä sisäpohkeella eteen. Ja voi pojat, se ihan oikeasti pidensi! Ihan mieletön. Ravista tuli tosi hyvää, liikkui tosi hyvin selän läpi!

Kaikenkaikkiaan ihan mielettömän hyvä tunti. Sai taas monta ajatusta ja palasta tätä pääkoppaa sekoittamaan!

Pakkastreeniä

"Vain" -15C pakkasta, joten pidettiin valkku tänään; tosin mentiin vain ravia. Haettiin aika paljon korjauksia istuntaan ja siihen "mukana olemiseen". Saatiin tosi hyviä ja kivoja ravipätkiä! Oli aivan älyttömän ihana ratsastaa taas pitkästä aikaa (viikkoon) kunnolla! Huomenna sitten Minin istuntatunti - josta toivottavasti tulee lisää ideoita!

Ja loppuun Pellava-Lumppa kuvia: Lumpan tapa syödä pellavamössö on se, että se nuolee ne pellavat pitkin seinää.. onneksi se yleensä vielä lopuksi nuolee kipon + suht hyvin myös seinän puhtaaksi..

 

Ja Lumppis helmikuun "takkilookissa" ratsatuksen jälkeen: vähän sellainen "kysyvä" ilme (:

Pikkaisen töitä..

Eli kevyttä ravia eteen-alas, taivuttelua ja vähän laukkailua.. pakkasta -20C, joten se siitä aktiivisemmasta urakoinnista.

Lumi on kyllä ihan mielettömän ihana <3

Pidellään pakkasia..

Pakkasjakso. Aamusin pakkasta liki 25 C; iltaisin kipuaa sinne 17-18C. Eli Lumppa on saanut - oikeastaan oivaan väliin - kevyemmän jakson: sunnuntaina hieronnan jälkeen oli lepo, maanantaina käytiin vähän ravaamassa maneesissa (100 m), kun halusin kokeilla, miltä se tuntuu hieronnan jälkeen (hyvältä) jonka jälkeen lyhyt maastokävely, eilen lepo ja tänään sitten haahuiltiin varmana puol tuntia ulkosalla ilman saddlea. Ja meillä oli NIIN mukavaa <3 Lumppa vois seistä ja tuijottaa niitä Jokelantien autoja varmaan tuntikausia - no kesällä saa tuijottaa, koska ilmeisesti niiden laitsalta näkee ne (; Mutta on se vaan niin ihana: nyt se osaa seistä karsinan ovella (ovi auki) ja odottaa, että saan sille mömmöt tehtyä - se on ihana, korvat hörössä, hyvässä ryhdissä se venaa, että tuu jo sieltä rehulasta... MY DEAR LUMI <3

Lumppiksen hierontapäivä

Ja taas oli pojan rutiini rikottu, kun ilmaannuin talliin just silloin, kun Lumppa oli saanut talvitakin päälle ja valmis menemään ulos.. Ei siinä muu auttanut kuin laittaa se siksi abt. 8 minsaks ulos... Sinä aikana se vinku, viskeli kaulaa, ravas ja piehtaroi molemmat kyljet (; Sitten sisälle ja Anun käsittelyyn - johon rauhoittu tosi hyvin.

Tosi hyvä oli taasen, vasemmalta puolelta rintalihas oli vähän "onks ihan pakko törkkiä" paikka, samoin kaulasta keskiosasta ylöspäin oli vähän "täytyy ehkä hivenen kiertää" paikka. Mutta mitään suurempaa jumia ei ollut --> viestii taas siitä, että Lumppa käyttää itseään symmetrisesti oikein + tietty sen, että sitä on jopa ratsastettu oikein (:

On kyllä tosi mielenkiintoinen projekti tämä rakentamisvaihe!!!

Loppupäiväks Lumppa pääsi takki niskassa nauttimaan kylmästä mutta niin kauniista talvipäivästä.

Pienen pojan aikataulut vähän sekaisin...

Koska olin tallilla aamulla s.e. Lumppis ei mennyt ulos... lähdettiin nimittäin ennen kengitystä maastoon.. Off-Road retkelle. Sillan yli, sieltä koirapuistoon, metsän+pellon kautta pöllölaaksoon ja sieltä kotio. Aikaa kulu 1h 15 min... koska välissä kyllä mentiin aikas vauhdikkaasti..  Yhdessä kohdassa laukkaa takas ottaessa luikastu takaa ): Muutenkin vähän jäykkä takaa käynnissä, kenkääjä sano  samaa - koska iltapäivästä Lumppis sai uudet popot. Onneksi Anu tulee huomenna niin näkee, onko Lumppiksella kankut jumissa...

Ja niin Lumppiksesta tuli naku...

Sillä se sai vauhtiraidat (:

Ja niin HIENOSTI se käyttäytyi - alkuun vähän jännitti, mutta lopussa se jo liki nukku.. aivan ihanaa, kun löyty klippaaja, jolla oli välineet ja "touch" kunnossa.

Oheisesta kuvasta näkyy muuten hienosti se, miten Lumppis on pyöristynyt!

Toinen valkkupäivä

Ja jotenkin tyhjä olo. Mutta jäi siitä nyt jotain käteen:

• Se käden liike lähtee kyynärpäästä, ihan oikeesti.. jos otat taaksepäin/pidätät, kyynärpää liikkuu, ei ranne..
• Suoruus ja ulkokyljen "haltuunotto": eli pitää tarkistaa, että on ihan aidosti suora.
• Vasemmalle taivutus: pitää myödätä sillä oikealla kädellä myös, koska muuten Lumppa on turpa vinossa.. Onneksi sillä on läsi, niin näkee, milloin pää on vinossa...
• Mun jalkojen paikka. On persiissä. Sananmukaisesti. Kauhea alkaa korjaamaan eteenpäin, koska korjattavaa on tosi tosi paljon. Huah. Ehkä tää tästä.
• Mun käsi on ihan hirveä. Hyvä tapa on tsekata, että kädet koskee välissä yhteen. Samoin ulkokäsi voi välissä nojata satulan etukaareen, jotta saa tasaisen tuen.

Mutta hyvä puoli oli se, että Lumppis jaksoi ihan ok myös toisen päivän: vähän loppussa väsähti. Samoin oli heti alussa aktiivinen ja rento.

Loppukäynnit tehtiin s.e. Riikka oli selässä. Yhdessä vaiheessa Lumppis alko vaan vinkumaan ja viskomaan kaulaa - sillä oli yksinkertaisesti joku positiivinen hepulikohtaus. Tyytyväinen hevonen. On se kyllä niin rakas. Tallinkäytävällä kun juteltiin, Lumppa nukku pää karsinasta ulkona. Tyytyväisenä.

Nyt olen sitten metsästänyt uusia ulkoloimia. Selvisi nimittäin, että hemmetin Mastan kaulakappaleen lukko on suoraan sään päällä - siis kuvitelkaa, jos hevonen piehtaroi sellaisen kanssa!!! Nyt sitten olen hankkimassa HC:n fullneckit - sekä fleece että toppavuorisena. Noita kuitenkin tarvitaan sitten ensi talvenakin...

Huomenna Lumpasta tulee naku. Hyvä niin, koska tänäänkin se oli niin järjettömän märkä...

Ich Liebe LUMI!

Kauppisen valmennuksessa

Tänään ja huomenna Kauppisen Tiinan valmennuksessa. Meinas mennä kyllä sukset ristiin valmentajan kanssa jo ekan  viiden minuutin aikana, kun vaan hoki "kantapää alas" - ja kun mä en enään saanut niitä alemmaksi.... Mutta pieni neuvottelu asiasta ja sitten muuttui ääni kellossa niin, että päästiin työstämään; ja ihan hyvä valkkuhan siitä kehkeytyi.

Mulla kun on ollut tässä Zen jakson aikana se ongelma mielessä, miten saan Lumppiksen liikkumaan tasasesti hyvällä tahdilla ja temmolla eteen s.e. se pysyy... nyt olen aina siinä vaiheessa, kun on hidastanut/lyhentänyt, pyytänyt pohkeella eteenpäin. Näitä saattaa tulla muutama kerta pääty-ympyrän aikana.. Tiina neuvo kikan, jossa pohkeet pidetään vaikuttamattomina ja vaan pyydetään kevyesti raipalla tahdin /temmon korjaus. Se autto Lumpalle tosi hyvin! Ja mikä tärkeintä - mä sain nyt sen tunteen, miltä tuntuu, kun pohkeet on paikallaan ja rauhassa. Ilman valtavia pinnistelyitä! Tää oli hyvä!

Tehtiin vain perusjuttua: ravi hyvässä tahdissa&temmossa, sitten sama reippaammassa ravissa. Ja sama laukassa. Toi eteenmeneminen oli tosi reipasta, mä luulen, että hyvin auko paikkoja kyllä Lumpallekin. Ihan hyvä perusjuttu siis.

Ympyrällä suositteli välissä suoristamaan, jotta saa sen ulkolavan haltuun. Samoin laukassa raippa ulkokäteen ja sen avulla ulkolapa haltuun. Hyvä mielikuva oli se, että taivutuksessa hevosen etulavat menevät kuin junanraidetta pitkin.. eli se ei saa "keikata" puoelta toiselle.

Lumppa oli IHAN väsy tuon tunnin jälkeen. Onneks karvoista päästään eroon maanantaina; helpottaa nimittäin Lumppiksen elämää ihan huomattavasti...

Huomenna sitten vielä valkku ja katotaan, miten sitten homma sujuu... Lumppa parka, kaks rankkaa päivää ):


PS. Lumppa sai kehuja siitä, että liikkuu tosi mukavasti <3

Tukipilarina maastossa

Lumpalla oli tänään tärkeä tehtävä - se oli Turbo 5v:n tukipilari maastoreissulla! Ihana talvikeli oli, kun lähdettiin. Baby-heppaa tais vähän jännittää mm. alkumatkalla olevat puutolpat, mutta se ei voinut jäädä niitä kattelemaan, kun Lumppis käveli niiden ohi lungisti, kiinnittämättä mitään huomiota. Käytiin pöllölaakson lenkki, vähän jopa ravailtiin! Tosi hienoja hevosia! Paluumatkalla saatiin sitten harjoitella kahden junan kohtaamista - baby-hepo veti vähän kierroksia, mutta pysy paikoillaan, kun Lumppiskaan ei ollut mihinkään lähdössä. Hienoja poikia!

Maannataille on nyt sitten sovittu Lumpan "karvat lähtee" päivä - eli Lumpan elämän eka klippaus...

Tuntuma, tuntuma ja tuntuma

Valkkutunti. Lumppa oli heti alkuun tosi kiva - rento! Ihan mieletön parannus muutaman viikon takaiseen tilanteeseen nähden. Harjoiteltiin asetuksen siirtoa puolelta toiselle pääty-ympyröillä - erityisesti oikeassa kierroksessa vasempaan asettaminen oli v a i k e a a.. Näki taasen, että se etuosan tuntuma ja toiminta ei ole ehkä "ihan" hanskassa. Sitten haettiin taas hyvätahtista ja -temposta ravia.. joka löyty. Mutta sitten tuli mutta. nimittäin siitä pidentäminen keskiraviin - ei ihan onnaa ei.. Mulla ei ollut lainkaan sitä oloa, että olis ollut "ruutia" alla niin, että olis voinut pidentää.. totesinkin Herra Hartikaiselle, että mulla on mielikuvamaailma, että ennen keskiravia täytyy ottaa koottu ravi, jotta on mistä pidentää. höh. Eihän se niin voi tehdä.

Mietittiin ja palasteltiin, kunnes todetiin, että juurisyy on elastisuuden puuttuminen. Tämän juurisyy taas on se, että K. Jokela ei ota ja ratsasta aidolla tuntumalla. Kas kun mulla voi olla ihan kunnon tuntuma, kunhan olen rento ranteesta ja annan myötäyksen kyynärtaipeista.. näin lähdettiin hakemaan ihan normi ravia. Erityisesti vasemmassa kierroksessa Lumppa ei halunnut antaa periksi vaan väänsi turpaansa ulos eli oikealle. Tuon sai korjattua nostamalla vasemman käden ylös ja pitämällä sitä yläasennossa kunnes Lumppa anto periksi. Vikalla kierroksella oikeassa mä viimein ja vihdoin sain sen ahaa-elämyksen, että sain hyvin takaa-eteen toimivan istunnan ja voila! helkkari että oltiin makeita!!! Siihen me lopetettiinkin.

Eli päivän palapelin pala on tuntuma-tuntuma-tuntuma. Alkuravit ja laukat voi mennä sillä vanhalla, kevyellä tuntumalla ja pidemmällä ohjalla, mutta kun työskentely alkaa, mun on ratsastettava Lumppis peräänantoon s.e. se sallii myös tuntuman.. eli tukeutumisen.. tahti-rentous-tukeutuminen.... vai oliko tahti-tukeutuminen-rentous.. noi nyt menee kuitenkin "samaan" kategoriaan...

Mutta olitiin tyytyväisiä tunnin jälkeen - sekä minä että My Dear Lumppa.

I LOVE LUMI

Lampaankarva siellä, lampaankarva täällä..

Lampaankarva Lumpan selänpäällä. Eiköhän nyt ole karvaongelmat "voitettu"...