Kohta se on ihan oikeasti K A L J U

Siis Lumppa. Tää oma klipperi on tietty hieno juttu. Mutta tuli siis ajeltua se uudestaan - Lumi siis. Kaks viikkoa edellisestä kerrasta ja herra oli - KARVAINEN! Nyt ajoin isommat karvattomat alueet lapojen yläpuolle - autto edes vähän.

Sen jälkeen oltiin Härr Hartikaisen valmennuksessa; kangilla piiitkästä aikaa. Arvatkaas mitä? Keskiravit sujuu. Ovat oikein oivia! Ja muutenkin Lumppis oli oikein oiva! Kuskista ei sitä pääse sanomaan (=

Mukavaa yhteiseloa

Ollut Lumppiksen kanssa. Ratsastuksessa on nyt jotenkin vain löydetty se uusi moodi ja se näkyy. Vähemmän pohkeella ratsastusta, enemmän tietoisuutta ohjiin ja - polviin - ja ylipäätänsä siihen tekemiseen. Vasemman kierroksen avot parantuivat radikaalisti, kun tajusin purkaa asiat osiin; ensin ne lavat sieltä vähän sisään ja sen jälkeen vasta taivutus...

Pimeän maastoilut on korkattu. Ei lähdetä radanviertä - vaikka Lumppis sitä eilen tarjoskin ihan omatoimisesti reittivaihtoehdoksi (= Eli tehdään ihan lähimaaston lenkkiä, abt. 35 minsaa siinä taitaa mennä. Lumppa nauttii! Se vaan on hevonen, joka vaatii sen pari maastoilua viikossa, ihan ehdottomasti.

Klippaus on melko bueno, mutta vielä pitää ajella vähän enemmän. Aika hikinenhän se on ratsastuksen jälkeen esmes. satulan alta, mutta sille ei vaan saa sitten mitään.

Mini kävi keskiviikkona pitämässä taasen tuntia; tuli taas tosi hyviä vinkkejä siihen tietoiseen ratsastukseen. Kehui muuten heti Lumpan nähtyään, että on tosi hienossa kunnossa! Arvatkaa vaan, olinko iloinen; se abt. vuosi takaperin, kun tuonne muutettiin, oli tilanne ihan toinen. Nyt ei ole ollut mitään lentävää vesiripulipaskaa ja Lumppiksella on massa päällä eikä nälkäkuopat ole montut. Kaikenkaikkiaan olen tyytyväinen. Uskomatonta, että kohta ollaan vuosi oltu tuolla! Mutta koti on tainnut viimein ja vihdoin löytyä; meillä on mieletön porukka, talli on puitteiltaan ihan mielettömän hyvin toimiva - ja mulle se tärkeä asia, se on pieni.

Umppa-Lumpasta tuli seminaku

Nimittäin klipperikone tuli tänään testattua. Hienostihan se toimi! Ja Lumppis - aivan ihana! Mulle eka kerta, kun klippaan. Ja Lumppista jännitti.. Mutta siitä huolimatta se hoiti homman kotio mallikkaasti. Tuli puoliklippaus - eli kaula puoliksi+kokonaan kaulan alus - lavat - alaosa mahasta ja vauhtiraita taakse.. Ei hullumpi.

Illasta oli sitten tunti. Lumppis jakso liikkua ihan erilailla; en yhtään ihmettele, koska melkoisen paljon siitä karvaa lähti pois, mahto olla vähemmän kuumaa liikkua (= Herra Hartikainenkin näki eron, minkä olen saanut aikaiseksi tämän muutaman päivän aivojumpalla. Ja hyvä niin. Lumppis nimittäin meni tosi tosi hienosti! Ja oli tosi kevyt edestä! Vielä on hiomista, mutta suunta on mielettömän hyvin oikea... Tästä on hyvä jatkaa.

Harmoniaa..

Eilen oli pitkä maasto, tänään oli tiedossa maneesiridaus (kiitos syksyisen monsuunin) ja huomenna tiedossa lepopäivä. Eli se tiesi sitä, että jo ratsastamaan mennessäni tiesin, että en "työstä" tai muuten "kauheasti vaadi" - vaan lähinnä kivaa ja mukavaa rentoa hiontaa. Ja sitähän se oli.

Nyt mä lähdin hakemaan sitä Minimointia: taivutus tulee s.e. sisäohja kutittaa kaulaa (paine kaulaa vasten) ja polvi puristaa - ja vielä niin, että ensin polvi, sitten sisäohja. Kun vielä aloin pureskelemaan paloihin, totesin, että vasemmassa kierroksessa on ongelma saada a) ensin ne lavat sisään ja b) sitten taivutus. Pelkkä taivutus onnistuu. Tämän "ratkaisen" yleensä alkamalla vetää ulko-ohjalla. Mutta eihän se näin mene. Hain monta kertaa tunnetta oikeassa kierroksessa - oli aika radikaalia todeta, että oikeassa kierroksessa avo tulee ilman ulko-ohjan vahvaa tukea. Kyrahan ratsuttaa nykyisin ilman systemaattista ulko-ohjaa, btw. Niinpä totesin, että ulko-ohja ottaa pidätteet, jotka vaativat ulkoetujalkaa astumaan lyhyemmin, ts. alkavat tuomaan lapaa sisään ja vasta sitten polvi alkaa taivuttamaan. En tiedä, onko oikea ratkaisu, mutta se ainakin toimi. Ja kun systemaattisesti mietti sitä, että ulko-ohja päästää niin tuli muutama tosi hyvä pätkä!

Ja laukassa sama juttu. Käsien liikehän mulla on kauhea - mutta kas kummaa kun oikeassa kierroksessa maltoin hakea sen läpiratsastuksen polvella - pienellä sisäohjan painalluksella kaulaan, niin sehän toimi. Ja KAS KUMMAA - sehän toimi niin myös vasemmassa kierroksessa. Paljon on siis tädillä vielä opittavaa.

Mutta oli hyvä ridaus. Rikoin kaavoja ja paljon. Ridauksen jälkeen Lumppis palkitsi lepuuttamalla huolella turpaansa mun selän päällä, kun siivoilin kakkoja. Taisi se myhistellä itsekseen, että nyt mä viimein ja vihdoin näytin tuolle tätsylle, että miten hevonen voi ihan oikeasti toimia. Ainoa miinus lienee se, että kohta sillä ei voi ridata kukaan muu, koska nyt se alkaa kääntymään sellaisille avuille, että ne on mun spesifiset jutut. Mutta näinhän sen täytyykin mennä. Meikäläisen sielunmaisemalla ratsastus.

Työtä, työtä.. ja hauskuttelua

Umppa-Lumpan kanssa oltiin sunnuntaina Riston tunnilla - piiitkästä aikaa! Oli tosi kivaa - lavan siirtoharjoittelut olivat tehneet tehtävänsä. Ja tauko. Vielä on kieltämättä paljon hiomista eli Umppis täytyisi saada vielä paremmin pelkän pohkeen väliin.. Mutta mehän harjoitellaan.

Maanantaina piti mennä maastoon - mutta nyt oli niin kauhea keli, etten edes minä lähtenyt ulkoilemaan... Eli siis maneesiin. Tehtiin taivuttelua ja laukkaharjoittelussa mm. laukka-ravi siirtymisä: minä huippu laiska kun otan aina laukasta käyntiin suoraan; laukka-ravi siirymiset on hivenen haastavia, koska Lumppis automatic ottaa nätisti käyntiin - hyvä minä!!

Eilinen oli sitten lepo, koska kuski oli joogailemassa. Ja tänään - ihana auringonpaiste! Ei muutakuin maastoon; koirapuiston lenkki. Metsässä pikku pätkä laukkaa - joka oli höystetty muutamalla pukilla ja muulla iloittelulla (= Kaiken kaikkiaan oli tyytyväinen hevonen. Ja kuski. Tästä on hyvä jatkaa taas huomenna treenailua.

Maaaaaaaaaaaaastooooooooooooon!!!!!!!!!!!!

Kolmen työpäivän jälkeen maastopäivä - ja oli kyllä herra hevosella hienosti ansaittu! Saatiin vielä Lady seuraa, kun Lady D lähti mukaan. Ihana syyspäivä - ruska metsä - ja mielellään liikkuvat hevoset - voiko enempää toivoa! Ennen reissua kunnon harjaukset karsinassa: mahan alta löytyi sellainen kohta, että Lumpan oli pakko kaivaa mun selkämys paidan alta esiin - ja siinä se sitten huulilla hoiti mun selkääni samalla, kun mä rapsuttelin sitä.. Ei onneks hampailla (=

Nyt on etsinnässä klipperi. Aika vakaa aikomus on klipata Lumppa itse. Sekin kun on se hevosmiestaito, joka on vain syytä oppia. Pari käytettyä on nyt kiikarissa: ja jos ne ei tärppää, sitten from abroad tilausta kehiin.

Lumi on niin valtavan pop. Ja rakas. Btw, olen huvittanut itseäni ajatuksella, millainen Lumppa on ollut varsana. Veikkaan - että persoonallinen (=