Sielun lepuutusmaasto

Kumpaisellekin. Suoritettiin liikennelaskentaa. Ravailtiin pitkin ohjin palan matkaa, koska tiet on nyt niin pehmeät. Kaikenkaikkiaan - nautiskeltiin elosta.

Lumi oli ihan YYBER hieno!

Jep, tänään piti mennä maastoon, mutta a) remppa ja b) se, että yöllä oli tullut lunta ja olin varma, että tilsoittaisi aiheutti sen, että työpäivähän meille tuli. Menin vasta viiden aikoihin tallille ja maneesissa ei ollut ketään muuta. Lumppis oli ihan yyber hieno! Yhdessä vaiheessa laukassa mä en voinut tehdä muutakuin hymyillä maailman leveintä hymyä, niin hienolle se tuntui! Ja vasen laukka oli hyvä ja polkeva heti alkuun! Kun vasen vastalaukka aiheutti ongelmia, tajusin itse korjata ko laukan polkevammaksi ja terävämmäksi - ja kas kummaa, siinäpä sitä sitten mentiin! Kyllä on kannattanut nämä vuoden vääntää perusratsastusta, kun tuohon tunteeseen pääsee! Ja käsi alkaa olemaan rauhallisempi, kiitos kuminauhakuurin (= 

Maastoilusta selvitty

Mukava 1.5 h maastolenkki, hyvä palauttelu myös Umppikselle. Keli oli aika ok, vaikka vähän tihuutti. Tiet alkaa olemaan sulia eli nyt alkaa olemaan tosi kiva maastoilla - ei siis sitä kauheaa liukautta enää.

Kahvitunnin puheenaiheeksi nousi valmentajat, valmennus ja treenaus. Jälkikäteen tuota jutustelua miettiessä tajuaa taas, että kuinka valtavan työn Lumpan kanssa on tehty - ja ilman sitä suunnattoman tylsää ja uuvuttavaa perustyötä ei oltaisi siinä, missä nyt ollaan. Varmaan ekat kaksi vuotta oli perustunnista 75% sitä avotaivutusta kaarevalla uralla. Tylsää, tylsää, tylsää - sanoisi moni, mutta hemmetti soikoon, mulla oli hevonen, joka kulki kaula kyllä kaarella, mutta ei käyttänyt selkäänsä - ja oli vasemmassa kierroksessa täys banaani. Kuitenkin aina, jokaisen tunnin aikana, tuli se pieni hetki, että Lumppa toimi oikein. Ja se oikein toimiminen on sellainen, että sen todella tuntee. Ja se tunne on se, millä jaksoi eteenpäin. Se tunne, joka silloin 5 vuotta takaperin tuntui hyvälle, on varmaan vain kalpea aavistus enää siitä hyvästä tunteesta, mikä nyt tulee aika-ajoin. Näinhän se kehittyy.

Mutta täytyy rehellisesti sanoa, että tuo peruspuurtaminen on suunnattoman tylsää ja raskasta. Ei siinä millään lailla kikkailla eikä tehdä temppu kolmosia. Se on raakaa jumppaa, joka vaatii vaan ne tietyt kilometrit alle; seuraavalla hevosella ei noita kilometrejä vaadita alle varmaankaan samaa määrää mitä Lumella, mutta Lumpan kanssa on myös kuski kehittynyt. Sen vuoksi moni, joka käy Lumpan selässä nyt, saa väärän käsityksen; tuntuu varmasti tosi vaikealta uskoa, että kuinka järjestön määrä tuon nykyisen kevyen ja herkän hevosen takana oikeastaan onkaan. Ja että siellä ei ole ollut mitään kikka kakkosta tai kolmosta takana. Siinä on vain sitä peruspuurtamista systemaatttisella logiikalla, joka on kasvattanut hevosen lihaksiston siihen kuntoon, että se selviää nyt leikiten myös vaativimmista tehtävistä. Sitä ei ole rakennettu hetkessä. Sitä ei ole rakennettu kerta viikossa valmennuksissa - sitä on rakennettu aktiivi aikana kaksi kertaa viikossa olemalla valmennuksissa ja sen lisäksi ratsastamalla itse pari kertaa viikossa vielä tosissaan läpi - lisättynä vielä aktiiviaikoihin se kerta viikossa hyppytunti. Järjetön määrä systemaattista työtä, kun nyt miettii. Mutta samaan hengenvetoon voi sanoa; että on se hemmettisoikoon myös kannattanut - ollut jokaisen hikipisaran ja "tenkkapoon" arvoinen.

Umppa Lumpan maastopäivät..

Seuraavat kaksi päivää on Umppa-Lumpan maastopäiviä. Herra Hevoinen on sen ansainnut, absolutely!

Kumpparikuuri on ollut omiaan ja tänään jo ohjat kädessä selvittiin paremmin. Silti totesin katsoessani tallikaveria, joka ratsasti siististi ilman raippaa ja kannuksia, että tuohon kun jokupäivä pääsisi.

Viikonloppuna siirretään kelloja. Ihanaa, sillä sen jälkeen pääsee myös viikolla maastoon - ja siitähän me tykätään!

Valkku on niin näppärä - kumiohjilla ratsastus paljastaa totuuden....

Tänään valkun alussa aloin taivastelemaan valkulle, että kun ne ohjat ei oikein tahdo pysyä kädessä - ne vaan pitenee ja pitenee.... Siitäpä sitten laitettiin fokus käsiin ja hetken aikaa ratsastettuani Herra Hartikainen keksi kumpparit... Minä olin vähän niinkuin että  täh - apuohjat, miksi?!? Kunnes selvisi, että idea olikin korvata ohjat niillä. Ja näinhän me tehtiin. Ja arvatkaas vaan, oliko "hauskaa" (=

Tuo kikka kakkonen nimittäin paljasti täysin mun puutteet eritysiesti vasemmassa kierroksessa - ja siinä erityisesti laukassa. Mä olen ratsastanut ihan liikaa kädellä - ei mikään uusi asia auringon alla. Nyt kumiohjan kanssa oli pakko vain todeta, että mikään ohjasote ei mene läpi vaan se hevonen on saatava asettumaan ja taipumaan pohkeiden avulla... Vasemmassa kierroksessa kummasti alkoi auttamaan, kun saatiin ulkopohje läpi...

Verrattaen vinkeä kokemus, jota aion nyt tällä tulevalla viikolla jatkaa. Totesin kylmän rauhallsiesti Ristolle, että jos tuollalailla opin ratsastamaan, niin me mennään jälleen aimo harppaus eteenpäin - tai siis minä meen. Lumppahan kyllä toimii ja tekee - kunhan kuski tekee fiksuja asioita. Siksi se onkin niin ihqu (=

Umppa-Lumppa LOVES maasto

Lyhyt maastokävely - noin nelisenkymmentä minsaa - ja Lumppis NAUTTI! Se oli eilen maneesissa ennen ridausta tosi tympääntyneen oloinen, niin sen jo silloin arvas, että lauantai-maasto tekee nannaa!

Risto laittoi meitä ojennukseen maanantaina. Katseli vähän aikaa meidän alkuverkkaa ja totesi, että mitä sä sitä pusket noin kauheasti jo alkuverkassa, senhän täytyy silloin vaan lämmitellä lihaksiaan... Niinpä mentiin siihen moodiin, että Lumppis sai ravata just sellaista vauhtia, kuin se halusi. Ja arvatkaas vaan, oliko se H I D A S.... Laukka samalla moodilla oli "melkoisen" vinkeä (= Mutta summa summarum-valkkuntunnin aikana löytyi se selkä (=

Tiista ja torstai jatketiiin samalla alkuverkalla ja eilen perjantaina se napsahdus oli sitten tapahtunut. Nimittäin Lumppis oli rento heti alkuravissa ja liikkui kivasti eteen!

Mä en jaksa lakata ihmettelemästä sitä, mitä tuo hevonen mulle opettaa. Aivan kuten se vaan olis ja tekis - ja kun mä hiffaan, että miten korjata joku likkeevirhe, Lumppis alkaa toimia ja aivan kuin huokaa "noh, johan tätä hiffausta odotettiin" (=

Tekniikkaharjoitusta...

Eilisen ridauksen vika liikesarja:

• Oikeassa kierroksessa ravia
• Pitkän sivun alussa vasen vastalaukka: tasapainoinen, suora ja hyvä
• Pitkän sivun lopussa siirtyminen raviin: tasapainoinen ja rento siirtymä
• Kulman läpi, lyhyen sivun keskellä oikea laukka: tasapainoinen ja rento siirtymä
• Kulman läpi, pitkän sivun alussa harjoitusravi: tasapainoinen ja rento siirtymä
• Keskiravi: tasapainoinen, rento ja hyvä
• Harjotusravi: tasapainoinen, rento ja hyvä
• Siirtyminen käyntiin pitkän sivun lopussa, kiitos ja alas ratsailta (=

Eli tänään oli enemmän kuin ansaittu maastoilupäivä (=

Meidän talvieloa

Hui! Liki kuukausi, kun viimeksi päivitellyt - ja sinä aikana on selkeästi alkanut KEVÄT! Aivan ihanaa - linnut laulavat ja Lumppiksella alkanut karvanlähtö. Eilen tehtiin kera kolmen tamman ja Umppiksen 1.5 h maasto - teillä alkaa olemaan pälviä ja ne kohdat, joihin aurinko osui eikä tuullut: se ihana lämpö ja energia! Mii like! Ja Lumppis myös. Me jo päätettiin, että talvi loppuu ja heitettiin paksu toppaloimi pesuun. Tallin pesukone on aikas bueno juttu, btw.

Ratsastuksellisesti saatiin se legendaarinen läpimurto pitkästä aikaa. Mulla on ollut useamman viikon jo syvä depis, koska Umppiksen kanssa ollut aviokriisi ratsastuksessa: kun ei suju, niin ei suju. Jotenkin sitten nämä syvät pohdinnat alkoivat tuottamaan tulosta ja tiistaina sitten totesin, että kannukset tiputetaan "alas" - koska jos mamma ei osaa ratsastaa pohje rauhassa, mamma ei osaa ratsastaa pohje rauhassa. Kannukset on kuitenkin pakko olla, jotta tarvittaessa saa vähän tehostetta - ilman raippaa kun mennään.

 Ja sehän lähti sujumaan! Vielä kun mä sain jotenkin iskostettua kroppaani sen Kyran neuvon oikeasta vaikuttavasta pohkeenosasta, niin meillä oli ihan käsittämättömän upea ridaus tiistaina! Lumppis oli hyvä, hyvin pohkeen edessä ja rento.

Ja sama jatkui keskiviikkona.... torstaina käytiin vähän maastoilemassa ja perjantaina jatkettiin taas töitä.... ja buenosti meni! Lumppis on jännä - se vaatii tosi paljon sitä omaa skarppausta. Kuten Risto joskus sanoi, Lumppis kysyy kokoajan, "onko tämä riittävä?" tai "onko ok, jos mä toiminkin näin?". Ja nuo yleensä pitää sisällään sen, että se lusmuilee kunnollisesta takajalkojen polkemisesta tai taipumisesta vasemman pohkeen ympäri. Perjantaina homman tasosta kertoi se, että vasemmassa laukassa Umppis tuli vähän liikaa uran sisäpuolelle. Kun asetin vähän ulospäin (oikealle), se teki hyvätasapainoisen, puhtaan ja rytmikkään vaihdon....

Kaikenkaikkiaan siis verrattaen bueno fiilis! Ja kun vielä hyvä maastoilu eilen, niin mikäpäs tässä. Kisakalenteria suunnitellessa... Ai niin, ja vielä se, että keskiviikko iltana sain ridattua kuvion vasen laukka - alas - harjoitusravi - ja sitten rento ja hyvä keskiravi! Laukassa olen alkanut ridaamaan siirtymiset raviin "reisillä". Se on hauska tunne, mutta makee, kun toimii.  Iso luksusasia ja varmasti paljon mieleen vaikuttava on myös tämä muutto: mulla on nyt 8 minuutin tallimatka! Ihan mielettömän ihanaa, kun tämä vuosikausien rehaaminen on loppunut. Kertonee tallipaikan laadusta kaiken olennaisen - meillä on ihan huipputalli ja huippukiva porukka. Olo on kuin kotona olis - ja se on paljon se. Toivottavasti kaikki sellaisen kotipaikan "harrastukselleen" löytävät - tähän kun uppoaa niin valtava summa rahaa ja koko vapaa-aika, niin ainakin allekirjoittanut on tyytyväinen, että ei tarvitse "jumppailla" enää vapaa-ajalla vaan voi keskittyä olennaiseen; niihin yhteisiin ja hyviin hetkiin rakkaan Umppiksen kanssa.