Solmussa

Käynti sujuu hyvin, ravi sujuu hyvin - tänään mm. koottu ravi oli ihan taivaallista - molempiin suuntiin! Mutta laukka. Oikea on taivaallinen. Vasen on katastrofi.

Oltiin Riston tunnilla. Eilen omassa ridauksessa oltiin jo solmussa sen vasemman laukan kanssa. Ja siinä samaisessa solmussa oltiin edelleen tänään. Vastalaukka (vasen siis) sujuu hyvin, itseasiassa siinä Lumppis kantaa itsensä ihan äärimäisen hyvin - huikea parannus esim. vuoden takaiseen tilanteeseen. Mutta myötälaukassa, vaikka ihan isolla ympyrällä, sisäpohje ei mene läpi ja Umppis puree kuolaimeen kiinni. Sitäpä sitten palastelemaan.

Loppuviimeksi kaikki kiteytynee siihen, että en saa laukka-istuntaa toimimaan vasemmassa kierroksessa. Kompensoin sen pohkeella. Ja kun pohje on liian vahva, Lumppiksesta tulee vahva ja se vaan tuumaa "en tee mitään". Eli tuttu ja tunnettu olotila: kun taito loppuu, alkaa väkivalta. Onneksi on äärimäisen fiksu valmentaja. Nyt on sitten harjoitteluna pelkästään se, että laukataan vasemmassa kierroksessa ympyrällä, irrotellaan edestä rauhassa, ja ratsastetaan laukka istunnalla, ei pohkeella; pohje vain tukee.  Eli back-to-basics: tahti-rentous-tukeutuminen...

Tämänhän on se mun ratsastuksen pahin ongelma: tiedän, miltä hevosen tulee tuntua. Mutta jos sinne ei pääse järkevillä askelilla, mun on vaikea keksiä, mitä palikkaa lähden ensin korjaamaan.

Vaikka kieltämättä depis siitä, että perusasian edessä ollaan solmussa (ja se johtuu ihan mun vasemman puolen hitaudesta), olen kuitenkin suunnattoman iloinen koska tajuan, kuinka paljon me ollaan menty ratsukkona eteenpäin! Lumi on esimerkiksi suoristunut ihan mielettömästi ja sen liike on parantunut. Ja jos verrataan vaikka viiden vuoden takaiseen tilanteeseen, ei saman päivänä voi puhuakkaan siitä ja tämän aikaisesta ratsastuksesta.

Mutta ilman Ristoahan tämä matka ei olisi ollut näin antoisa. Kyran haastattelu Hippoksessa oli uskomattoman hyvä: kaipasi mm. sitä, että nykyajan ratsastajat oppisivat tasapainottamaan hevosta. Ja kertoi, että on saamassa kimalaisen lentämään, kun kukaan ei ole kertonut kimalaiselle, että se ei osaa lentää - koulutus tekee ihmeitä. Suomessa on harvoja valmentajia, jotka saavat kimalaisen lentämään. Väitän, että Risto on yksi niistä harvoista. Sen takia on ollut ihan mielettömän upeaa, että meidän tiet kohtasivat. Mä vain toivon sydämeni pohjasta, että Lumpan lisäksi päästään kohta puoliin työstämään myös toista baby-hevosta. Rakentaminen kun on niin kivaa.

Huttusen Tarjaa on kiittäminen siitä, että ostin oman hevosen. Tarjalle silloin aikanaan mutisin, että mitä mä omalla teen - mukavampi käydä tunneilla. Mutta nyt mä tajuan, että ilman omaa ei olis enää myöskään mun ratsastusta. Se, että voi kehittyä ja päästä eteenpäin on ihan uskomatonta: oman hevosen myötä on auennut ihan erilainen ovi ratsastuksen maailmaan.

Meille vuosi 2012 on taas uusi vuosi, kohti parempaa ja tasapainoisempaa ratsastusta. Unohtamatta kuitenkaan sitä maastoilua ja elämän iloa. Mä toivon, että vuoden päästä tätä blogia päivittäessäni voin vain todeta, että taas on menty valtava harppaus hevosrintamalla eteenpäin. Sitä odottaessa.

Tonttu Toljanderin Jouluviikko

Tonttu Toljanderin jouluviikko alkoi koulunväännöllä: joka oli varsinaista vääntöä ja ei todellakaan sujunut hyvin. Oli pitkästä aikaa ratsastus, että itse olin kuin maani myynyt - niitä hetkiä, kun taas kelas, että mitä hemmetin järkeä tässä on. Mutta kelailu auttaa: tiistain lepo teki hyvää molemmille ja keskivikkona talsittiin pimeän maasto: Lumppis lompsi tyytyväisenä korvat hörössä.

Eilen sitten totesin, että lusikka kauniiseen käteen ja menoksi. Eli mun on vain ratsastettava se vasen pohje sieltä ihan oikeasti läpi. Ja tulihan se: alkuun oli etuosakäännöksetkin taas jotain ihan muutakuin käännöksiä, mutta Tonttu Toljader petrasi ja saatiin muutama ihan hyvä pätkä. Oli varsinainen masokistiratsatus: avot sekä ravissa että laukassa kaarevalla uralla...

Tänään sitten poimittiin satoa. Lumi oli hyvä! Pohkeet oli läpi heti ekassa avossa ja Lumi kanto itsensä ihan toisella lailla. Hemmetin tarkka sitä saa olla: mutta hyvä kikka oli väistättää vähän ulos, kun teki avoa ravissa: vasemmassa eli vaikeammassa kierroksessa sitä hokas, että helposti se taas tuli ja taipu pohkeen ympärille.

Ravissa tehtiin hyvää harjoitusta: kolmikaarinen ympyrä s.e. koko ajan avossa, ts. avo vain vaihtui toiselle puolelle keskelle. Hyvin sai harjoitettua tuota lapojen liikkumista (=

Laukan masokistiharjoitus oli pitkälle sivulle 10 m laukkavoltti, jonka jälkeen puolikas volttia - suoristus - ja sitten vastalaukka 10 m voltti ja sen jälkeen keskiympyrällä vastalaukkaa - josta taas tuon kahdeksikon kautta takasin myötälaukkaan. Ekan laukkavoltin tein hirveällä vauhdilla, mutta kun Herra Hartikainen totesi, että kyse ei ole nopeuskilpailusta, niin johan rauhoituimme ja oikeassa kierroksessa tehtiin ihan mielettömän hyvät vastalaukat! Vasemmassa kierroksessa tuotti hankaluutta tuo 10 m vastalaukkavoltille siirtyminen - Lumen meno alkoi muistuttamaan enemmän laukkapiruettiä.. raskas liike sille... mutta sitten kun päästiin vastalaukkaympyrälle, hemmetti että se oli hyvä! Varmasti parhaimmat vastalaukat tänään ikuna (=

Eli Tonttu Toljander oli äärimäisen ihana ja ansaitsee ehdottomasti kolmen päivän maastoilut (= Tonttu Toljanderista tuli myös nyt vielä enemmän naku - tosin toinenpuoli jäi viimeistelemättä, mutta eihän se meitä haittaa (=

Se, minkä tämä viikko (taas) opetti on se suunnaton tarkkuus ja pedanttisuus, mitä ratsastus vaatii. Lumppis on päässyt taas "luistamaan" pohkeista pois, kun olen vaan vähän räpeltänyt, että josko nyt menisit... Se on pakko vaan korjata heti, kun pohje ei ole kunnolla läpi eikä hevonen taivu pohkeen ympärille. Joskus tietty toivoo, että olis helpompi hevonen, mutta toisaalta: Lumppiksen avulla oppii ratsastamaan, ihan aikuisten oikeasti (=

Pitkästä aikaa... maastolaukkaa!

Tallitöiden jälkeen - asuntotarjous - ja sitten Umppiksen kanssa maastoon. Hauskaa oli se, että ehdin Wärtsilän sillalle asti, ennenkuin tajusin, että olin lähtenyt pipo päässä ratsastamaan (= Ei muutakuin takaisin ja tallille - kypärä päähän - ja uudestaan lenkille. Hassua. Taisi asuntojutut sekoittaa päätä melkoisen paljon.

Sillalla suosiolla taluutus, mutta Lumppis oli siitä huolimatta "kuuma". Suluissa "kuuma", koska aika paljon sen keikailu näkyi olevan energian aiheuttamaa: sinänsä hassu, koska herra hevonen on ollut suunnattoman hyvällä työnteolla. Enivei, ei ollut vaikea arvata, että suunniteltu päiväohjelma olisi herralle mieleen - nimittäin maastolaukkailu. Kävin jo kesällä katsomassa pienen metsäpätkän, joka on itseasiassa ihan hyvää hiekkapohjaa ja vielä varustettu ihan hyvillä ylösnousuilla. Sinne siis. Ja voi pojat, kun päästiin raviin. Lumppa oli ihan tohinoissaan. Ja kun mutkan jälkeen tuli nousu eteen - oli pieni poika pullea kuin ilmapallo! Aika paineilla mentiin eka pätkä - pakko oli vaan pitää kiinni ja yrittää saada rauhotettua. Kun päästiin päähän ja oltiin kääntymässä takaisin, vinkaisu kyllä kertoi herran mielentilan enemmän kuin hyvin (=

Koska kyseessä on varmaan joku 500 m tienpätkä, totesin että se sitten mennään muutaman kerran. Tosiella kertaa tulikin sitten Lumpan bravuuri: laukkaväistö vastamäkeen, hyvällä poljennalla ja kokoamisasteella, höystettynä kierrepukilla ja vinkumisella. Eli mä sain kyytiä. Mutta ai että oli ihanaa nähdä, kuinka Umppis nautti! Neljä kertaa me se pätkä vedettiin edes takas ja Lumppis alkoi onneksi jo rauhoittumaan... Koirapuiston kautta kotio ja voin sanoa, että oli lungi, raukea ja onnellinen hevonen! Ja kuski. Ihan luvattoman kauan on mennyt siitä, että viimeksi Lumppis on saanut maastossa laukkailla. Mutta en pohjat, ne pohjat. Toi oli nyt hyvänä, koska oli sopivan märkää ja sen myötä hiekka oli hyvin pehmennyttä. Huomenna sitten luulisi koulutreenin maistuvan - ja hieronnan (=

Umppa-Lumppa Rules Again!

Voi vide, että Umppis oli I H A N A! Siis mä en edes ratsastanu kuin joku 40 minsaa, koska se oli niin älyttömän ihana! Vähän laiskanletkeä, mutta rehellisesti teki töitä ja tuli tosi-tosi-hyvin! Siis ison iso ilo ratsastaa! Laukassakin oltiin jo ihan sfääreissä, niin ihanasti Umppis oli alla. Kyllä on järjetön matka tultu tässä reilun 5 vuoden aikana. Mutta eipä tästä matkasta olis mitään tullut ilman meidän huippu-valkkua eli Herra Hartikaista. Hevonen liikkuu omalla moottorillaan ja kantaa itseänsä oikein rehellisen rennosti peräänannossa. Sen tunteen kun ratsastuksessa saa, niin sitten tietää, mitä se ratsastus TODELLA on.

Umppa-Lumppa on POP

Tänään valkussa. Voi jee, että Umppa-Lumppa on POP! Siis Umppis on sellanen hevonen, että sillä vois varmasti ratsastaa ja treenata tuntikausia... mutta kun ei voi - kun täytyy malttaa lopettaa, kun se toimii hyvin (=

Me ollaan viimein ja vihdoin löydetty keskiravi. Tai kiitos - kuski on sen löytänyt - niin sen myötä myös hevonen pystyy sen tekemään. Risto sano, että Lumpasta näkee, että se nauttii, kun pääsee venymään ... oli hyvä nyrkkisääntö tehdä keskiravi s.e. se on i l o i n e n... Tehtiin myös mielenkiintoista harjoitusta: 1/2 takaosakäännös käynnissä, sen jälkeen 1/2 kierrosta raviin (eli nosto takaosakäännöksen keskellä) ja siitä sitten keskiympyrää pitkin. Aika hyvä harjoitus, joka paljasti äärimäisen hyvin, että ei ole polle ihan pohkeen edessä.

Laukat meni tänään taas nappiin. On niitä hiottukin. Huah. Kaikenkaikkiaan siis  mielettömän ihana ridaus.