Lumppa lihapatojen äärellä

Heinää ainakin riittää. Ja kun se on vielä sitä ensiluokkaista, niin eiköhän ala kohta malli silakka muuttumaan vähemmän solakaksi.

Käytiin maneesissa vähän ravailemassa ja laukkailemassa, kaikenkaikkiaan noin 40 minsaa. Siitä se lähtee, pikku hiljaa.

Mieluinen vieras

Kävi eilen - armaan Veikon omistaja S piipahti uudella kotitallillamme. Ai että, Lumppis tykkäsi - erityisesti niistä porkkanoista. S:n vierailu vahvisti omistajan näkemystä siitä, että aika silakka-mallia tuo hevonen on. Verrattuna siihen, mitä se on ollut. Mutta nyt on sitten hyvä pohja lähteä rakentamaan Lumppista uudelleen - tavoitteena kaksi kertaa leveämpi takapuoli; hevosella, toivottavasti ei kuskilla (:

Pörhäkkä issikka

Kuningasajatus oli lähteä Lumppiksella parin tunnin maastolle.. Jep juu, oli sen verran pörhäkkä tapaus, tarjos pukkeja heti satulaaan päästyäni, ei puhettakaan vyön kiristämisestä tai muustavastaavasta.. Seiso sentään pukin vieressä ne sekunnit, että mammeli pääsi selkään - herrasmies kun on. Mutta hauska sitä oli seurata. Se oli kuitenkin sellaista iloista ilottelua. Vaikka sitä jänskätti ja huoletti, jokapaikkaan, mihin pyysin, se meni. Kävi jopa katsomassa sitä pelottavaa lantalavaa, joka oli pihalla (tallissa se kun ei ole lainkaan pelottava).

Totesin, että käydään lopussa maneesissa vähän ravailemassa, jos edes tilkka energiaa lähtisi. Yksin maneesissa olo aiheutti vähän jännittäytymistä ja hirnumista, mutta kun vaan ravailtiin kevyttä ravia pyydellen eteen-alas, niin alkohan se rentoutumaan. Hienosti maneesissa olo sujui joka kulmassa ja kolossa, hiano hevonen. Ei me paljoa ravailtu, max 10 minsaa, ja sen jälkeen kävely. Oli lungi hevonen, varsinkin kun sai naisseuraa maneesiin.

Eli summa summarum: siitä päätellen, että tarhassa nukku tarhanaapurin vieressä rauhaisena (kaikki hevoset nukku), kun tulin tallille, lienee kotiutuminen alkanut. Energiaa vielä löytyy, mutta eiköhän tästä tasaannuta, kunhan saadaan paikat tutuiksi ja säännöllinen liikutus kehiin.

Hienointa kaikessa oli se, että pörhäkkyydestä huolimatta Lumppaan saattoi luottaa kuin kallioon. On ihanaa, kun tohtii antaa toisen vähän iloita ja nauttia elämästä, kun sitä haluaa. Jos en nyt ole täydellisin hevosenomistaja, niin ainakin siinä Lumppa on saanut oivan omistajan, että mulla riittää huumorintaju - ja sydän - sen hevosen huumorintajulle ;)

Lumppiksen muuttopäivä

Aamukahvia nauttimassa.. ulkona pakkasta abt. 10 C ja edessä Lumppiksen muutto uudelle tallille. Tuntuu tosi hyvälle.


Kuva: R. Hartikainen

Muutto klaarattu. Lumppis kotiututuminen lähti hyvin käyntiin ulkoilun merkeissä. Illalla vielä käytiin taluuttelemassa maneesissa... Toivottavasti pikku heppa saa nyt kunnon yöunet - huomenna olisi tiedossa tutustuminen lähimaastoihin...

Ja tästä sitten lähdetään liikkelle...





Kenkä kiinni ja menoksi

Pakkasta -15C, hr... kenkä kiinni, jonka jälkeen sitten vähän ilman saddlea ratsastelua riihiteillä.. pimeässä. Lumppis on niin <3. Ravattiin mennessä palan matkaa - nyt kun on niin ihanan lumiset tiet. Lumppis oli energinen, heitteli päätään ja iloitteli.. paluumatkalla samalla pätkällä vähän laukkaa - ja mä ajattelin jo, että joko persus lentää.. mutta ei onneksi. Kaikesta ilottelusta huolimatta Lumppis on onneksi.. fiksu. Pysähdeltiin, katseltiin ja haaveiltiin.. ihana olo.

Huomenna sitten muutto. Tällä viikolla on kolmena yönä ollut Lumppis unissa. Aina tosi iloisena ja energisenä. Ihanaa, kun päästään tekemään töitä ja myös ravailemaan/laukkailemaan näin talvellakin.. tosin ensin täytynee kärvistellä tämä pakkasjakso alta pois..

Tuhkimo -roolileikki jatkuu

Kenkääjällä mennyt päivän aikataulu lievästi uusiksi (lue: kunnon talvimyrsky, itselläni meni 2 h töihin..), joten suosiolla siirrettiin... perjantaille.. ehkä. Ei jaksa nyt välittää, kun keli on mitä on ja huomenna ei kuitenkaan pääse talleilemaan.

Mutta päivän paras uutinen: 3 yötä "jouluun"!

Ja kyllä mä tänään kävin Lumppaa rapsuttelemassa. Se otti kunnon päikkärit käytävällä, kun mä harjailin sitä.. ja siistin sen vuohiskarvat. Hemmetti, se alkaa muistuttamaan shire-hevosta. Sillä on ihan hirveät jalkakarvat(kin)...

Today hope so

Saataisiin se vej kenkä takaisin - siis ylipäätänsä kenkä ja ylipäätänsä takaisin kiinni. Aikataulut on melkoisen tiukat, mutta toivottavasti saadaan ne synkronoitua sopivasti.

Eilen illalla oltiin kävelemässä taas siellä pellolla - ja tehtiin vähän maastakäsin juttuja. Lumppis säikähti yhdessä vaiheessa - tai "säikähti ja säikähti", saattoi olla ihan hörhöilyä. Mutta onhan se aikas ihanaa, kun hevonen tuossa tilanteessa laukkaa ohi, mutta pysähtyy heti, kun naru alkaa kiristymään - oltiin nimittäin pelkällä riimulla liikenteessä. Muutenkin oli monen monituista hellittelyhetkeä. Nämä(kin) päivät ovat niitä tärkeitä päiviä, kun saa viettää laatuaikaa rakkaan ystävänsä kanssa.

Talvikävelyllä

Lumppiksen kanssa talvikävelyllä lähimetsässä. Menomatkalla sai vetää, että tuli perässä. Paluumatkalla sai vetää, että tuli perässä. Ota siitä hevosesta nyt sitten selvää ;) Varsinainen mielenterveyskävely meille kummallekin. Paljon seisoskelua, rapsuttelua, maisemankatselua ja pusuttelua... Lumppa on vaan niin ihana. Taas talliin jäi ihan eri fiiliksillä oleva hevonen.

Tarvotaan, tarvotaan

Raviloiden jälkeen vanhalla laitsalla Lumppaa taluuttelemassa. Kierrettiin me se pelto 10 kertaa ympäri ja aikaa uppoutui huikeat 45 minsaa. Ei hullumpi, kävihän se ihan lenkistä. Jos huomenna valosalla pääsisi tietä pitkin vähän pidemmälle, niin saisi liikunnan tehtyä vaihtelevimmissa maisemissa. Mutta lenkin jälkeen Lumppa selkeesti pirteämpi tallissa!

Muuttopäivä siirtyi lauantaille; eli saadaan sitten jo sunnuntai "haistella" uusia maastotuulia Purolan maisemissa! Ihan kiva, heti aamusta muutto s.e. Lumppiksen ei tartte edes ulos mennä enää vanhassa paikassa. Purolassa oli saatu rakennettua lisää tarhoja just ennen näitä talvikelejä ja nyt sitten on varmaa se, että jos Lumppis joutuu olemaan sinkkuna pihalla, se saa olla kokopäivätarhauksessa. Ja kun tuolla se kokopäivätarhaus on ihan aito kokopäivätarhaus, niin sanon vain, että voi poijjaat!!!

Vermon ravireissu oli todella kiva, mutta mukaan mahtui myös hevoselämän karmeuksia: Rififi Annielta meni jalka poikki ;( Tulipa nyt sitten ensimmäisen kerran nähtyä, miltä sellainenkin näyttää. Hevosen onni onnettomuudessa oli paikka ja ympärillä olevat ammattilaiset; oli lopetettu välittömästi varikkoalueella.
Mutta jotain ihan muutakin tarttui matkalta mukaan (rahaa ei, mulla ei ollut toto-onnea); nimittäin laatikollinen kenkä nauloja! Nyt on sitten sellainen vakaa aikomus, että jatkossa irtokengät (tosin, jos ne a) löytyvät ja b) ovat suorassa) lyödään ihan omin toimin takaisin kiinni. Nyt täytyy todeta, että tuon pitäisi olla ihan hevosenomistajan perusjuttuja... (ja kaksi kurssia asiasta käyneenä ;))

Lumi on luotu liikkumaan..

Töiden jälkeen pyörähdin tallilla. Lumppis parka, se on varmaan seissyt koko päivän samassa kohdassa.. ehkä. Siitä näkee kaikesta, että se kaipaa aktiviteettia, liikettä ja liikuntaa. Tuntuu tietty pahalle. Vej kavio oli ok, vaikka ollut ilman kenkää. Meinasin lähteä taluuttelemaan, mutta jätin sitten väliin; pelkäsin liikaa, että kavio lohkeaa tmv. Mutta huomenna raviloiden jälkeen täytyy lähteä hetkeksi aikaa taluuttelemaan - vaikka väkirehut on puolitettu, siitä huolimatta lienee liikunta pojalle paikallaan. Voi että, mä odotan, että päästäis uusiin ympyröihin ja sen myötä tuo liikunta saataisiin kohilleen - nytkin pystyisi ihan hyvin käydä kävelyttämässä pehmeällä pohjalla (maneesissa), vaikka kenkää ei ole... Vielä 9 yötä.

Cinderella..

Jotenkin musta joskus tuntuu, että tuo Lumppa on ajoituksen mestari. Nyt on vej kenkä *jossain* hukka nimisessä paikassa ja lumen&mudan keskeltä sitä ei kyllä löydä. Kenkääjän sain kiinni ja ehtii tulla tiistaina laittamaan (reissussa), joten no hätä - hyvällä omallatunnolla vapaata. Puolitin rehut ja totesin, että nyt sitten ihan rauhassa odotellaan uutta paikkaa ja reenaaminen aloitetaan sitten siellä. Vapaa on "yllättävä" itselleni, mutta positiivisella tavalla: pimeys on tupannutkin jo sen verran väsyttämään, että ihan buenoa, että saa muutaman illan vaan "kodostella" - se on hevosenomistajan harvinaista riemua.

Pallukat..

Siis ihan hervottomat jääpallukat Lumppiksen vuohiskarvoissa tänään. Ei auttanut muuta kuin mennä vanhaan talliin ne sulattelemaan.. Jos olis yrittänyt nyppiä, niin ois lähtenyt karvat joukossa... mutta tästä(kin) selvittiin. Muuten ei voi sanoa kuin että mutanen ja p****** hevonen ;( Ehkä se siitä sitten jokupäivä putsautuu....

Käytiin työstämässä kentällä abt. puoli tuntia - Lumppis alko taipumaan ihan kivasti ja polki lopussa kivan tahdikkaasti. Se riitti tälle päivälle, eikun metsään kävelemään loppukävelyt. Pimeetä kuin p*ll****, mutta Lumppista se ei häirinnyt: mikäpäs hevosen ollessa, kun aisteista muut oivat voimakkaammat kuin se näköaisti....

Jaahas..

Eilisen hampilääkärireissun jälkeen jäi kyllä haaveeksi kentällä työstäminen - puol seiskan aikaa vasta tallilla, vastassa "lievästi" kurainen hevonen, pimeää, märkää ja ziljoona asiaa kotona vielä tekemättä.. joten eipä muutakuin maastoon köpöttelemään. Huolimatta maanantain lepopäivästä (karsee keli), Lumppis oli kivan vetereä heti alusta asti. Näin ollen mentiin vaan abt. 40 minsan lenkki, mielenvirkistystä.

Ravaamaan/laukkaamaan olen viimeksi päässyt työstämisen merkeissä sunnuntaina 7.11 - viime sunnuntai kun meni maastossa ravaillessa ja laukkaillessa. Eli tää on nyt tätä.. onneksi tietää, että kohta pääsee maneesille, niin sitten se työstäminen alkaa. Tosin, huvituksiakin on luvassa: eilen tuli maastokartta uuden tallin ympäristöstä ja sitä vielä tänään netistä retkikartta.fi osoitteesta täydennettiin... kyllä tuolta maastoja löytyy - jos lumi ehtii maahan, niin tietty haasteellista löytää niitä pienempiä polkuja uudessa paikassa, mutta nou hätä, eiköhän tuosta selvitä. Ja kartta myös näytti suunnat sille reitille, mitä käytiin S:n kanssa katsomassa muutama viikko takaperin...

Yksi pienen-pieni vesipieru tuli eilen - pitkästä aikaa. Eli edelleen joku vähän "vinossa", mutta ei onneksi niin pahasti kuin muutama viikko takaperin.  Mielessä on syöttää hiekanpoistokuuri (jokasyksyinen) kun uuteen paikkaan päästään. Normaalistihan olen käyttänyt SandClearia, mutta nyt ajattelin ihan Psylliumia.. Täytyy tutustua sen käyttöön. Uudessa paikassa mömmöt täytyy tehdä itse. Mä olen itseasiassa tuohon ratkaisuun tyytyväinen - saa kaikessa rauhassa katsoa, mitä syöttää ja varmistaa esim. se, että SG:t ei ole sitten siellä sangonpohjalla.. Ja tottahan toki uudessa paikassa toimii systeemi, että jos on päivän pois, niin laittaa mömmöt valmiiksi edellisenä iltana, niin ne kyllä annetaan - eli ihan ok järjestelyt.

Ai niin, vielä tarttis tilata kunnon toppaloimi. 330g Masta on nyt kiikarissa - siihen kun mulla olis valmiiksi myös 170g kaulakappale. Hirvittää vaan, että toi on NIIN paksu. Toisaalta, jos tulee taas tuollaiset -20C pakkaset, niin ei taida olla yhtään pahitteeksi....

No joo, tänään on sitten vakaa aikomus käydä ihan työstämässä käynnissä Herra Hepo kentällä. Jumppatunti, lihasten kasvattelua. Hyvä niin, edellinen hieronta näytti selvästi, että erityisesti vasen puoli on vahvistusta vailla. Ai hemmetti, se porkkanajumppa.. laiska K - kun sitä ei ole tehty (porkkanat annettu vaan suoraan sangon pohjalle ;))

Kotkotuksia

Kaikkea ne keksiikin:
http://tinyurl.com/34mlefu

Jotka laitetaan näin:
http://tinyurl.com/3539ryt

Jos kengittäjä näyttää tuolle ratkaisulle vihreää valoa, Lumppis saa olla noista koekaniini tälle talvelle - ei katkeilevia nauloja tilsakumien takia, ou jee! Tosin oej ei tislakumia kaipaakaan, kiitos silikonin.

Ihanan iloinen syysmaastoilu

Mietin tänään, olisiko oltava "virallinen" ja mentävä kentällä, kun sulaa kerta on, mutta sitten tuumasin, että mitä p*****, koska kohtahan päästään treenaaman kunnolla ihan systemaattisesti, nautisekellaan nyt vähän syyskelistä. Eli sen kummemmitta puheitta ratapohjan päähän lenkille - siellä kun on pehmeät pohjat, joten myös Ljudmillalla ravailu/laukkailu sujuu....

Ja ai että, meillä oli niin mukavaa ;) Lumppiksella laukat molempiin suuntiin (kotoa poispäin/kotiin päin), iloista, kevyttä, ihanan energistä. Kaulan ja selän venyttelyä, sopivan reippaalla vauhdilla.. kaikesta näki, että se nautti, kun pääsi paikkoja verryttelemään. Ja niin kyllä nautti kuskikin. Se on niin mieletön, kun siihen voi luottaa 100% - laukasta alastuleminen tapahtuu suunnilleen ajatuksen voimalla parin metrin matkalla, vaikka vauhtia olisi.

Paluumatkalla oli sekä kuski että hevonen omissa ajatuksissaan; tyytyväisinä. Auringonvalo oli upea - se värjäsi Lumppiksen punarautiaan esiin niin makeasti.

PS. Silikoni pysyi menossa mukana - tuo kun on se lenkki, johon se viimeksi käytiin tiputtamassa...

Muuttoa odotellessa

Nyt on sitten alkanut se "terminen" talvi, eli maa on jo ainakin osin jäässä. Tänään vähän elättelin toiveita, että olisin päässyt kentälle työstämään ihan ravit ja laukat, mutta ei se sitten onnannut. Sen myötä vain käyntityötä - avotaivuttelua - lyhyt (15 min) pätkä s.e. Lumppa alkoi taipumaan ja sitten jatkettiin maastokävelyä. Kaikenkaikkiaan oltiin reilu 1.5 h liikenteessä.

Odotan kyllä innolla, että pääsen korkkaamaan "The Project Lumi 2011". Maneesitallille siis. Rakentamaan peruskuntoa ja katsomaan, saadaanko vielä Lumpan pyöreä pylly rakennettua takaisin ;) Tuntuu oudolta, että pääsee koko talven yli ratsastamaan ja työstämään säännönmukaisesti - edellyttäen tietenkin, että molemmat ollaan kunnossa.

Uusi silikoniratkaisu pysynyt menossa mukana. Jonkinlainen ennätys - koska edellisellä kerralla me saatiin tuon mallin silikoni lähtemään lentoon vajaassa kahdessa päivässä ;) Tosin, tällekin on edelleen kengittäjän takuu olemassa - jos ei pysy, tullaan vanhan mallin ratkaisu laittamaan takaisin ;) Täytyy vain toivoa, että tämä pysyy - tässä ratkaisussa kun säde on "avoin" eli olisi kaviolle parempi ratkaisu....

Tästä se sitten alkaa

Blogi elämäni hevosen, Tulemäe Lumi ESTin kanssa.
Lumi, Ljudmilla, Lars Leevi. Oma karvapalloni. Niin monta lempinimeä. Niin monta ihanaa hetkeä jaettu.

"Elämän ihanampia asioita ei voi nähdä, tai edes koskettaa, ne täytyy tuntea sielullaan."

Sitä se Lumi on.