Ja taas Omppuilua

Näyttää siltä, että mä päivitän tätä blogia enää Ompun valkkujen jälkeen: ei sinänsä, meillä on ollut aika rauhalliset väliviikot - talvi tuli ja hevonen ilman talvikenkiä. Eli menty tosi paljon maneesissa; ja Umppis ymmärrettävistä syistä kypsä. Eilen oli valkku ja tänään lähdettiin reilun kahden tunnin maastolle Sarin & Vekan kanssa - eli saatiin maastovaje korvattua. Vähän oli väsähtänyt hevonen, kun lenkiltä kotio pääsi.

Ompun valkku oli nyt vain yksipäiväinen - mutta tehokas. Umppis oli ihan liian kasassa heti alkuun eli lähdettiin ratsastamaan pidempään muotoon. Vasemmassa kierroksessa ulko-ohja kunnolla irti kaulasta ja reilu asetus johtavalla ohjalla sisään. Tätä lähdettiin viemään eteenpäin s.e. Lumpan piti alkaa seuraaman sisäohjaa - ulkopohkeen avustuksella. Jäin kiinni ihan kunnolla; nimittäin en ole kääntänyt Umppista mitenkään oikein (= Herkkähän siitä tuli ja muutaman örinän saattamana saatiin ne lavat kääntämään.

Vasenta laukkaa työstettiin kunnolla - ja rankasti. Lumi piti hakea tosi-tosi-tosi hitaaseen laukkaan. Laukka meni käytännössä nelitahtiseksi. Mutta tällä saatiin muutama pätkä sellaiseksi, että se todella laukassa kantoi itsensä takaosalla. Eli meni ihan kunnon jumppa ja treeniliikkeeksi.

Viimeaikaisten filosofisten pohdintojen jälkeen olen todennut, että viimeisen puolen vuoden aikana ole ratsastanut vähemmän valvoan silmän alla kuin ikinä: samanaikaisesti voin kuitenkin todeta, että olemme Lumpan kanssa edenneet ihan uskomattomasti. Johtuukohan tämä siitä, että joutuu ihan oikeasti itse ajattelemaan, mitä siellä selässä tekee?

Ompun valkussa

Tänään päästiin taasen Ompun valvovan silmän alle. En tehnyt pohjille kuin ravia ja laukkaa s.e. sain vähän lihakset lämpiämään, sen kummempaa verkkaan saati "vääntämistä" en aloittanut. Syy oli selkeä: Lumi liikkuu mielestäni etupainoisesti ja halusin päästä heti alusta asti purkamaan/rakentamaan Ompun silmän alla Umppista. Ja apujahan heltisi:

• Aloitettiin käynnissä. Lyhyt käynti s.e. ei kiemurtele, ei mutkittele vaan että lavat liikkuu ja Lumppa liikkuu tasaisella "tik-tik" tahdilla eteenpäin. Koska käsi on levoton, alaturparemmi satulaan ja siihen tasainen tuki; se, että vedin itseäni tuosta remmistä ylöspäin, jolloin sain reidet rennoiksi.
• Pohje eteen. Eli Lumi pääsee vetämään mut mukaan "etupainoisuuteen"; mun täytyy istua häntäluu alla, takajalkojen päällä. Reidet rennoksi. Ja hakea hevonen siihen alle.
• Ravissa tehtiin ihan samaa. Pohje edessä s.e. vaikuttaa lapaan. Koska takaosa toimi, niin sitä ei tarvinnut ratsastaa. Eli Minin tyyliä - katsoo, että lavoista nousee ja etujalat lähtee alta pois.
• Kauhukavasta oli hyvä vetää itseä ylös. Vatsa sisään, oma istunta ryhtiin. Ja taas tahti s.e. hevonen liikkuu suoraan eteen, ei mutkittele, ei poikittele tmv.
• Puolipidätteet molemmilla ohjilla..Ja istunta rauhassa.
• Laukka samalla teemalla, s.e. hevosen tulee tulla oman istunnan alle - ei siis omaa istuntaa muokata hevosen mutkitteluun. Kauhukahva oli taas hyvä apu - sillä sai vedettyä itsensä syvälle satulaan.
• Jossain vaiheessa testattiin vielä volttia - s.e. voltilla etulapa liikkuu eteen ja hevonen liikkuu.

Kaikenkaikkiaan tosi hyvä tunti. Olin ihan mielettömän tyytyväinen. Umppis liikkui kivasti, ei aukonut suutaan lainkaan, vaikka tuntuma oli normaalia vahvempi ja oli ilman alaturpista. Kertonee asiasta ihan riittävästi (=

Ompun valmennusviikonloppu

Lumppis kuntoutunut sen verran, että pääsimme Ompun valmennusviikonlopulle, kivaa!! Ja oli tehokasta, ajatuksiaherättävää ja muutenkin mukavaa. Lumppis oli yyber-hieno, erityisesti tänään.

• Vasemmassa kierroksessa tuo helposti takaosan ulos. Näin ollen esim. ympyrällä suoristusta s.e. takaosaa sisälle ja kun alkaa suoristumaan, varovasti "suoristus" uralle. Ympyrällä myös ajatus s.e. lavat/etujalat menevät hivenen isommalla uralla. Uralla mentäessä kulmissa voi tehdä alkuun myös s.e. tuo kulmassa takaosaa sisälle.
• Suoristus! Vasemmassa kierroksessa seinän vieressä s.e. ei tuo etuosaa sisälle vaan korjaus s.e. menee takaosan edessä. Ero oli aika huikea, kun suoristu.
• Oikeassa kierroksessa taas vastavuorosesti ihan lievää avoa --> meinaa tuoda etuosan liian ulos.
• Kulmissa paino sisälle!!! Painon kanssa on oltava paljon, paljon tarkempi!
• Ajatus pohkeella kuolaimeen eli eteen.
• Lavat liikkeelle - hipaisu raipalla tarvittaessa lavoille esim. kulmissa, että pitää tahdin ja temmon. Samoin avossa s.e. alkaa liikuttamaan lapoja (esim. oikeassa kierroksessa avo, oikea ej liike).
• Jos katoaa tuntumalta, älä korjaa kädellä/irrota kädellä vaan tee se pohkeella/istunnalla.
• Kädet selkeästi kaulan molemmin puolin, esim. ulko-ohja kaulasta irti. Älä yritä kääntää ohjalla vaan käännä istunnalla.

Umppis oli niin hiano!

Lumppiksen viikko-ohjelma oli tiistaina Minimointi, keskiviikkona lyhyt maasto, torstaina lepo - ja perjantaina takaisin töihin. Umppis on aina maasto + vapaan jälkeen aika "karsee" ratsastaa; hipsukoissa, koska monen mielestä se olis varmasti ihan huippukiva, mutta kun tietää, mihin herra pystyy, niin on hipsukoissa.

Yritin perjantaina tehdä aika paljon Minimointityyppisiä juttuja ja aika hyvin sainkin toimimaan. Laukka on selkeästi vielä vaiheessa; pitkä tauko näkyy siinä. Tein vastalaukkoja ja harmitti tosi vietävästi, koska huomasin Lumpan väsyvän, mutta silti vain jyystin; lopputulemana se, että köhi aika reippaasti lopussa )= Muuten oli köhimättä koko ridauksen, mikä tietty bueno juttu.

Tänään sitten vähän jänskätti, missä mennään: onnistuinko kämmäämään homman niin, että takapakkia tuli. Tein tosi paljon alkuun käynnissä töitä: hain kaulaa pitkälle peräänantoon Minin oppien mukaisesti, hain eteen-alas ja takaisin ylös Minin oppien mukaisesti - alkoi sujumaan tosi kivasti kummassakin kierroksessa! Sitten - Minin oppien mukaisesti jälleen - aloin käynnissä tehdä sitä loivaa avoa "shoulder-in" taita olla se virallinen nimi: ei siis täysi avo vaan vähän lievää asetusta ja taivutusta sisälle päin. Ensin vasempaan kierrokseen ja kun oli hyvä & alkoi vähän kantamaan, tein vielä uraa pitkin pohkeenväistön. Sitten sama oikeaan.

Välissä käyntiä ja sitten ravi. Jumanketta se oli hiano! Tein ravia ensin vain uralla - siis kevyttä ravia - niin rento, niin aktiivinen, niin ihana! Kumpaakin kierrokseen menin s.e. sain sen jälkeen peräänantoon Minimointi-tapaan ja sen jälkeen vähän shoulder in.

Ravintyöstö harjoitusravissa oli ihana! Temmonvaihtelua Minin oppien mukaan: hevonen rento ja aktiivinen. En hakenut jyrkkiä taivutuksia, mutta esim. pääty-ympyrän vaihdoilla sain hyvin taivutukset vaihdettua puolelta toiselle.

Laukassa vasen oli edelleen huonompi, mutta tein keyvesti vähän vastalaukkaa siihen suosiolla: Minin ajatushan on se, että jos hevonen on vastalaukassa banaani, seinä auttaa sitä suoristumaan. Erityisesti oikeassa laukassa sain hyvin toimimaan myös eteen alas - takaisin ylös - venytykset. Luulen, että tuo on meidän harjoittelun motto nyt hetken aikaa.

Annan Lumpan kävellä tosi paljon aina välissä. Tai ei se aika ole pitkä - riittää puolikin kierrosta vapailla. Johtuu osittain köhästä, mutta osittain myös siitä kiittämisestä: just tallikaveri kans jutteli, että antaa laiskemman hevosensa kiitoksena kävellä hetken - Kaimion oppien mukaisesti.

Olin hirveän tyytyväinen, voitte uskoa. Lumi oli tyytyväinen, kaikki tuli niin nätisti ja kivasti. Huomaan, että kuitenkin tuo hidas rakentaminen on se tapa, jolla Lumi toimii. Kiireettömästi se vaan alkaa sitten kantamaan itseänsä. Tästä on taas hyvä jatkaa eteenpäin - ja kohta toivottavasti myös vähän sänkkärille! Kuvat viime syyskuun lopusta, sänkkärikeikalta yhdessä Diranan kanssa.

Minimointia

Umppiksen köhä on laantumaan päin (kop-kop); köhii vielä ravin alussa, mutta muuten sitten on jo ok. Ventipulmin on vielä menossa- viimeisiä päiviä. Jos tämä tästä (=

Mutta tänään mentiin ekalle Minimoinnille kesälomien jälkeen! Minin tunnit on onneksi "kevyitä" eli siellä ei viipoteta tukka putkella ympäri maneesia vaan haetaan hitaan harjoitteen kautta hevosta toimimaan oikein. Ja tehtiin ihan simppeliä juttua: ympyrällä sisäkäsi reiteen kiinni - hevosen tuli seurata kuolainta - ja kun antaa periksi, myötää --> ohja höltyy, koska käsi samassa paikassa --> hevonen saa ensi kiitoksen; sen jälken käsi siirretään pehmeästi eteen alas ; voila, meillä on hevonen nätisti kaula oikein peräänannossa. Ilman kommervenkkejä.

Uskomattoman simppeli asia, joka voi tuntua käsittämättömän tyhmälle näin selitettynä, mutta selästä käsin ja miten hevonen reagoi: uskomaton. Samaa taivutusta tehtiin myös ulospäin. Loppuviimeksi alettiin hakemaan sitä, että molemmat kädet vähän levällään eteen alas --> hevonen venyttää eteen alas --> kädet hitaasti ylös s.e. nyrkit yhteen --> hevonen nousee niskasta ylös. Ja sama ravissa - hitaassa sellaisessa. Ja laukassa. Laukassahan meillä on vasen kierros huonompi; varsinkin nyt, kun ei olla treenattu. Itku meinas päästä, kun Lumppa tuli niin helposti ja kevyesti itseään kantaen tuossa läpi.

Lopuksi tehtiin vielä vastalaukkaharjoitusta; uralla oikeassa kierroksessa vasen laukka; pitkällä sivulla asetus vähän sisään päin, kulmissa asetus laukan suuntaan. Meni hianosti!!! Ja kun tuosta vielä kehittyy, niin tuo pään eteenpäin alas venytys "kuvioihin" mukaan.

Minin ajatuksena tuossa kaikessa oli, että tuolla hevosta pystyy palkitsemaan helposti; jos esim. kokoaa, voi hetkellisesti antaa mennä pari askelta eteen alas ja sitten taas koota uudestaan ja jatkaa harjoitusta.

Kaikenkaikkiaan ihan sikahyvä fiilis. Avasi taas palkioita ja sitä oman näköisen ratsastuksen "aarrearkkua". Huomenna Umppikselle äärimäisen hyvin ansaittu maastoilu!

Mutta on tää jännä harrastus: harrastusvuosia jo yksistään Lumpan kanssa kuusi takana... Ja siitä huolimatta saa hirveät kiksit ja hyvännolontunteen noin pienestä ja simppelistä harjoituksesta (=

Umppis parempi

Umppa-Lumppa on selkeästi parempi, vaikka vieläkään ei voida mennä "täydellä teholla" - Ventipulmin päällä vielä 1.5 viikkoa. Virtaa siinä hevosessa on vaikka muille jakaa - aika vieteri (= Käyntityötä on tehty tosi paljon ja siinä on hyvä ja jaksaa keskittyä. Mutta annas odottaen, kun alat ravailemaan: köhii alkuun ja sen jälkeen sitten mennäänkin hippulat vinkuen....

Tänään kävin lyhykäisesti katsomassa Hessin valmennusta. Samaa perusratsatusta - tuntuu hassulle, että Suomalaiset tarvitsevat sen ulkolaisen opettamaan perusratsastuksen merkityksen (= Parisen ratsukkoa katselin ja kivasti näki eron, kun alkoi toimimaan; eka hobunen oli hienon rennon aktiivinen lopussa, kelpas katsoa!

Muuten kyllä odotan aikalailla innolla, että pääsen Lumppiksella takaisin työntekoon ja Ompun valmennukseen; seuraavaa päivää ei ole vielä sovittu, mutta jos kaikki jatkuu hyvin *kop-kop*, niin ihanaa olis päästä sinne Lumpan kanssa - uskon, että saataisiin siitä tosi paljon hyötyä irti!

Uudella valmentajalla vieraalla hevosella

Lumppiksen köhä jatkuu edelleen )= Nyt perjantaina alkoi sitten 6 päivän kortisonipiikit ja 2 viikon Ventipulmin - toivottavasti hellittää. Tästä johtuen olin sitten Saarisen Ompun valmennuksessa lainahevosella, tallin Delialla.

Omppu oli meillä nyt ekaa kertaa pitämässä valmennuksia. Kukaan ei tiennyt yhtään mitään koko valmentajasta - eli kenelläkään ei kokemusta Ompun valmennustyylistä. Mutta oli ihan nappijuttu! Meiltä oli 7 ratsukkoa tunneilla (yksäritunnit) ja tästä on tarkoitus jatkaa n. kerta kuussa valmennusviikonloppujen merkeissä.

Delia oli tietenkin aika erilainen kuin Umppis, ei ehkä ihan samoilla säädöillä (= Mutta hyviä perusjuttuja sieltä tuli:

• Delia tippuu helposti edestä liian alas. Ylösnostoa ei tehdä ohjilla, niinkuin olen tottunut vaan ratsastamalla eteen, jolloin automaattisesti turpa nousee ylös.
• Vasemmassa kierroksessa Delsku tuo systemaattisesti takaosan ulos. Paljon korjattiin sillä, että väistätettiin takaosaa sisälle ja sitten siitä varovasti suoristus.
• Se suoruus. Mä taivutan ihan liikaa kaarevalla uralla kaulaa. Ai miten niin ylläri-pylläri?
• Ulkokyljen ratsastaminen lyhyeksi, kun taas eteenpäin meneminen, sisäkyljen pituus ratsastetaan sisäpohkeella.
• Tasainen kuolaintuntuma. Mulla tulee olemaan suunnattomia vaikeuksia Lumpan kanssa tässä. Eli se on aktiivisesti pohkeesta eteen tuntumalle. Liikkeen tulee olla eteenpäin menevää (eli että lavat liikkuu), ei ylöspäin pomppivaa.

Ja paaljon muuta. Ei vaan jaksa muistaa kaikkea (= Oli aikas ventti olo valkun jälkeen.

Lumpalla kävin aamulla maastossa ennen valmennuksia. Se on aivan ihanan pirteä! Tosin heti kun hirnui, alkoi köhimään )= Tarhassa se katseli ihan kyssärinä, että miks mä tuun Delialta ratsastamasta. Ja miks mä en hae sitä töihin. Taitaa olla vähän vaikea tottua suloiseen joutilaisuuteen (tai liki joutilaisuuteen), kun se on kuitenkin tottunut tekemään ihan säännöllisesti töitä. Mutta toivottavasti nyt pikkuhiljaa tuo köhä hellittää lääkkeitten myötä ja päästään mekin takaisin työn touhuun.

The NENÄsumute

Lumpan verikokeiden tulokset oli ok. Tarkoittaa siis sitä, ettäk yseessä ei ole virus. Mitä todennäköisemin allerginen reaktio: tällä hetkellä Cladosporium-homesienen itiöpitoisuudet ovat kohtuullisia täällä etelässä, se saattanee ongelmat aiheuttaa. Enivei, tähän vaivaan saimme NENÄsumutteen. Vähän mä mietin, että mitähän sen laittamisesta tulee, mutta kas kummaa - no problemos! 6 vuoden kavioliitto on vahva luottamuksen luoja.

Eli edelleen ollaan vain maastoiltu. Huomenna on tarkoitus ottaa herra hepo vähän takaisin töihin ja kokeilla, josko hengitys olisi jo parempi lääkityksen myötä. Huomenna olisi myös Lahassa Hessin valmennus - jos jaksaa, voisi lähteä katsomaan...

"911 Called"

Nimittäin eläinlääkäri. Eilen otin Lumppaa takaisin töihin - ja sama köhä jatkuu )= Tosi raju köhä, joka tulee nimenomaan rasitettaessa. Huomenna tiistaina Kaisa tulee ottamaan verikokeet. Totesi muuten, että tuota on nyt liikkeellä. Mielenkiintoista tietty se, että onko tosiaan joku siitepöly tmv, joka tuon nyt sitten kuitenkin aiheuttaa - viimevuonna kun oli sama juttu. Noh, meidän maastoilu siis jatkuu.


Olin tosiaan Lahassa katsomassa lauantaina ja sunnuntaina Thomas Sigtenberggaard:n valmennuksia: hirvittävän mielenkiintoista! Thomaksella oli mielestäni erittäin hevosystävällinen tapa ratkaista ongelmia - ja ratsastaa itse ihan mielettömän nätisti ja kauniin eleettömästi! Takajalkoja haettiin paljon temmon vaihteluilla: tärkeää oli se, että kun kun lyhennettiin askelta, piti takajalkojen olla visusti mukana - eli polkea aktiivisesti. Taivutuksissa (sulku, avo) haki aina isoman taivutuksen kuin mitä kilpailutaivutus oli. Samoin esim. ympyrällä ratsastettaessa halusi, että asetusta vaihellaan puolelta toiselle. Eli kaikenkaikkiaan elastisuutta. Muutamalla hevosella näki tosi ison ja rajun muutoksen positiiviseen suuntaan! Esim. yksi ei tahtonut taipua vasempaan sulkuun - pari kentän ympärystä avo-sulku-avo harjoitusta uralla ja voila - sulku vasempaan oli parempi kuin sulku oikeaan!

Myö maastoillaan...

Lumppis on kesäköhässä: samoin viime vuonna, tosin hintsusti myöhemmin, se sairasti köhän. Liekö kysymyksessä The Pöpö vai joku allergia, who knows. Anyway, nyt ollaan tämä viikko vain käyntimaastoiltu, siinä kun se ei köhi. Tarkoitus on kokeilla maanantaina uudemman kerran, miten kestää rasitusta: josko viikon kevyemmällä jaksolla oltaisiin selvitty...

Rehussa on mennyt nyt sunnnuntaista alkaen Wahlstenin yskänsiirappi: auttaako vai ei, jääpi nähtäväksi.

Kontrollipäivä

Tänään oli vuotuinen kontrollipäivä eli käytiin klinikalla otattamassa röntgenkuvat etusista: kengitettiin tiistaina ja tänään tosiaan sitten nähtiin kunnolla tuoreeltaan mm. kulmat: ja hyvältähän ne näyttää - edelleen. Erikoiskenkä oikeassa etusessa eli kanta korotettuna on bueno ratkaisu Umppa-Lumpalle. Toisaalta kengityksen oikeanlaisuus on näkynyt myös siinä, että niveltulehduksia ei ole enää tullut: Lumpallahan on aikoinaan piikitetty 2x oej kavionivel ja 1x vej kavionivel. Vej on edelleen ruunuluun etupinnalla sama muutos kuin 2 v takaperin, mutta ei ole mennyt mihinkään suuntaan: nivelrikkoahan se on , mutta niiden kanssa täytyy vain olla ja elää: alkaa vaivaamaan sitten, jos on vaivatakseen. Oej oli myös pohja nätisti paksuuntunut eli kaikenkaikkiaan on bueno olotila. Kuva on itseasiassa viimekesän kontrollikäynniltä. Ai niin, ja lasku oli huikea; Tapiolan jälkeen jäi maksettavaksi 29,99 euroa... Tuohan menee vakuutukseen juuri noiden niveltulehdusten hoidon kautta.


Klinikkareissun jälkeen lähdettiin vielä viemään Wini kesälomalle ja paluumatkalla poikettiin katsomaan tämän kesän varsoja - hienojahan ja mukaviahan ne oli! Kirahvi ei tarttunut messiin mukaan - ei kuitenkaan ollut mun hevonen, vaikka hieno - ja ISO! - olikin. Jatketaan Umpan kanssa toistaiseksi ja käytetään ekstraraha tähän asuntoon.

"Se on just senoloinen hevonen ...

"että se on valmis tekemään ihan kaikkensa sun puolesta"

tuumasi Emppu tehokkaan kouluvalmennustunnin tiimellyksessä.

Meinas itku päästä. Niin pitkä tie me ollaan Lumpan kanssa kuljettu.

 Niin pitkä aika mulla itsellä on mennyt tajuta tuo sama asia.

Se uusi tapa vain yksinkertaisesti sopii meille

Ollut vähän häslinkiä, mutta eilen ja tänään olen päässyt ridaamaan ihan "työmielessä" - huomenna Empun valmennus taasen. Eilen oli taas varsinainen Casanova tallilla, koska oli saanut olla tammalaumansa kanssa päivän laitsalla; tosin ruunien laitsailu tammalauman kanssa loppui sitten "Timpan-temppuihin" (=

Kentälle ja aloin ensin hakemaan hitaan käynnin kautta sitä selkää töihin. Siitä sitten ravi ja laukka vastaavalla tavalla - aina takaisin hitaaseen vauhtiin, jos selkä karkasi. Sen jälkeen työstöt Empun tavalla. Oikeaan kierrokseen oli selkeästi jäykempi kaulasta kuin vasempaan - mutta takana oli maastoilu & vapaa niin en lainkaan tätä ihmettele. Laukassa mentiin myös Empun tyyliin. Lumppa liikkui tosi rennosti ja letkeästi koko ajan. Huomaa, että nyt se myös tietää, että eteenratsastus tulee alkuverkkojen jälkeen. Työn tulokset näkee oheisesta kuvasta - kunnon kermavaahdot tuli, vaikkei tehty töitä kuin puolisen tuntia.

Tänään sitten maneesissa, taasen töitä. Umppis ihan YYBER hieno! Sillä on rentoutta ja liikettä tosi hyvin! Hienoin juttu oli se, sekä oikea että vasen vastalaukka menivät rennosti, tahdikkaasti ja tasapainoisesti!!! Vasen vastalaukka ei ole ollut koskaan noin rullaava. Olihan sitä pakko ottaa muutama keskiravikin - ja WOW (= Kaikenkaikkiaan olen tosi-tosi tyytyväinen, vaikka tottahan toki korjattavaa on. Nyt vaan on makeeta, kun tajuaa jo, miten korjata - esmes. vasemmassa kierroksessa, jos ei anna läpi, se ilmenee selkeästi sillä, että kaula ei ole rento --> pienelle voltille s.e. iso kaulan taivutus sisään --> irrottaa hyvin.

Kaikenkaikkiaan olen enemmän kuin tyytyväinen - nyt on järkevää ja tasapainoista ratsastusta ilman pakkovääntämisen meininkiä (=

Empun toka valkku

Tänään oli Empun toka valkku. Nyt olin paremmin "hollilla", kun vähän oli ajatusta jo, kuinka Émppu hakee hevosta toimimaan; oli hyvä ja tehokas puolituntinen - Umppis toimi makeesti - ja välissä ihan sikamakeesti!

Nyt myös aloin pääsemään paremmin kiinni Empun logiikkaan rakentamisen suhteen:

1. Ensin hevonen aktiiviseksi takaa; eli pysähdys - ja aktiivisesti liikkeelle
2. Sitten esim. ravissa ympyrällä s.e. toimii takaa. Puolipidätteet ulko-ohjalla.
3. Kun toimii takaa, sitten iso taivutus sisällepäin - kaula alkaa vertymään
4. Ja kun kaula alkaa taipumaan, sitten sisä tj alle
5. Ja kun on taivutus ja sisä tj alla ok, silloin isossa taivutuksessa eteenratsastus.

Empulla on kiva tapa myös palkita hevosta. Esim. vasemmassa kierroksessa isossa taivutuksessa katsotaan, että lavat tulee sisälle (tarvittaessa raipalla avittaen). Kun tulee, niin hetki ja heti takas suoristus ja eteenratsastus kiitokseksi, koska vaikea liike hevoselle. Laukassa sama logiikka.

Olen tosi tyytyväinen. Tehokas ja mun logiikkaalle sopiva tapa tehdä asioita. Ja Umppis oli tosiaan ihan yyberhieno! Tosin väsyneitä me oltiin molemmat - mutta sitähän se urheilu on (=

Huomenna mennään haaveilemaan maastoon.

PS. Alexandra Malmströmin mielenkiintoinen juttu, mikä GP-hevosessa on tärkeää
http://www.alexandramalmstrom.fi/fi/blogi/

Minimointia

Olipas taasen ajatuksia avartava Minimointi!

• Ensimmäinen vaihe ratsastuksen alkaessa on korjata banaani suoraksi: eli ei rangan rotaatio vaan "sivuttaissiirtymä". Tällöin ei voi ratsastaa kaarevalla uralla vaan tämä täytyy tehdä suoralla uralla. Kun on suora ja alkaa ravaamaan esim. pääty-ympyrällä ja "karkaa", temmon hidastus ja suoralla haetaan takaisin "suoraksi" --> sitten vasta eteen ja taas kaarevalle.
• Kun suoruus on saatu, rotaatio korjataan kahdessa vaiheessa: ensin lapojen rotaatio shoulder-fore:lla; tässä kroppa pysyy uralla, mutta avomainen taivutus (eli mini-Avo).
• Tämän jälkeen shoulderä-in, jossa myös lanne menee rotaatioon
• Eli shoulder fore - lanne suorana; shoulder in - lanne rotaatiossa. Jälkimäinen on siis vaativampi.
• Sulkutaivutus s.e. shoulder fore - polvella etuosa sisään sulkuun - ja kun taas kiepahtaa sulusta karkuun - askel shoulder forea jolla korjaus.
• Sulkua ei kande ratsastaa uralla s.e. takaosa uran sisäpuolella, koska hevonen tekee melkein automatic vastarotaation (virhe). Jos uralla täytyy mennä, sitten mieluummin niin, että turpa aitaa vasten...

Taas ihan mieletön määrä uusia työkaluja työstämiseen! Huomenna sitten Empun tunti.

Se omannäköinen ratsastus

Olen nyt ollut abt. kuukauden verran ilman valmentajaa ja mennyt omalla ajatuksellani. Tietty Pinkin tunti oli välissä. Jokatapauksessa on mielenkiintoista nähdä, kuinka pikku hiljaa - pala palalta - alkaa kasaantumaan se omannäköinen ratsastus. Huomaa, että poimin palan sieltä, tosien täältä ja yhdistelen ne omannäköiseksi kokonaisuudeksi.

Alkuverkka on muuttunut kaikista eniten. Entinen eteen-alas ratsastus on saanut jäädä ja nyt haen parempaa kantavuutta heti alusta asti. Moni voisi sanoa, että mitä hemmettiä - eihän heti voi koota. Ei voikkaan, mutta alusta asti voi pyytää, että hevonen alkaa käyttämään niitä vatsalihaksiaan ja kantaa itseänsä. Meidän tapauksessa tässä on myös ihan selkeä fysiologinen syy: vältetään etupainoisuutta. Sekä Mini että Pinkki avasivat silmäni tässä asiassa ja itseni on ollut helppo "ostaa" tämä lähestymistapa. Aloitan siis hitaassa käynnissä ja haen sitä, että Umppis ottaa vatsalihaspidätteet läpi ja kantaa vatsalihaksilla. Hirveän tarkka olen siitä, että kun kantaa, olen aivan hiljaa - eli se palktiseminen. Vauhti ei päätä huimaa, mutta vauhtikisat eivät tässä varmasti olekaan itseistarkoitus.

Alkuravin olen muuttanut s.e. kun käyntityöstä lähden ravaanaan, haen ensin hitaan harjoitusravin s.e. vatsalihakset on kehissä - ja kun kantaa itsensä, siirryn kevyeeseen raviin ja annan mennä reippaammin eteen. Kun taas tipahtaa vatsalihaksilta pois, istun harjoitusraviin, hidastan temmon ja haen vatsalihakset gameihin mukaan. Ja siitä sitten taas kevytravi. Eli tietyllä lailla kokoajan korjausta sillä ajatuksella, että aina päästään pidempi ja pidempi pätkä. Laukassa haen myös "alla olemisen" - ja tässä vaiheessa yleensä temmonvaihtelut s.e. reagoi pohkeesta eteen.

Eilen kävin ratsastamassa Kuninkaan, armaan Veikon. Apilapellolla oli alkuun hevonen, joka oli kankea, jäykkä ja tunnoton. Omistajan fiksuilla ohjeilla ja simppelillä työstämisellä (reagoi istuntapidätteeseen, väistättävään pohkeeseen, eteenpäin pyytävään pohkeeseen eli Minimointia) mulle yhtäkkiä napsahti alle hevonen, joka kantoi itsensä kunnolla! Ihan mieletön fiilis! Ravissa oli tosi makeeta alkaa kiinittämään huomita siihen, että Veka oli alla; että se kuunteli puolipidätteen ja kantoi itsensä alla hyvin. Laukassa ei ihan samoihin tunnetiloihin päästy, mutta ei kaikkea kerralla (=

Tänään sitten Umppiksen kanssa samaa. Suosiolla raippa kädessä, mutta olin hyvin tarkka siitä, että pääasiallinen ridaus oli pohkeella. Lepopäivän jälkeiseksi päiväksi meille tuli huippuridaus! Mä nautin siitä, että ei tarvitse enää punkea ja hakea vaan ihan oikeasti saa Umppiksen helposti kevyeksi ja takaa toimivaksi. Vielä on piiitkä matka edessä mutta juuri nyt, juuri tässä hetkessä tuntuu tosi hyvälle, että saa rauhassa tehdä sitä - omannäköistä ratsastustaan. 

Elämää Eestiläisen Casanovan kanssa

Umppa-Lumppa aloitti laidunkauden viikkotakaperin. Voi sitä riemua! Ensin kuului "Viu", sitten tuli 50 m spurtti, jonka jälkeen suoraan piehtaroimaan; ainakin 20 kertaa molemmat puolet, välillä ympäri mennen. Sen jälkeen takapuolen hinkkaus maahan puoli-istuvassa asennossa - ja siitä lähtö pukkilaukalla (= Laitsakavereina oli Delia, Timo, Sera, Lara ja Wini - näistä kaksi jälkimäistä daamia myös sinkkutarhattuna talven yli: Delia, Timo ja Sera ovat olleet samassa tarhassa. Ensimmäiseksi Umppis "omi" tietty vanhan heilansa, Delian. Mutta sen jälkeen tuli haaremiin jatkeeksi myös Wini. Tosin seuraavina päivinä selvisi, että oikeastaan Wini on pomo ja Lumppis on tossun alla. Pieni miinus laitsalle laskussa oli se, että Umppis onnistui saamaan kunnon vekin jalkaansa; ilmeisesti oksasta. Mutta vammatuipa onnellisena - kahden tamman lauman "vetäjänä". Jalkaa sitten paranneltiinkin melkein viime viikko.

Eilen sitten Umpan "fanilaumaan" oli liittynyt myös Lara. Tallilla estehyppelöissä käynyt Stinakin naureskeli seurattuaan Lumpan laitsaelämää, että siinä on pojalla kova paikka, kun vuoron perään naiset kilvoittelee suosiosta. Siinäpä sitten yritin mennä ratsastamaan - varsinaisella casanovalla. Ei ollut hirnumisesta tulla loppua, kun The Tyttöystävä Lara oli tallissa. Yritä siinä sitten harrastaa vakavamielistä kouluratsastusta - ei puhettakaan, että olisi liikkunut oikein; vaikkakin pörheä tapaus oli.

Tänään sitten jatkettiin työntekoa. Alkutyöstämisestä asti oli selvää, että ongelmat ovat samat kuin eilen; ei taivu eikä käytä itseään rehellisesti takaa. Tahdin säilyminen esim. isoa ympyrää vaihtaen oli ihan "dream".. Siinäpä sitten hetken aikaa mietin - mikä on ratsastuksessa tärkeintä; se, että hevosen saa toimimaan ilman raippaa, koska kisaa - vai se, että hevonen käyttää itseään ihan oikeasti oikein. Eipä siinä tarvinnut kauheasti miettiä - jälkimäinenhän se oli. Kentän vieressä oli raippa joten se messiin ja kuttitelu takaa (todellakin kutittelu, Umppis ei muuta vaadi) ja kas vaan - moottori alkoi toimia ja mulle tuli se ihana hevonen, joka polki alleen ja liikkui eteen energisesti (= Ja me tehtiin sitten ihan kunnolla töitä. Keskiravit oli sellaisia, että mä olin että WOW! Laukka oli hyvää ja pyörivää kumpaankin kierrokseen. Kertakaikkiaan makee tunne!

Siinä itsekseni asiaa miettiessäni totesin, että kyllähän mulle on tärkeintä saada se hevonen toimiaan oikein siinä 95% ratsastuksessa kuin ehkä siinä 5% osuudessa kisoissa; tosiasiahan on se, että Lumppis ei ole mikään kisaratsu - se onneton kun on ihan liian kiinnostunut ympäristöstään (= Eli miksi kiusata itseään, kun ridauksesta voi nauttia kevyenä ja helppona? No, perjantaina on Emppu tulossa, katsotaan, mitä apuja hän tuo tullessaan - valmennusta tässä jo kaivataankin.

Back-to-Work

Umppiksen depis selätettiin melkoisen nopeasti. Maanantain ja tiistain sai olla levossa, koska olin itse työreissussa. Keskiviikkona sitten jo päästiin vähän työnteon makuun - kuin myös torstaina. Eilinen maasto ja tänään töitä.

Olen nyt ottanut alkuverkan Pinkin tapaan: hitaasti. Vaikea on hakea sitä oikeaa tasoa, koska Umppishan on luonteeltaan - laiska. Tänään totesin, että ratsastan vain n. 10 minsaa vatsalihaksia hakien ja sitten otan reippaan eteen-alas ridauksen kevyessä ravissa. Parempi vaihtoehto.

Ravissa tehtiin ekaa kertaa varmaan viikkoon kunnolla töitä. Oltiin maneesissa, koska kentällä alko hyppyvalmennus. Ihanainen Umppis vetäs yhdet hervottomat pukit - melkein maastouduin (= Vähän laukkaa ja that's it; huomenna päivä uus ja kuski toivottavasti paremmassa kunnossa.

Ridasin vielä ihanaisen Winin. Kunto ei ollut maanmainioin ja ensin ajattelin, että ridaan vain hetken. Mutta se tamma vei meneessään (= Pitkästä aikaa oli aivan ihana ratsastaa vierasta hevosta, joka toimi! Taas pääsi hyvin näkemään, että ei ihan hakusassa kaikessa ole. Hirveän hyvä kokemus, mahtava tamma, joka on tosi aktiivinen. Lopussa mentiin eteen-alas ravia - reippaasti, rennosti, isolla liikkeellä.... Mä olisin voinut vaan jatkaa ja jatkaa sitä - niin upean tuntuista se on, kun hevonen vain "rullaa" alla.

Umppiksen hierontapäivä

Piitkästä aikaa. Jotain on tehty erilailla, koska vasemmalta puolelta oli "makeaa kipua"; eli työkipua, ei mitään hälyttävää. Kertoo, että hevonen on käyttänyt itseään vähän eri lailla - mikä siis meidän tapauksessa on positiivista, varsinkin kun se on sillä vasemmalla puolella. Nyt parin päivän lepo ja sitten takaisin työntekoon.

Umppis on jo piristynyt = ruoka maittaa. Ja aamun maastossa se ei kyllä mitenkään vaikuttanut masentuneelta (=

Umppis masennuksessa

Ei väkirehu maita, heinää sentään syö. Maha onneksi ok. Eipä tässä auta muutakuin pari maastoilupäivää, pari vapaapäivää ja sitten katsotaan, onko vanha iloinen Umppis kuoriutunut takaisin.

Uusin ajatuksin tänään

Tänään oltiin maneesissa samaan aikaan Suskin kanssa. Kumpikin aloitti työstämisen ihan uudella tavalla (= Täytyy sanoa, että haastavaa se oli - alkuun tuntu, että millään ei saa Lumppaa nostamaan niitä vatsalihaksia ylös - että se vaan töpöttää eteenpäin.

Mutta siitä se sitten lähti pikkuhiljaa. Sen huomasin, että tietyn ajan päästä täytyi ottaa sitten normi työskentelyraviin - ensin Umppis oli vähän laiska, mutta parin komennuksen jälkeen - voila! Se toimi hyvin! Mä en ole ikinä ratsastanut sitä yksin noin nätisti läpi tuollaiseen työskentelymuotoon, olen melkoisen tyytyväinen itseeni (= Laukassa haettiin myös alletuloa - ja tehtiin paljon laukkaväistöjä, viimeisen Minimointi tunnin innoittamana.

Klinikalle tuli varattu aika tänään - parisen viikkoa ja sitten ollaan viisaampia. Umppis oli jättänyt tänä aamun aamurehua syömättä abt puolet - mikä ei ole normia. Eli jotain häikkää lienee. Joko se on kipeä tai sitten suussa on piikit. 12.6 tulee Estola raspaaamaan eli saadaan samalla sitten sekin puoli kuntoon.

Tämän päivän paras juttu (monen muun joukossa) oli se, että mun käsi oli rauhassa - WOW!!!!

Hevostelupäivä

Tänään on ollut varsinainen hevostelupäivä - aamulla 9:45 jaksoin herätä ja jo 10:10 kentän laidalla katsomassa Ehon valmennusta. Oli kyllä opettavainen valmennus myös koulutuupparille - ja sai välillä nauraa melkoisen makeille hyville kommenteille....

Iltapäivästä sitten tuupattiin Lumppis autoon ja nokka kohti Orimattilaa. Tunnin ajo oli Pinkille, mutta onneksi hyvä tie. Aika kokonaisvaltainen lähestyminen oli Pinkillä - mutta hyvä sellainen. Ensimmäinen asia, mikä nyt tehdään, on että käydään taas klinikalla. Vähän Umppis on ollut jäykkä alkuun, mutta käydään nyt uudemman kerran taas kuvauttamssa (näinhän aina kesällä tehdään) ja katsotaan, miltä luut näyttää....

Itse valmennus perustui ihan simppeliin asiaan: haettiin sekä hevosen että ratsastajan vatsalihakset. Ja nehän löytyi (= Tuo oli juuri tuota, mitä olin kaivannutkin: erilainen alkuverkka. Pinkki sanoi samaa kuin Minikin: että paino on saatava etujaloilta jo alkuverkassa pois - ja siihen tarjottiin hyvät apukeinot. Olin tosi tyytyväinen! Haettiin ensin käynnissä, sitten ravissa ja lopuksi laukassa. Ja taas oli ihanaa kuulla se, että laukassa ei tarvitse hakea sen kymmentä eriaikaista asiaa toimimaan samanaikaisesti vaan riittää, että keskittyy alkuun vaan ja ainoastaan niihin vatsalihaksiin....

Loppuverkka oli käyntityöskentelyä s.e. haettiin hevosta venyttämään itseään - eli venyttäminen tuli tässä vaiheessa. Siihen tuli tosi hyviä juttuja ja vinkkejä. Summa summarum; nyt harjoitettu alkuverkka ja loppuverkka (=

Seuraavaksi ohjlemassa on huomenna klinikka-ajan varaus. Umppis jatkaa normisti töitä, koska on puhdas. Ja ennen klinikkaa ei kannata työtä vähentää - että mahdolliset oireet sitten näkyisivät. Toivotaan, että saadaan puhtaat paperit ja sen jälkeen kyllä taitaa Skodan nokka kääntyä vielä uudelleen kohti Orimattilaa - sen verran hyvä ajatuksia sieltä tuli - siihen suuntaan, mihin nyt haluankin mennä.

Pakka uusiksi

Tänään oli taasen verrattaen ajatuksia avaava Minimointi. Se entistä enemmän vahvisti sitä, että pakka on vedettävä uudestaan auki ja rakennettava kasaan erilailla. Hyviä ajatuksia ja aihioita sieltä tuli, mielenkiintoista nähdä, mitä torstaista sitten poikii lisää. Kait tämä on taas yksi vaihe eteenpäin.

Torstaina valkku

Suunnattoman tympiintyneen ja kyllästyneenä istuntaani ja apujen käyttöön, otin ja varasin valmennuksen Pinkille torstaiksi. Vaikka matkaa on se abt. 60 kilsaa suunta (tosin motaria), uskon sen olevan sen väärti: kaikki paloiksi ja rakentaa uudestaan. Ei tämä voi mennä näinkään.

Ou nou!

Melkein kuukausi mennyt - eikä päivitystä - hyi, hyi! Mutta mikäpä tässä - "alkukesä" on tullut ja Umppis saa olla nakuna ulkona! Ja yöt ovat jo yläikkunat auki eli kesäjutut on nyt "päällä", ou jea!

Ekat kisat on käyty, Pilli ja Pulla kävi "valloittamassa" Takkulan. Helppo B aluetasolla, prossia 57-ja-rapiat. Ihan hyvä saavutus ottaen huomioon, että kunnolla ei pystynyt verkkaamaan. Ja että verkassa Umppis oli ihan oikeasti niin vireä, että ajattelin sen sinkoavan mut selästä (= Seuraavat kisat olis sitten tarkoitus startata 19.5 Tuomarinkylässä, Helppo A. Tarttiskohan opetella ohjelma?

Muutaman päivän Umppis on ollut taas vähemmän innokas koulutuuppari, joten tänään otettiin Minimointi-työkalut käyttöön. Ja kiva hevonenhan sieltä kuoriutui! Ihan oli vaahtoviikset pyllyssä pojalla - jotain me osatiin oikein tehdä (=

Umppis-Lumppis

Umppis-Lumppiksen kanssa taas opittu ja ymmärretty kaikennäköistä. Esim. se, että mittatilaussatula on joka pennin väärti - se oli tässä vuositoppauksessa ja mentin Kieferin yleispenkillä hetken aikaa.. ai hitsi, että oli karseeta! Umppiskaan ei suostunut liikkumaan järkevällä tavalla, rennosti, joten protestointi oli molemminpuolista. Onneksi nyt on kunnon koulupenkki taasen alla - eilen päästiin se testailemaan.

Umppis oli tosi kiva! Rento ja letkeä, mutta hivenen pohkeen takana. Huomasinkin, että nyt ollaan siinä vaiheessa ratsastuksessa, että saa alkaa olemaan entistä tarkempi kaikesta perusjutusta. Kuten siitä, että kulmaan tultaessa taivutaan. Ja siitä, että pohkeesta lähtee eteen. Ja siitä, että Umppis ei ennakoi; nyt ennakointia alko tulemaan, kun harjoittelin koko-rataleikkaa akselilla laukka-ravi siirtymistä; Umppis otti varoiksi jo heti kulmasta sen ravin (= Hauska hevonen.

Tänään käytiin vähän maastoilemassa. Meillä on nyt kesäpopot täysin alla, joten sillan alitus ei onnistunut - koska ainoa kuivakohta oli se jäinen polanne..

Kohti kisakautta

Tänään se sitten iski tajuntaan - nimittäin ekat kisat olis parin viikon päästä, voi jeevana! Tarkoitus on, että Team Pilli ja Pulla lähtevät kohti Takkulaa. Helppo B pitkällä radalla on "tähtäimessä". Saapi nähdä, kuinka sitä ajatus "uomautuu" tuohon kisaamiseen taasen.

Tänään meillä oli maastoilupäivä - eilen oli Riston valmennus ja huomenna on valkku taas, joten todettiin Riston kanssa, että Umppiksen mielenterveyden vuoksi tuo maastoilu olisi tänään aikas hyvä juttu. Käytiin pöllölaakso. Vielä on sen verran lunta, että siellä on hyvä mennä, mutta kohta lienee sellaiset kelit, että joudutaan kosteuden vuoksi käymään hetken aikaa muualla maastoilemassa. Kuvat on itseasiassa tiistaiselta Pölliksen lenkiltä - lumi  oli sulanut tosi paljon vajaassa viikossa! Tallille päästyäni otin ja nypin Umppiksen harjan - se oli ihan järjettömän pitkä (=

Eilinen valkku oli ok, vaikkain koulupenkin ollessa toppauksessa jouduin menemän Kieferillä - jonka penkki on järjettömän liukas.... Tähdättiin taas lopussa laukanvaihtoharjoitteluun teemalla askel käyntiä ja uusi laukka. Mun tapauksessa jouduttiin siirtymään vaihtoehtoon kolme askelta käyntiä, koska olen hiiiidas.... Mutta hyvin se alko sujumaan - Lumppiksen kanssa täytyy vaan olla tarkka, että se ottaa pidätteen läpi. Samoin se asetus on syytä muistaa kääntää joe ennen käyntiaskeleita sinne uuden laukan suuntaan.... Siitä se lähtee, pikkuhiljaa. Mutta vähän mä olin tyytyväinen, kun yhdessä vaiheessa Lumpan alkaessa ennakoimaan, Risto tuumasi, että "Lumppa on niin osaava, että...". Se pysäytti - en ollut aiemmin ajatellut asiaa, mutta näinhän se on - osaava hevonen (=

Kunnon rekyylivoimaa...

Tänään oli heti aamusta Riston valkku. Vähän mä mietin, että kuinkahan jäykästi tuo herra hepo liikkuu, kun allekirjoittanut unohti eilen jättää sille mömmöt ja sen myötä nivelvalmisteet.. Mutta letkeähän se oli. Ihanaa, kun heti alusta asti se oli tosi rennossa ja kivassa ravissa!

Ravissa tehtiin sitä tuttua - avoa ympyrällä. Hain enemmän korjausta ulkopohkeella, kun Umppis ei tahtonut tuoda sitä lapaa sisään. Muutamat väistöt - oli kerrassaan mallikkaita! Täytyy vain muistaa, että Lumppis täytyy pitää kokoajan "hereillä" eli pyytää temmon vaihteluita...

Laukassa oli vasen ensin vaikea saada kulkemaan s.e. ei tunkenut oikeaa lapaa ulos - laukka sinänsä pyöri ok. Sille saatiin korjaus, kun tein ihan 10 m voltin ja jatkoin siitä sitten avossa - taas seinän vieressä 10 m voltti - avo jne...

Sitten tuli se juttu - sanoin nimittäin ennen tunnin alkua Ristolle, että Umppis alkaa nyt toimimaan niin hyvin ja suorana, että aion kaivaa laukanvaihdot naftaliinistä esille. Ensin käynnin kautta ja sitten suoraan vaihdot. Vasen-oikea vaihto sujuu mallikkaasti, mutta oikea-vasen on hakussassa. Riston mukaan kyse ei ole muustakuin rutiinin puutteesta eli täytyy vain tehdä töitä tuon parissa.

Lopussa tehtiin kolmikaarisella vaihdot aina kaaren keskellä. Umppis alkoi ennakoimaan - tiputti itse ravin kautta vaihdon. Tai kun lopussa yritettiin ottaa käynti-askel toinen laukka, se ei ottanut lainkaan käyntiin... Eihän siinä auttanut muutakuin ärähtää - ja voi pojat, mitkä pukit! Kuulemma peffa ei ole korkealla, mutta kun se on suht koottuna tuossa vaiheessa, kun se lähtee sieltä "nousemaan", niin satulassa tunne on - sanoisin että melko vänkä (= Mutta selässä pysyttiin, hyviä vaihtoja saatiin - ja ihaninta oli taas huomata se, että kunhan se perusratsastus vaan on kunnossa, niin ne temputkin sujuu...

Sielun lepuutusmaasto

Kumpaisellekin. Suoritettiin liikennelaskentaa. Ravailtiin pitkin ohjin palan matkaa, koska tiet on nyt niin pehmeät. Kaikenkaikkiaan - nautiskeltiin elosta.

Lumi oli ihan YYBER hieno!

Jep, tänään piti mennä maastoon, mutta a) remppa ja b) se, että yöllä oli tullut lunta ja olin varma, että tilsoittaisi aiheutti sen, että työpäivähän meille tuli. Menin vasta viiden aikoihin tallille ja maneesissa ei ollut ketään muuta. Lumppis oli ihan yyber hieno! Yhdessä vaiheessa laukassa mä en voinut tehdä muutakuin hymyillä maailman leveintä hymyä, niin hienolle se tuntui! Ja vasen laukka oli hyvä ja polkeva heti alkuun! Kun vasen vastalaukka aiheutti ongelmia, tajusin itse korjata ko laukan polkevammaksi ja terävämmäksi - ja kas kummaa, siinäpä sitä sitten mentiin! Kyllä on kannattanut nämä vuoden vääntää perusratsastusta, kun tuohon tunteeseen pääsee! Ja käsi alkaa olemaan rauhallisempi, kiitos kuminauhakuurin (= 

Maastoilusta selvitty

Mukava 1.5 h maastolenkki, hyvä palauttelu myös Umppikselle. Keli oli aika ok, vaikka vähän tihuutti. Tiet alkaa olemaan sulia eli nyt alkaa olemaan tosi kiva maastoilla - ei siis sitä kauheaa liukautta enää.

Kahvitunnin puheenaiheeksi nousi valmentajat, valmennus ja treenaus. Jälkikäteen tuota jutustelua miettiessä tajuaa taas, että kuinka valtavan työn Lumpan kanssa on tehty - ja ilman sitä suunnattoman tylsää ja uuvuttavaa perustyötä ei oltaisi siinä, missä nyt ollaan. Varmaan ekat kaksi vuotta oli perustunnista 75% sitä avotaivutusta kaarevalla uralla. Tylsää, tylsää, tylsää - sanoisi moni, mutta hemmetti soikoon, mulla oli hevonen, joka kulki kaula kyllä kaarella, mutta ei käyttänyt selkäänsä - ja oli vasemmassa kierroksessa täys banaani. Kuitenkin aina, jokaisen tunnin aikana, tuli se pieni hetki, että Lumppa toimi oikein. Ja se oikein toimiminen on sellainen, että sen todella tuntee. Ja se tunne on se, millä jaksoi eteenpäin. Se tunne, joka silloin 5 vuotta takaperin tuntui hyvälle, on varmaan vain kalpea aavistus enää siitä hyvästä tunteesta, mikä nyt tulee aika-ajoin. Näinhän se kehittyy.

Mutta täytyy rehellisesti sanoa, että tuo peruspuurtaminen on suunnattoman tylsää ja raskasta. Ei siinä millään lailla kikkailla eikä tehdä temppu kolmosia. Se on raakaa jumppaa, joka vaatii vaan ne tietyt kilometrit alle; seuraavalla hevosella ei noita kilometrejä vaadita alle varmaankaan samaa määrää mitä Lumella, mutta Lumpan kanssa on myös kuski kehittynyt. Sen vuoksi moni, joka käy Lumpan selässä nyt, saa väärän käsityksen; tuntuu varmasti tosi vaikealta uskoa, että kuinka järjestön määrä tuon nykyisen kevyen ja herkän hevosen takana oikeastaan onkaan. Ja että siellä ei ole ollut mitään kikka kakkosta tai kolmosta takana. Siinä on vain sitä peruspuurtamista systemaatttisella logiikalla, joka on kasvattanut hevosen lihaksiston siihen kuntoon, että se selviää nyt leikiten myös vaativimmista tehtävistä. Sitä ei ole rakennettu hetkessä. Sitä ei ole rakennettu kerta viikossa valmennuksissa - sitä on rakennettu aktiivi aikana kaksi kertaa viikossa olemalla valmennuksissa ja sen lisäksi ratsastamalla itse pari kertaa viikossa vielä tosissaan läpi - lisättynä vielä aktiiviaikoihin se kerta viikossa hyppytunti. Järjetön määrä systemaattista työtä, kun nyt miettii. Mutta samaan hengenvetoon voi sanoa; että on se hemmettisoikoon myös kannattanut - ollut jokaisen hikipisaran ja "tenkkapoon" arvoinen.

Umppa Lumpan maastopäivät..

Seuraavat kaksi päivää on Umppa-Lumpan maastopäiviä. Herra Hevoinen on sen ansainnut, absolutely!

Kumpparikuuri on ollut omiaan ja tänään jo ohjat kädessä selvittiin paremmin. Silti totesin katsoessani tallikaveria, joka ratsasti siististi ilman raippaa ja kannuksia, että tuohon kun jokupäivä pääsisi.

Viikonloppuna siirretään kelloja. Ihanaa, sillä sen jälkeen pääsee myös viikolla maastoon - ja siitähän me tykätään!

Valkku on niin näppärä - kumiohjilla ratsastus paljastaa totuuden....

Tänään valkun alussa aloin taivastelemaan valkulle, että kun ne ohjat ei oikein tahdo pysyä kädessä - ne vaan pitenee ja pitenee.... Siitäpä sitten laitettiin fokus käsiin ja hetken aikaa ratsastettuani Herra Hartikainen keksi kumpparit... Minä olin vähän niinkuin että  täh - apuohjat, miksi?!? Kunnes selvisi, että idea olikin korvata ohjat niillä. Ja näinhän me tehtiin. Ja arvatkaas vaan, oliko "hauskaa" (=

Tuo kikka kakkonen nimittäin paljasti täysin mun puutteet eritysiesti vasemmassa kierroksessa - ja siinä erityisesti laukassa. Mä olen ratsastanut ihan liikaa kädellä - ei mikään uusi asia auringon alla. Nyt kumiohjan kanssa oli pakko vain todeta, että mikään ohjasote ei mene läpi vaan se hevonen on saatava asettumaan ja taipumaan pohkeiden avulla... Vasemmassa kierroksessa kummasti alkoi auttamaan, kun saatiin ulkopohje läpi...

Verrattaen vinkeä kokemus, jota aion nyt tällä tulevalla viikolla jatkaa. Totesin kylmän rauhallsiesti Ristolle, että jos tuollalailla opin ratsastamaan, niin me mennään jälleen aimo harppaus eteenpäin - tai siis minä meen. Lumppahan kyllä toimii ja tekee - kunhan kuski tekee fiksuja asioita. Siksi se onkin niin ihqu (=

Umppa-Lumppa LOVES maasto

Lyhyt maastokävely - noin nelisenkymmentä minsaa - ja Lumppis NAUTTI! Se oli eilen maneesissa ennen ridausta tosi tympääntyneen oloinen, niin sen jo silloin arvas, että lauantai-maasto tekee nannaa!

Risto laittoi meitä ojennukseen maanantaina. Katseli vähän aikaa meidän alkuverkkaa ja totesi, että mitä sä sitä pusket noin kauheasti jo alkuverkassa, senhän täytyy silloin vaan lämmitellä lihaksiaan... Niinpä mentiin siihen moodiin, että Lumppis sai ravata just sellaista vauhtia, kuin se halusi. Ja arvatkaas vaan, oliko se H I D A S.... Laukka samalla moodilla oli "melkoisen" vinkeä (= Mutta summa summarum-valkkuntunnin aikana löytyi se selkä (=

Tiista ja torstai jatketiiin samalla alkuverkalla ja eilen perjantaina se napsahdus oli sitten tapahtunut. Nimittäin Lumppis oli rento heti alkuravissa ja liikkui kivasti eteen!

Mä en jaksa lakata ihmettelemästä sitä, mitä tuo hevonen mulle opettaa. Aivan kuten se vaan olis ja tekis - ja kun mä hiffaan, että miten korjata joku likkeevirhe, Lumppis alkaa toimia ja aivan kuin huokaa "noh, johan tätä hiffausta odotettiin" (=

Tekniikkaharjoitusta...

Eilisen ridauksen vika liikesarja:

• Oikeassa kierroksessa ravia
• Pitkän sivun alussa vasen vastalaukka: tasapainoinen, suora ja hyvä
• Pitkän sivun lopussa siirtyminen raviin: tasapainoinen ja rento siirtymä
• Kulman läpi, lyhyen sivun keskellä oikea laukka: tasapainoinen ja rento siirtymä
• Kulman läpi, pitkän sivun alussa harjoitusravi: tasapainoinen ja rento siirtymä
• Keskiravi: tasapainoinen, rento ja hyvä
• Harjotusravi: tasapainoinen, rento ja hyvä
• Siirtyminen käyntiin pitkän sivun lopussa, kiitos ja alas ratsailta (=

Eli tänään oli enemmän kuin ansaittu maastoilupäivä (=

Meidän talvieloa

Hui! Liki kuukausi, kun viimeksi päivitellyt - ja sinä aikana on selkeästi alkanut KEVÄT! Aivan ihanaa - linnut laulavat ja Lumppiksella alkanut karvanlähtö. Eilen tehtiin kera kolmen tamman ja Umppiksen 1.5 h maasto - teillä alkaa olemaan pälviä ja ne kohdat, joihin aurinko osui eikä tuullut: se ihana lämpö ja energia! Mii like! Ja Lumppis myös. Me jo päätettiin, että talvi loppuu ja heitettiin paksu toppaloimi pesuun. Tallin pesukone on aikas bueno juttu, btw.

Ratsastuksellisesti saatiin se legendaarinen läpimurto pitkästä aikaa. Mulla on ollut useamman viikon jo syvä depis, koska Umppiksen kanssa ollut aviokriisi ratsastuksessa: kun ei suju, niin ei suju. Jotenkin sitten nämä syvät pohdinnat alkoivat tuottamaan tulosta ja tiistaina sitten totesin, että kannukset tiputetaan "alas" - koska jos mamma ei osaa ratsastaa pohje rauhassa, mamma ei osaa ratsastaa pohje rauhassa. Kannukset on kuitenkin pakko olla, jotta tarvittaessa saa vähän tehostetta - ilman raippaa kun mennään.

 Ja sehän lähti sujumaan! Vielä kun mä sain jotenkin iskostettua kroppaani sen Kyran neuvon oikeasta vaikuttavasta pohkeenosasta, niin meillä oli ihan käsittämättömän upea ridaus tiistaina! Lumppis oli hyvä, hyvin pohkeen edessä ja rento.

Ja sama jatkui keskiviikkona.... torstaina käytiin vähän maastoilemassa ja perjantaina jatkettiin taas töitä.... ja buenosti meni! Lumppis on jännä - se vaatii tosi paljon sitä omaa skarppausta. Kuten Risto joskus sanoi, Lumppis kysyy kokoajan, "onko tämä riittävä?" tai "onko ok, jos mä toiminkin näin?". Ja nuo yleensä pitää sisällään sen, että se lusmuilee kunnollisesta takajalkojen polkemisesta tai taipumisesta vasemman pohkeen ympäri. Perjantaina homman tasosta kertoi se, että vasemmassa laukassa Umppis tuli vähän liikaa uran sisäpuolelle. Kun asetin vähän ulospäin (oikealle), se teki hyvätasapainoisen, puhtaan ja rytmikkään vaihdon....

Kaikenkaikkiaan siis verrattaen bueno fiilis! Ja kun vielä hyvä maastoilu eilen, niin mikäpäs tässä. Kisakalenteria suunnitellessa... Ai niin, ja vielä se, että keskiviikko iltana sain ridattua kuvion vasen laukka - alas - harjoitusravi - ja sitten rento ja hyvä keskiravi! Laukassa olen alkanut ridaamaan siirtymiset raviin "reisillä". Se on hauska tunne, mutta makee, kun toimii.  Iso luksusasia ja varmasti paljon mieleen vaikuttava on myös tämä muutto: mulla on nyt 8 minuutin tallimatka! Ihan mielettömän ihanaa, kun tämä vuosikausien rehaaminen on loppunut. Kertonee tallipaikan laadusta kaiken olennaisen - meillä on ihan huipputalli ja huippukiva porukka. Olo on kuin kotona olis - ja se on paljon se. Toivottavasti kaikki sellaisen kotipaikan "harrastukselleen" löytävät - tähän kun uppoaa niin valtava summa rahaa ja koko vapaa-aika, niin ainakin allekirjoittanut on tyytyväinen, että ei tarvitse "jumppailla" enää vapaa-ajalla vaan voi keskittyä olennaiseen; niihin yhteisiin ja hyviin hetkiin rakkaan Umppiksen kanssa.

Minimointia...

- Lavat samalla uralla; takaosa sisälle, ulos, sisälle, ulos..7
- Pitkän sivun alussa avo - samalla taivutuksella sulku pari askelta sisään ja sitten samalla taivutuksella väistö ulos - ja taas avo-sulku-väistö. Ja tämä kuulemma laukassa.
- Esipiruetti: sulku, sitten täyskaarto s.e. etujalat kävelee suoraan ja sitten pitkää sivua taas s.e. takaosa on uralla, etuosa uran sisäpuolella ja sulussa.....
- Sulussa s.e. takaosa uralle - kulmassa parin askeleen väistö - ja sitten puolipiruetin-baby-aste. Seinä vastassa, jotta joutuu kokoamaan...

Avo-vasta-avo-vasta-väistö-vasta-avo-vasta-väistö-vasta-avo-vasta-avo-vasta-avo-vasta-väistö-vasta.. ja samalla myös ETEEN...

Kouluratsastuksen masokistisin liike on avotaivutus kaarevalla uralla, esim. pääty-ympyrällä. Ja jos ihan oikeasti haluat katsoa, että toimiiko se hevonen, alat tekemään sarjaa avo-vasta-avo-vasta-avo-vasta... ja jos vieläkin masokistisemmaksi niin lisäät siihen väistön: avo-vasta-väistö-vasta-avo...Ideahan on simppeli. Samalla kertaa saat tsekattua, että saat lavat siirrettyä mentävän ympyrän sisäpuolelle tai ulkopuolelle, samoin sen, että hevonen taipuu sekä sisäpohkeen (avo) että ulkopohkeen (vasta) ympärille kuin että hevonen väistää ulkopohjetta (väistö). Ja kun sitten pidät vielä huolen, että eteenpäin pyrkimys säilyy (mikään liike ei ole kokoava, ts. tahti ja tempo pitäisi olla kokoajan sama), niin olet jo melko hyvä. Ja kun sitten pisteeksi i:n päälle laitat sen, että se hevonen ottaa ihan oikeasti sen sisätakajalan alle ja kantaa itsensä - olet fakiiri.

Tää on nyt meidän "lusikka kauniiseen käteen" harjoitus toistaiseksi. Lisättynä sillä, että jos vasemmassa kierroksessa avo ei onnistu (lavat ei tule sisään), sitten otetaan sulku ja kokeillaan sen jälkeen uudestaan lapojen siirtäminen sisään. Se muuten kummasti auttaa, kun laitat sen hevosen tekemään vähän ikävämpää asiaa, jos se simppeli asia ei onnistu.

Enivei, viikon läksy lienee ollut se, että ne ikävät liikkeetkin täytyy vain ratsastaa ja saada se hevonen toimimaan näissä. Tänään erityisesti oikeassa kierroksessa avo-vasta-avo jutut olivat ihania ja kevyitä, vasen on vielä hakusassa, mutta eiköhän sekin sieltä vielä ennen kisakautta löydy. Ehkä.

Hoh heijaa

Tänään tunnin aluksi Lumppa oli ihan karmea )= Mä olen viikon ridannut erilailla kuin yleensä  - en ole hakenut reilua taivutusta vaan säätänyt vain isolla ympyrällä. Ja nyt se näky. Mutta tulla tupsahtihan se sieltä, tosin ei niin hyvin kuin yleensä (valkun kommentti).

Alkuun haettiin pohkeen ympäri taipumista sillä, että tehtiin vastataivutus ulos, josta sitten suoristettiin pohkeenväistöön - ja taas takas taivutukseen. Tätä kumpaankin suuntaan. Samoin hyvä treeni oli lievä vasta - lievä avo - lievä vasta -leikittely. Siinä kun oli itse tarkkana, että ei tule liikaa sisälle, niin hyvin sai pollen pohkeiden väliin.

Laukassa haettiin avomaiseen - ja oli vasempaan vaikeaa. Sitten alettiin katsomaan allekirjoittaneen istuntaa: kun Risto käski tuoda oikeassa kierroksessa vasemman olkapään eteen - arvatkaa vaan, onnistuko.. Istunta oli kiero kuin korkkiruuvi.. eli nyt sitten alkaa joogaa-joogaa-joogaa-ja-joogaa... ranka ja koko keho täytyy saada nyt ehdottomasti auki!

Lumpasta napsittiin kuvia ennen tuntia: irtojuoksutusta nakuna kentällä, ilman riimua. Ei antanut itseänsä kiinni, mutta auta armias, kun paikalle saapui porkkana... eipä sitä sitten muuta tarvittukaan... (= Kuvia tullee tuosta juoksutuksesta kohtapuoliin,hope so!

Tunteiden kultajyväset

Tänään Herra Hartikaisen valkku. Voinpa vain sanoa, että tarjolla oli taas niitä kultahippusia, miksi tämä ratsastus on niin makea laji: nimittäin ensimmäistä kertaa sain sen tunteen, miltä tuntuu, kun hevonen on oikein ulko-ohjan tuntumalla... oikeassa kierroksessa, ravissa, lavat sisään s.e. se paine, mikä vaikutti kuolaimeen oli vain ja ainoastaan kuolaimen painon suuruinen paine.. Ihan hillitön fiilis! Se oli niin makee tunne, että tuolla elää pitkään.

Laukassa on ongelma, että etuosa ei toimi oikein; eli erityisesti vasemmassa kierroksessa Lumi puree oikeaan ulko-ohjaan. Toisaalta tuo on mun syy - eli jäykistelen ihan liikaa. Nyt tuli hyvä korjausliike - lavat sisälle, asetus ulospäin ja vähän pyytää takaosaa tulemaan ulos.. eli taas se vanha kikka - jos oikein ei mennä, sitten haetaan se vähän vaikeampi ja ikävämpi tapa liikkua - eli vaikeusastetta lisää ja sen myötä haastetta kehiin. Kunnolla ei tullut laukassa läpi, mutta niitä harjoituksia sitten jatkamme. Ravissa sama harjoitus toimi ja siinä sai makeen tunteen, kun hevonen oli ihan oikeasti pohkeen ympäri.. Samoin se käden korjausliike nostamalla tilanteesta riippuen joko ulko- tai sisäkäsi ylös on melkoisen tehokas - positiivisella tavalla. Se täytyy saada vielä enemmän selkärankaan korjausliikkeeksi.

Eli hifistelytunti, vaikka muutaman kerran piti Umppikselle sanoa, että voisitkos liikkua oikein... Tästä on taasen hyvä jatkaa.

On se vaan niin söpö...

.. mun oma porrrkkana-miäs <3

Minimointia minimisti

Shoulder fore = useammalle se normi avo. Eli taivutus sisään, vähän lavat uran sisäpuolelle - aivan kuin hevonen liikkuisi ulko-lapa johtaen eteenpäin. Hevonen ei "tilttaa" lantiosta.

Shoulder in = voimakkaalla taivutuksella oleva avo, itseasiassa neljällä uralla. Eli voltilla ollessa oleva taivutus, ei se taivutus, kun juuri olet lähdössä voltille. Tämä vaatii hevosta "tilttaamaan" myös lantiosta eli haastavampi.

Porraskuvio = sulkutaivutuksessa uraa diagonaalia sisään, sitten samalla taivutuksella suoraan avossa ja taas paluu sulkuun. Korjausliike, jos sulkutaivutuksessa katoaa taivutus --> avon kautta saa haettua korjauksen.

Pohkeen kohta = polven alla oleva jalan osa on tuntumalla.

Käännöksissä olkapäät kääntyvät samalla linjalla - eli ei tilttiä yläkroppaan, koska silloin paino repsahtaa väärälle puolelle.

Umppa-Lumppa rules!

Tänään ridasin vain 20 minsaa työstöä - ja sekin vain kevyttä ravia & harjoituslaukkaa. Nimittäin Umppis oli hyvä! Erityisesti vasemman kierroksen raveissa se oli suora. Ja ainoa "niksi" oli se, että jos painoi ulko-ohjaan, nosti ulkokättä ylöspäin. Tsuipa Duipa - vähänks mä olen tyytyväinen? (=

Pakkasta!

Talven ekat kunnon pakkaset eilen ja tänään. Ja maastoilua eilen ja tänään. Eilen oli Lara seuraneitinä, tänään sekä Lara että Wini. Lumi herrasmiehenä toimi letkan vetäjänä ja armoitettuna "jalat maassa" tyyppinä. Eilen käytiin ihan kunnon peruslenkki abt. 1.5 h, tänään mentiin vain kolme varttia lähimaastoissa, koska Wini oli alkuun "verrattaen virkeä", eikä siten haluttu lähteä radanvarteen. Ei varmaan tarvitse erikseen sanoa, että Lumi nautti! Kaksi maastoilupäivää teki enemmän kuin hyvää! Ensi perjantaina kengitys ja silloin täytyy saada hokit tuplattua: nyt on taiteiltu vain kantahokeilla.

Rikotaan kaavaa..

Herra Hartikaisen tunti. Se on kyllä uskomaton valmentaja, kun työkalu löytyy vaivaan kuin vaivaan. Ja toimiva sellainen. Eli nyt sitten elämää suurempi juttu on se, että aina jos tulee tunne vetää ohjasta taaksepäin ja korjata muotoa sillä; nostaakin sen käden ylös! Ja jos Umppis nostaa pään ylös - nostaa sen edelleen ylemmäs, jotta tulee hankala olla; ja voila, sepä tulee sieltä alas. Samoin vasemmassa kierroksessa Umppis menee turpa vinossa; asetuksessa ei sisäsierainkulma näe. Korjattavaa siis (=

Vasemman kierroksen syndrooma

Umppiksen kanssa ollut vasemman kierroksen aviokriisi. Se kehittyi pikkuhiljaa ja edelleen eilen se oli "läsnä", ou jea. Mutta nämä pysähdykset ovat aina hyviä, koska silloin joutuu ihan oikeasti palastelemaan, että missä mennään: ja muuttamaan kaavaa.

Eilen tajusin, että vasemmassa laukassa roikun ulko-ohjassa eli oikeassa ohjassa. Jos ohjan pitää olla 1/10 pohkeen voimakkuudesta, niin siinäpä sitä sitten ollaan. Tykkään ratsastaa Lumpan niin, että se kantaa itsensä selkeästi ja tukeutuu kevyesti vain ohjaan. Nyt oltiin kaukana siitä.

Mä olen tosi huono palastelemaan ongelmaa itse tilanteessa. Eilisen isoin oivallus ja anti olikin se, että ymmärsin, missä vika on. Mutta sitä en ymmärtänyt, mikä mä sillä oikealla kädellä kompensoin. Loppuviimeksi päädyin tekemään Kyran aakkos-käännöstä käynnissä, ravissa ja laukassa. Eli hakemaan vain sitä, että ulkopuolen avuilla Umppis kääntyy. Jälkikäteen tajusin, että yritän kompensoida sitä lapaa tuolla ulko-ohjalla. Ja lapa tulee ulos, kun sisätakajalka ei astu alle..

Tänään sitten jatkettiin. Umppis oli vähän diipa-daapa. Sitten mä tajusin, että mä en voi vain tyytyä siihen, että se nojaa jopa ravissa vasemmassa kierroksessa siihen oikeaan käteen. Kun sitten ravityöskentelyn lopuksi totesin, että mä en myöskään voi tyytyä siihen, että Umppis vaan niin-tai-näin kantaa itseänsä, voinen sanoa, että palikat loksahti kohdalleen.

Riston oppien mukaan kuolaimella vaikutetaan lapoihin ja niiden liikerataan. Nyt olen pelkällä ulko-ohjalla yrittänyt "painaa" Umppista sisään. Ei toimi. Se tunne, kun siirrät kuolaimella hevosen lapoja takaosan eteen on aika veikeä, mutta se toimii! Sitä korjausta joutui tekemään vain tosi-tosi-usein yhden pääty-ympyrän aikana. Samoin lähdin rikkomaan kaavaa sillä, että aina kun tuli tunne, että olisi halunnut siitä oikeasta ohjasta vetää voimakkaammin, painoinkin oikealla polvella lapaa sisään; eli korjasin muulla kuin lisäämällä painetta paineen päälle. Eka laukka, vasen kierros. Jumalainen. Siis siinä se oli.

Jatkettiin vielä laukkoja ja vasemmassa laukka selkeästi vielä huononi, mutta saatiin ihan ok pätkiä. Hyvä harjoitus oli myös tsekata  lavan kontrollia ratsastamalla avotaivutusta pitkällä sivulla s.e. ensin lapa sisään ja sitten taivutus; eli vanha hyväksi havaittu konsti.

Ridauksen jälkeen sanoisin, että olin aikas tyytyväinen. Taas filosofisesti äärimäisen paljon fiksumpi; eriasia, kuinka kauan aikaa.

Totesin, että nyt pelkästään keskityn perusratsastukseen eli siihen, että saan Lumppiksen kantamaan itsensä oikein. Kikathan tulevat sitten tuon seurauksena aivan itsestään. Samoin mieleen hiipi Kyran viimeisin haastattelu Hippoksessa: jossa Kyran kommentti oli, että nykyratsastajat eivät opi tasapainoittamaan hevosta, koska hevosilla on luonnostaan - jalostuksen myötä  - niin hyvä kantokyky. Todettaisiinko tässä vaiheessa, että Lumen ratsastajalla ei ole ongelmaa, etteikö tätä joutuisi opettelemaan; ei sinänsä, Lumpan kantokyky on äärimäisen hyvä ja toimiva - kunhan sen on ensin tasapainoittanut (=