MaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaSTOIua..

Maastoilua, reilu tunti. Pöllölaakson peltojen kautta, koirakentän metsään ja kotio. Koirakentän metsässä ja pellolla laukattiin tosi reippaudella ja ilolla (= Lumppa oli oma ihana itsensä! Tallille päästyä suitset (kanget) pois, polle oli käytävällä ilman riimua tai mitään.. satula ja suojat pois ja harjaukset.. Lumppa sillä aikaa nautinnollisesti nuoli Darian karsinan seinää... ja onnistu saamaan sen loimitusohjeen (post-it) lapun suuhunsa .. sillä oli ilme, kun se yritti päästä siitä eroon (= Maastoilu teki kyllä kummallekin suunnattoman hyvää.. Aivan ihanaa..

Kankeilut jatkukoot!

Eli nyt on sitten aloitettu operaatio kankiin totuttauminen - sekä kuskille että hevoselle. Ajatuksena ja johtotähtenä on säilyttää rentous ja eteenpäinpyrkimys. Aina ennen kanget on otettu vain yksittäiselle tunnille - nyt ekaa kertaa olen ihan ajan kanssa alkanut myös itse totuttautumaan niihin. Ja hyvää on tehnyt.

Keskiviikkona oli sitten eka sovitus ja eikun maastoon. Tuo sovitus ei ollut mitenkään helppoa - uudet suitset, joten säädöt oli itse katsottava. Vähän se pieleen meni - torstaina hiffasin siirtää kankikuolaimen hihnan kulkemaan niskahihnan päältä, niin johan oli parempi.

Lumppa oli vähän myrtsinä keskiviikkona, kun kanget tulivat suuhun. Mutta vähän ymmällään, kun lähdettiin ulos ja niin se ilme vaan kirkastu normaaliks Lumpan maastoilu ilmeeks, kun maastoon päästiin! Käytiin koirapuiston lenkki eli saatiin vähän ravattua ja laukattuakin. Kankiohja oli koskematta kaulalla ja Lumpalla oli positiivista virtaa (=

Eilen sitten maneesiin. Säädin ja väänsin kuolaimia - ne oli välissä liian kiereät ja Lumppa oli että täh?!?´toi onneks oli alkutaluutuksen aikana eli hiffasin aika noppaa, että ei se näin pitäisi olla (= Ratsastuksessa vain rennoksi eteen-alas ratsatusta. Ei sen kummempaa. Ja löytyhän se rentous sieltä. Itse vain kokeilin ja testailin, missä järjsteyksessä pidän ohjia ja miten. Btw, Lumpalla oli sikarento ja hyvä ravi heti alusta!

Tänään sitten taas vähän ajatuksia mutustaneen takaisin sorvin ääreen. Tein tosi pitkät alkuverkat - hain nimenomaan sitä, että Lumppa tulee vain rennoksi eteen-alas. Tosi hyvä ravi ja selkä hyvin käytössä. Laukat oli kans ihan kivat! Kankiohja oli nyt fiksummin "käsissä", mutta ei tuntumalla - ainoa tuntuma oli nivelellä eli ratsastin taas pelkällä nivelkuolaimella, vaikka ne kanget siellä olikin.

Sitten alettiin ihan normi treeniä - avotaivutusta ravissa.. pääty-ympyrät jne. Lumppa oli tosi kiva - vaikka alussa käynnissä, kun otti ohjat, pullas pää pystyssä vastaan enemmän kuin nivelillä. Näkee, että vielä kanki mietityttää. Samoin vasemmassa kierroksessa ei ihan antanut itseänsä 100% läpi (putket maneesin päädyssä s.e. näkyi oven alta, jänskätti ihan liikaa, toim. huomio) ja silloin oli kieli sivusta "pullistuneena" ulos. Mutta heti kun rentoutu ja itse olin rento, niin kaikki ok. Muutenkin sain istututtua tosi hyvin ravissa - Lumppa oli hyvin pohkeen edessä!!!

Laukat suht ok, mutta se, että ei olla vähään aikaan työstetty, näkyi - siirtymisethän ne paljastaa. Ens kerralla onkin sitten vuorossa laukka- ravi - puolipidäte läpi heti ekalla raviaskeleella - harjoitus. Masokisti mikä masokisti.

Ai niin, vasemassa avossa totesin, että kun vähän nostaa oikean käden ylös, Lumi toimii paremmin!

Muutenkin tuo kankijuttu auttaa paljon mun käteen - paljon vakaampi ja paljon hellempi. En ole yhtään pahoillani tästä harjoituksesta, pikemminkin tosi iloinen. On kivaa, kun saa ihanan hevosen kanssa nautiskella uuden oppimisesta - positiivisella tavalla. Huomenna onkin sitten vuorossa maasto tämän kaiken palkinnoksi!!!

Kanki siellä, kanki täällä,kanki Lumpan kielen päällä ..

Ja niin lipsahti kahden tunnin maasto ...

Miksi mä oikeastaan teen tätä...?!?

 Tämän päivän kisailu herätti pohjimmaiset ajatukset ja havahdutti; ja hyvä niin. Mähän olen ihminen, jonka täytyy tehdä asioita sielulla ja sydämellä. Hevoset ovat sitä, mutta vielä en sitä pohjimaista syytä kouluratsastuksesta ja vielä vähemmän kilpailusta en ole löytänyt.

Tämän päivän verkan vihelsi valkku poikki ja laittoi kävelemään. Kaksi edellistä ratsukkoa sitten uudestaan verkkausta: pyöreästi eteen-alas ja vain hakea sitä rentoutta. Sitten aloin ratsastamaan paljon siirytmisiä - käynti-ravi-käynti... Ja kun minä rentouduin ja kevenin niin Lumppa toimi niinkuin kotona! Hyviä, hyviä pätkiä. Mutta kun ne oli vai pätkiä.

Radalla oltiin taas krampissa. Ja se kramppi oli kuski. Hevonen seurasi kramppausta perässä. Kädet heiluu kuin tuulimylly - jalka on jännittynyt ja en istu alas. Yritä siinä nyt sitten saada hevosta rennoksi ja swungille. Eli huono rata.

Isoin ahaa-elämys kuitenkin tuli, kun ajoin tallille päin takaisin kisoista. Mä tajusin, että mulla ei ole mitään tavoitetta, mitään ajatusta, miksi olen siellä radalla!?! Vaikka mä aina sanon, että ainoa kilpailumotiivi on saada Lumi toimimaan kuin kotona, mä en kuitenkaan tähtää siihen kisoissa. Mä vaan olen ja suoritan. Ja nyperrän. Ja kadotan sen keveyden ja rentouden, mikä meiltä löytyy kotona. 

Se tunne, kun Lumi toimii, on mieletön. Se on se tunne, mitä mun sielu ja sydän rakastaa. Esim. nyt  vikoilla kerroilla, kun olen yksin ridannut - se tunne tuli laukka-ravi siirtymisissä. Se on se, minkä takia mä rakastan kouluratsastusta. Mä tiedän, että mä en pysty pelkästään maastoilemaan. Mä kaipaan sitä tunnetta, kun hevonen kantaa itsensä, kun se tekee swungia - koska se on rento ja tekee rehellisesti kaikella sillä lihaksistollaan töitä. Iloisena ja pirteänä. Ja sitä tunnetta kohden mun pitää mennä myös radalla! Se energia, mikä meillä on rastukkona noissa tilanteissa, on mieletön. Ja sen energian mä haluan näyttää myös muille. Tai ainakin nyt musta tuntuu siltä (=

Nyt jatketaan niin, että huomenna maasto ja maanantaina maasto. Maanantain maasto kangilla. Ja ens viikon ridaukset kangilla. Moni saattaa säikähtää, mutta mä tajuan, että noup - nyt mennään näin. Nimittäin seuraavan viikon ratsastuksen teema on vain ja ainoastaan hakea tahti ja rentous kangille. Tai siis bridongille. Koska en ajatellut kankeen kajota. Mutta Lumpan täytyy vain tottua siihen, että se on suussa. Ja kun se toimii, sitten jatketaan taas eteenpäin.

Eli energiaa kohden, keveydellä ja sielun iloittelulla. Molempien sielujen - mun ja Lumpan.

Lumppa hörisi mulle paljon, kun lähdin sen tarhasta pois. Se taitaa tietää, että mamma ajattelee.

Harjoittelu jatkukoon - juurisyy löytyi!

Tänään ei sitten oltukaan niin hilpeissä tunnelmissa. Valkussa törmättiin sitten ihan urakalla siihen ongelmaan, joka on ollut jo pitkään: vasemmassa kierroksessa kääntäminen vaatii (tai "vaatii") oikean käyden tuomisen sään yli. Yritettiin ja yritettiin väntää, mutta ei siitä mitään tullut. Herra H selkään ja sitten tuli syväanalyysi hobusesta - ja ongelmasta.

Eli nyt mä tajuan - viimein ja vihdoin - että se ulko-ohja kääntävänä tarkoittaa vain sitä, että suunnilleen puristaa nyrkin kiinni - sen jo pitäisi "lukita" lapa s.e. hevonen alkaa kääntymään. Jep joo, arvatkaa vaan, että onnistuuko? Samoin saatoin vain taasen todeta, että Herra H:n noin 10 minuutin käyntityöskentelyn jälkeen mulla oli alla hevonen, joka ihan oikeasti katoi itsensä - tuon tunteen mä olin jo unohtanut!! Oli ihan mieletöntä taas tajuta se, että nii-in, tältä sen pitäisi tuntua..

Eli harjoittelut jatkukoot. Loputon on tämä tie, mutta tulostahan se tuottaa koko ajan. Kaikkein suurin työ on edelleen .. omassa pääkopassa (=

OLI SE HIENO!!!!!!!!!

• Heti alkuravissa hyvä, ilmava ravi ja ennen kaikkea haki heti ulko-ohjan tuntumalle alas pyöristäen selän hyvin. Tässä vaiheessa en edelleenkään välitä siitä, että ei asetu sisälle tmv - haen vain sitä alastuloa aktiiviselle selälle. En muista, milloin on lepo/maastopäivän jälkeen ollut noin hyvä!!! Kahden päivän treeni ja varmasti eilinen hyvä maastokävely Lady D:n kanssa ajoivat asian! Lumppa oli ihan kuin "nyt sä viimein ja vihdoin hiffaat, että anna mun verkata ihan rauhassa näin alkuun.."
• Ravissa se tahti-tahti-tahti-tahti-tahti ... Erityisesti vasemmassa kierroksessa on vain oltava ihan mielettömän tarkka, että on hyvällä tuntumalla ja tahdissa. Ens kerralla kiinnitä paremmin huomiota siihen, että hakeutuu hyvälle tuntumalle ravissa myös suoralla uralla: eli tulee tahti-rentous-tukeutuminen-takaosan toiminta...
• Avot pitkällä uralla suju hyvin. Samoin tehtiin pohkeenväistöjä, joiden jälkeen eteenratsastus. Aikas bueno.
• Laukassa on edelleen hieromista... Mutta nyt mä keksin hyvän harjoituksen: laukka --> harjoitusravi (s.e. jää "alle") --> ja kun alla keskiraviin... Ton jälkeen mä otin aina seis ja kauhee kiitos, täytyy jatkaa sitä vielä niin, että ottaa keskiravi --> harjoitusravisiirtymän. Erityisesti vasemmassa kierroksessa edelleen haastava, mutta harjoittelu tekee mestarin (= Eli tämä ensin kuntoon, sitten laukka --> harjoitusravi (s.e. alla) --> pohkeenväistö (tahti, alla) --> laukka.
• Vastalaukat - myös vasen - ihan sikamakee!!! Parantunut ihan mielettömästi.
• Loppussa laukkaa eteen-alas. Myös sitä vasenta. Ens kerralla vasen laukka eteen alas 2x verrattuna oikeaan laukkaan..Eli aloita vasemmasta.
• Vasemmassa kierroksessa oltava vielä tarkempi, että pitää tahdin ja swungin!!! Eli joka kolmannella eteenratsastus sisäpohkeella, jotta ottaa ulkopohkeen alle.
• Ens kerralla edelleen fokus ulkolapaan - eli esim. laukkavoltissa, jos ei käänny - asetus ulos.. eli sillä korjaus!!!!! Lavat "nosti-ulos"
• Muista se "vakiotaivutus" ratsastettavan kaaren mukaan!!! Eli stabiili, johon vain hevonen hakeutuu.. Ohjat kääntää!

Kouluratsastus on masokistien laji.. Kuka muuten jaksais hioa jotain laukka--> harjoitusravi --> keskiravi siirtymisiä? Kysyn vaan. Ja miettiä kokoajan tahti-tahti-tahti-tahti-tahti-tah... Tai ulkolapa-ulkolapa-ulkolapa-ulkolapa.. Ja koko ajan vaatia sitä, että se tulee alle.. Mutta on se vaan niin hemmetin hauskaa!!!

Mä siis saavutin tänään jotain ihan mielettömän isoa!!

Lumpan piristyspäivä

Kohtapuoliin startti kohti tallia: maastoilupäivä ja piitkästä aikaa maastoilukaveri mukaan: Lumppa saa lady-seuraa! Uskon, että valtavan piristävä kokemus parin rankan reenipäivän jälkeen Lumpalle. Varsinkin kun herra hepo saa toimia BodyGuardina junaradanvieressä ...

******

Oli ne vaan niin ihania! Lady D käyttäytyi vallan mallikkaasti, vaikka ensimmäinen juna sai sydämen kuulemma tykyttämään ihan huolella. Mutta kun edessä poikittain Lady D:n ja junan välissä oli Mr. Tulemäe Lumi Est omalla rauhallisella ominaisuudellaan, niin jopa saksalainen aristokraattikin totesi, että ei tämä ehkä niin kauheaa ole.

Lumppis oli ihana - vaikka oli syömässä heiniä, kun menin, niin tervehdys tuli heti aivan ihanassa hörinan muodossa <3

Tehtiin abt tunnin lenkki; pöllölaakso. Hevoset nauttivat; Lumppis joutu vaan kans heti alusta asti kävelemään pitkällä askelleella, koska Lady D on sen 10 cm korkeampi ... Molemmilla kunnon eteen alas venytykset, pärskintää ja nautiskelua; hevosen elämää.

Kaksi päivää töitä takana..

Kaks päivää tuupattu. Ja asenteella. Nyt on taas lähdetty zen-ajattelusta ja yritetty järkiperäistää tätä ratsastusta. Yrittämättä saada "tässä-kaikki-nyt-ja-heti-mulle".

Alkuverkassa olen hakenut vain ulko-ohjan tuntumalle eteen-alas. Aika makeetahan se oli, kun eilen alkoi myös vasemmassa kierroksessa hakeutua noin alas... En siis välittänyt asetuksista enkä taivutuksista yhtään mitään; hain vain sitä rentoutta. Ja tänään varsinkin oli ihan mielettömän hyvässä ravissa heti, kun oli edessä-ja-alhaalla - hyvä me!

Eilen ja tänään oli raviharjoituksena avoa pitkälläsivulla & lyhyellä sivulla abt. 15 m voltit. Tänään tuli jo tosi noppaa kivaksi! Kauheasti kiinnitin huomiota siihen ulkolapaan. Ja tänää alko tajuamaan, että kun sen pään asettaa/taivuttaa riittävästi, niin siinähän se hevonen sitten menee.. kun vaan muistaa skarpta sen ulko-ohjan.

Ravissa uralla eilen hokasin, että oikeassa kierroksessa Lumppa ei tule ulko-ohjalle eli vasemmalle ohjalle. Sekin työstetttiin siinä sivussa ja oli jo tänään parempi.

Laukka työstettiin sekä eilen että tänään kunnolla. Nostot avomaisuuden kautta ravissa - varsinkin tänään tuli hyvät nostot! Samoin se säädettävyys. Tänään ja eilen laukka-ravi siirtymisiä s.e. ei ravissa lähde alta pois. Eilen varsinkin vasemmassa otti ritolat; ei antanut lyhentää ennen siirtymistä. Mutta kun sitä reenattiin, niin tulihan se. Tänään tehtiin myös vastalaukkoja. Arvatkaas mitä - myös vasemmassa oli suorempi ja parempi! Ehkä tässä on jotain opittu??

Lumppa oli tosi väsynyt tänään ridauksen jälkeen. Huomenna on maastokävely tiedossa lady-seurassa, torstaina kevyt kenttä, perjataina vielä herra Hartikaisen hionnat ja sitten lauantaina kisat. Sunnuntai ja maanantai mennään varmaan maastossa ja tiistaina lepo eli sitten taas kunnon palautusjakso herra hevoselle.

PS

Mitäs, jos mä alkaisin ratsastamaan asenteella, että me osataan tää? Asenteella, että meille on normia se kevyt ja ihana tunne, mikä parhaimillaan ridauksessa meillä on. Vaikuttaiskohan se? Kun asenne ratkaisee aina. Ja kun mielellä on niin valtava voima luoda.. Jospa siis elettäis niinkuin opettaa?

Tuomet kukkivat

Hyvin ansaittu palautuspäivä sekä Lumpalle että kuskille - maastoilu. Pöllölaakson peltojen kautta koirakentän metsään ja sieltä takaisin; 1h 15 minsaa tais kulua aikaa - suurin osa (95%) käynnissä, mutta palat mentiin myös ravissa ja laukassa. Lumppa nautiskeli matkaevästä aika-ajoin. Muuten oli kyllä niin tyytyväinen ja ihanan onnellisen oloinen hevonen; tasapainoinen.

Lumppis on nyt hienossa kunnossa - talvikarva on esim. kaulasta kokonaan lähtenyt eli nyt - ennenkuin aurinko polttaa - on karva tummaa ja silkkistä ... Lihasta on just passelisti - silakasta on muovautunut kivan massava kouluratsu tässä 6 kk aikana. Meillä on tallilla moni muukin hevonen "muovautunut" tosi positiivisesti tässä talven aikana; ylpeitä omistajia on siis monia - ja kaikki myös osataan iloita toisten hevosten hienoista muutoksista! Tallihenki on mielettömän hyvä, kotiinpaluun tunne.

Huomenna jatketaan taasen työskentelyä - ajattelin ottaa parin päivän teemaksi sen tahdin ja puolipidätteet - ja sitä kautta keveyden.

Traikun ampparipesä sai RAID hyökkäyksen tänään - R.I.P amppari! Yllätin täysin sen pesänrakennuksen touhussa.. mutta minkäs teet - se kun on Lumpan poikamiesboxi...

Reeniä, reeniä

Otapa tästä Blogegerista sitten selvää; nyt se Minin juttu on sitten takas.. mutta hyvä näin!

Tänään jatkettiin Herra Hartikaisen valkulla. Eilen ridasin Lumpan yksin ihan kunnolla. En saanut ihan *chic* toimimaan, mutta suht ok. Tänään sitten lähdetiinkin hakemaan taas perusta kuntoon.

Alkuravissa mä alan aina säheltämään liikaa. Nyt vaan haettiin alas s.e. saa selän ja ristiselän rennoksi. Ei tarvitse pahemmin miettiä asetusta, taivutusta tahi ulkolapaa, kun tarkotus on nimenomaan verkata sen hevosia lämpimäksi ja rennoksi. Lumpalle tulikin kivan ilmava ravi! Ja laukassa sama juttu.

Sit alotettiin avolla keskiympyrällä. Hyvinhän se sujuu, kun K. Jokela ei ota ja taivuta eikä sähellä liikaa... Takaosa ei vielä kuitenkaan tahtonut toimia kunnolla, joten haettiin vähän alas & reippaammin eteen. Jatkettiin avoa ja myös vastataivutsta uralla... taas piti katsoa, että T A H T I säilyy... se kun on tahti, rentous ..... se pyramidi siis..

Tehtiin myös sulkuja vähän. Ihan hyviä pätkiä! Lumpalla muuten makeet kaulamuskelit, toim. huomio...

Laukassa haettiin vain lyhennystä ja 2 askeleen pidennystä. Kättä vastusteli, jolloin nostin kädet ylemmäs, olin passiivinen mutta rento kädessä.. Ja Lumppa lähti hakeutumaan takas alas.. Tuon käden ja kuolaintuntuman kanssa mulla on nyt ihan oikeasti tehtävää ja ajatusleikkiä.

Lumppa liikku lopussa tosi hyvin. Makeeta, isoa ja rentoa ravia..

On se pitkä tie. Ja pitäisi jaksaa muistaa, että se hevonen harjaannutetaan. Risto kuitenkin muistutti, että pitkä tie ollaan jo tultu.. ja että aina vaan menee vaikeammaksi.. Siks tää onkin niin mielettömän haastavaa.

Mutta mulla on kyllä niin hieno hevonen!!!

Pahuksen Blogger..

Kirjoitin eilen pitkän jutun Minin valmennuksen jäljiltä - kuvineen päivineen. ja mikä on tulos - NADA!
Kadonnut kuin tuhka tuuleen ´bittiavaruuteen, voi pöh )=

Zen ja ratsastuksen taito - Minimointi jatkui

Tänään taas Minin tunti. Tuli kyllä mulle tarpeeseen; jotenkin taas on ollut sellainen olo, että on "tipahtanut" filosofiasta pois. Mutta nyt palattiin. Ja taas ihan uskomattomia ahaa-elämyksiä.

• Alussa itseasiassa Mini näytti mulle maasta käsin, kuinka Lumppaa voi jumpata taipumaan ilman, että itse on selässä. Eli siinä haettiin sitä, että hevonen menee ympärillä s.e. astuu ristiin ja samalla taipuu kaulasta (se pieni lihas näkyy). Tärkeintä oli se, että itse ei liikkunut isoa ympyrää eli oli "paikalla".
• Sitten alettin hakemaan lapoja haltuun. Tässä tuli esiin se mun ongelma, että taivutan ihan liikaa. Eli kun tuli esim. vasemmassa kierroksessa oikea lapa ulos, otettiin A S E T U S oikealle ja samalla vasen pohje tuli vastaan s.e. ei työntänyt takaosaa sisälle. Kun asetus palautetiin vasemmalle puolelle, vasen pohje jäi vielä hetkeksi "muistuttamaan" sitä, että pysyy "suorana"; sillä mulle tuo on liki suorana oloa, koska olen taivuttanut ihan liikaa.
• Samoin sellainen harjoitus, missä oikeassa kierroksessa asetettiin vasemmalle. Sitten oikea ohja johtaa hevosen lähtemään kiertämään "ulospäin" (lavat liikkuu). Heti kun kantaa itsensä, palkintoa takaisin eteen asetuksen suuntaan... Hyvä alkuliike lapojen rentouttamiseen.
• Uralla käynnissä s.e. taivutus sisälle. Pässimpikin tajusi, kun kurkkasi, että lapahan (siis ulko) alkaa aukeamaan.

Näillä kaikilla saatiin mielettömän hyvä rentoutus aikaiseksi. Lumppa oli hyvä - se kuunteli tosi tarkkaavaisesti ja oli rento. Ja sitten kevyeeseen raviin tekemään tuota taivutusjuttua lisään. Ja voila, Lumppa oli könkkä. Eli sama juttu kuin viime Minin tunnilla. Ei muutakuin eteen ja tilanne tuli takaisin "haltuun". Tästä juttelin Minin kanssa tunnin jälkeen - ja Saran, joka oli tuntia katsomassa. Mä luulen ja uskon vakaasti, että kyse on nyt siitä, että siellä on joku lihas tmv, joka toimii niin erilailla, että ekassa ravissa tulee tuo reaktio. Sarakin sanoi, että Lumppa oli raviin siirrettäessä ihan "h-moilasena", että miten ne jalat laitetaan. Eli siitä tulee tahtirikot. Mutta seurataan (nimim. mun normiratsastuksessa tätä epäpuhtautta ei ole ollut).

Ravissa työstettiin mm. volttia. Ja ennen kaikkea sitä, että voltti ratsastetaan ohjilla (eli ulkolapa taas haltuun). Ulkolavan haltuunotto tapahtui esim. pienellä ulospäin asetuksella. Mun tarttee treenata tuota vielä. aika paljon (= Mutta ajatus oli se, että pohje ei taivuta, ohjaa, sitä hevosta vaan lavat menevät ohjien kautta sinne, minne pitää. Nimittäin kuinka annat hevoselle eteenpäin ajavan avun, jos samalla pohje pyytää taipumaan sen ympäri?? Voi Equus-kieli... Periaatteessa 10 m voltti ratsastetaan s.e. hevonen taivutetaan 10 m vastaavaksi; sen jälkeen tulee automaattisesti 10  m voltti ja hevonen palaa symmetrisen voltin jälkeen takas uralle. Ja kuinka moni meistä justeeraa ja ratsastaa sitä volttia, kysyy hän?!? Keep it simple, stupid!

Laukassa harjoiteltiin vielä nostoa s.e. lavat vähän sisään ja sitten nosto. Ajatus oli se, että laukannostossa hevonen kuitenkin työntää takaosansa sisälle. Tästä juontaa se kouluradan tehtävä: laukannosto A:ssa ja heti A:sta 10 m voltti. Kas kun se onnistuu, koska laukannostossa hevosen tulisi oikeasti olla jo lavat vähän sisällä (baby-avossa) eli se on taipunut... Voi venäjä.

Huah. Niin paljon asiaa, niin paljon tehtävää. Mutta huomenna ajattelin aloittaa nyt niin, että verkkaan Lumpan ensin käynnissä rennoksi. Sen jälkeen kevyttäravia s.e. oikea lihas pullottaa kaulasta.. eli ei sitä lapamyyryä, mitä olen nyt tehnyt. Ja sen jälkeen tietoista ratsatusta - hyvässä istunnassa - s.e. opin hallitsemaan lapoja. Nyt en hae sitä swungia, swingiä enkä muutakaan. Haen kevyettä ja herkkyyttä; koska Lumppa alkaa kyllä sitten menemään eteenpäin, kun saadaan nuo palikat kohdalleen.. Ja jospa tätä yrittäisi jopa hyödyntää seuraavissa koulukisoissa?

Tosi treeniä

Myö vaan maastoillaan.. Parin viikon päästä - tai siis 1.5 viikon päästä - tarttis vissiin startata kisoissa, mutta myö vaan treenataan maastoilemalla (=

Lumppa hirnuskeli tänään, kun lähdettiin maastoon. Kevätoodi kaikelle sille kauniille vihreälle, mikä ympäristössä nyt on.

PS. Huomenna takas työnteon pariin (=

Lumppiksella hieronta..

.. ja kuski poti sairautta kotona. Mutta onneksi on niin ihana hieroja, että siitä huolimatta Lumppa sai "käsittelyn" ja hyvä niin: viides kaulanikama ollut tosi tukkoinen, samoin sen ympärillä olevat lihakset kireät.Samoin oikean lavan takareunan lihakset sekä olkalihas olivat tukkoiset ja arat.. Onneksi molemmat vaivat reagoivat hyvin käsittelyyn ja niistä toivottavasti selvitty. Mutta taasen näki, että nuo "toimimattomuudet" ratsastuksessa juontavat juurensa jostain.. Hyvä näin.

Lumppa oli nauttinut käsittelystä: jalkojen käsittelyn ajan se oli mussutellut huulilla hieroja-Anun ponnaria (=

Maasto 1 & Maasto 2 ... Hei me maastoillaan!

Eilen ja tänään oli sitten maastoilupäivät. Eilen vähän pidempi - abt tunnin - lenkki ja välissä vähän vauhdikkaampaa laukkailua - nyt rakas Virolainen Ralliperunani käyttäytyi suht sievästi, kiitos lienee mukana olleen turpahihan (= Tänään tehtiin sellainen semisiisti, vain 40 minsan lenkki. Sekin sellaiseen paikkaan, että palan matkaa saimme ravattua ja laukattua.

Lumppis oli aikas tyytyväisen oloinen (=

Lumppa on vaan niin POP

Tänään maneesissa - jatkettiin eilisiä treenejä. Uusi turparemmimalli - tai sitten raspaus - tai ne molemmat - auttavat. Ihan mielettömän hyväntuntuinen hevonen. Vielä on kyllä paljon hiottavaa, esim. vasemmassa kierroksessa että saa kunnolla kantamaan itsensä. Tehtiin mm. pitkällä sivulla s.e. näin peilistä avoa oikealle.. vastataivutukseen vaihto puolessavälissä. Samoin pohkeenväistö s.e. väistöpuoli vaihtui. Vielä on hidasta eli nopeutta tarvitaan lisää.. ja paljon.. Nyt just tajusin, että mun täyty rakentaa tuo harjoitus: eli ensin esim. avoa koko pitkäsivu oikealle, sitten vastataivutuksessa... ja kun molemmat alkaa sujumaan, sitten vasta alkaa hakemaan niitä taivutuksen vaihtoja..