Paluuta työntekoon...

Lumpan kanssa aletaan palailemaan työntekoon.. Kankku on edelleen osin puuduksilla kuskilla, joten varsinkin alkuridauksesta on tunne satulassa mitä oivin... mutta kyllä sillä kankulla vaan jotain saatiin aikaiseksi.

Tänään oli edelleen +30C, vaikkei aurinko ihan järjettömästi paistanutkaan. Ulkokentälle siis - se kun on nyt hyvin pitävä - vähän vielä pehmeä, mutta se vaatiikin nyt vain sitä menoa... Tein paljon voltteja. Erityisesti vasemmassa olin tarkka, että sain lavat kääntymään ensin... eli nysväystä. Lumppis teki nopeemmin oikean kierroksen voltit tosi hyvin, mutta saatiin me lopuksi myös vasemmassa kierroksessa oivalliset otokset. Laukassa palan matkaa samaa, mutta aika noppaa Lumppis kyllä tässä kelissä väsähti - mikä on ihan ok ja ymmärrettävää.

Huomenna jatketaan harjoituksia. Tänään oli maahan sidottu liike, mutta en jaksanut siitä stressata;: tällä takapuolella ei voi kaikkea vaatia. Huomenna enemmän takaosan hakua töihin, tuo voltti harjoitus oli tosi hyvä eli voipi olla, että sillä jatketaan....

Hellelomailua

Me keskitytään Umppa-Lumpan kanssa nyt vain hellelomailuun: toissapäivänä ja tänään tehtiin vaan abt. 30 minsan maasto, josta palan matkaa ravia/laukkaa. Muuten letkeää kävelyä, nauttimista suunnattomasta lämmöstä - ja Kaijan kankun parantelua - siinä penteleessä kun on iskias ja sen myötä osa tuntoa pois. Jouduin perumaan tämän aamuisen valkun - varmasti ainutkertainen syys herra valmentajalle (= Mutta toisaalta, nyt tämä lepojakso tekee hyvää meille kummallekin.

PS. Ai niin, ulkokentässä on nyt sitten myös geopad kuitu. Siitä tulloo makee!

Millä lailla se rakentuu?!?!

Siinäpä sitten se syvällinen kysymys - siihen kun keksii vastauksen ja sen sisäistää, niin on fakiiri ratsastuksen saralla (=

Kävin aamulla ridaamassa Lumpan semikevyesti. Se avo vasemmalle keskiympyrällä on vaikeaa. Saatiin se lopuksi ihan ok ja kun sen jälkeen tehtiin pitkälle sivulle avot, niin ne oli hyvät - jopa laukassa. Mietin itse tuon ridauksen jälkeen, että mun ehkä isoin haaste on oppia se rakennuspalikoiden järjestys. Avo kaarevalla uralla ei ole se helpoin juttu - ehkä kannattais aloittaa se verkkaus jostain vähän helpommasta? Toisaalta toi on liikkeenä niin järjettömän hyvä - paljastaa ... kaiken. Samoin mietin, että onko se tunne, mitä haen, oika - haenko itseasiassa kokoamista? En tosin usko tuohon, ennenmmin haen sitä tunnetta, että Lumppa on ohjan ja pohkeen välissä. Mutta Lumppa oli hienosti pohkeen edessä - vasemmassa kierroksessa esitteli sellaista ravia,että oksat pois ja pala latvaa (=

Nyt pari päivää mulla ratsastustaukoa - tallinomistaja menee Herr Hartikaisen tunnille huomenna Lumpalla. Tekee varmasti hyvää, että sillä vähän joku muukin tuuppaa... (=

Ja taas korkattiin uutta maastoa..

Saksalaisen maneesimyyrä D:n seurassa parin tunnin lenkki. Osan matkaa ihanassa metsikössä, jossa taas paljon juurakkoa hepoille tarvottavaksi. Hyvin kumpainenkin selvisi. Ihana lenkki mahtavassa kesäkelissä - just sopivasti vain se 20 C, ei siis liian kuuma. Taas ollaan vaan siinä pisteessä, että parin tunnin lenkki tuntuu "normi lyhyeltä lenkiltä" (=

Hah!

Lumppa on varsinainen cowboy hevonen - nimittäin maneesin päätyoven avaaminen selästä käsin - ei tuottanut MITÄÄN ongelmaa. Ottaen huomioon, että Lumppis yleensä tuijottaa sen oven alta olevia näkyviä - ja muutenkin tallin hevosille toi pääty on "kauhujen pääty". Mutta siihen se parkkeeras itsensä - turpa tiukasti oveen kiinni, kun hiffas, että mä haluan ylettyä ovenkahvaan selästä käsin. Ja kun ulos pääsiin, parkkeeras itsensä jälleen nätisti, jotta sain oven kiinni - Hjyvä Ljumppa!!!

Muuten tehtiin minimointiharjoituksia. Pidensin jalustimia yhdellä, kun musta tuntuu, että ratsastan polvi liian ylhäällä. Vielä en päässy kunnolla testaamaan, miltä muutos tuntuu. Muuten meillä oli hauskaa  - väistättävä pohjekin löytyi ilman kommervenkkjeä. Kaikin puoli kiva ridaus!

Aina ei ole biorytmit kohdillaan...

Eli aina ei voi onnistua. Tänään olisi varmasti viisainta ollut lähteä maastoon, mutta jälkiviisaushan on sitä "parasta" viisausta - no ei tod. ole (=

Ajatuksena oli ratsastaa Lumppa (itse puolikuntoisena) ihan kunnolla, mutta eipä siitä oikein kunnolla mitään tullut. Lumpalla kun takana kisat ja pari maastopäivää, niin mun PITÄISI tietää, että ei herran focus ole ihan skarpimmillaan - no joo, arvatkaan vaan, muistinko tätä - no en. Siinäpä se ridaus sitten meni. Vasenta pohjetta läpi hakiessa. Lopussa sain palanmatkaa ravi avoa kaarevalla uralla ihan ok, jonka jälkeen vähän oikeaa laukkaa kevyessä istunnassa ja sen jälkeen lopetus. No joo, oli aika p fiilis ridauksen jälkeen - varsinkin, kun kyse on ihan periaatteessa helposta jutusta, joka onnistuu ihan ok. Ehkä tämä oli vaan nyt sitten taas tämä avioliitto keskustelu, joka täytyi käydä. Pöh.

Noh, asioista täytyy aina viisastua. Niinpä tästäkin. Jälleen kerran yritän jaksaa takoa kallooni, että lepopäivien - kevyiden päivien jälkeen Lumpalta on ihan turha odottaa mitään skarppi keskittymistä - ohjelma on oltava sen mukainen (pehmeä lasku siis työntekoon). Mutta ennenkaikkea tämän jälkeen totesin, että huomenna - koska myös kuskin takia on mentävä todellakin kevyesti - palataan minimoinnin äärelle ja tehdään minimointiharjoituksia. Se vasen pohje on mentävä fiksusti läpi, joten täytyy keskittyä siihen. Samoin vasen käännös s.e. ulko-ohja ei paina kaulaa on oltava "focus alueena". Ja kaikkea muuta "hienosäätöä", normista poikkeavaa. Just kaivelintuolta vanhoista blogiteksteistä Minimointi harjoituksia - hyviä juttujahan sieltä löytyy!

Nyt siis loppuviikko hengenvetoa - yksistään jo kuskin fysiikan kannalta - tän päivän ridauksen jälkeen kun vedin kolmen tunnin sikeät päikkärit; tää flunssa on ihan järjetön...

Mutta summa summarum: taas on kasvettu filosofisesti sieluntasolla, thanks to my great Läsipää. Ja vika paikallistettu 100% kuskiin.

Uusia uria

Tänään poikkeuksellisesti yksin maastoon. Lumppis olikin vähän että "hei, mis kaikki on?!?" ja hidasteli "Lumimaiseen" tapaan menomatkalla. Noppaa se oppii seurallisiin maastoihin (=

Lähdettiin "korkkaamaan" uutta maastoreittiä Nuppulinnaan: eilisillan retkikartta.fi sekä GoogleMapsin tutkiskelu antoi tulokseksi sitten abt. 1h 15 minsan (käynnissä) uuden maastolenkin kivoissa maisemissa! Eli itseasiassa voi vaan todeta, että super hyvin tuolta meiltä maastoja löytyy - sekä lyhyempiä (tyyliin 40 minsaa) että pidempiä (sitä kolmea tuntia, jos halajaa...) - not bad (= Eli mulla on hevonen pääkaupunkiseudulla maneesitallilla, jossa on paitsi kokopäivätarhaus, myös hyvät maastoilumahdollisuudet - sanoisin, että ei hullummin (=

Huomenna pitäisi sitten palata takaisin "sorvin" ääreen eli työmaalle Lumppiksen kanssa. Sopivasti luvattiinkin sateista päivää.

Reenit jatkukoot

Kisojen jälkeisiä tunnelmia.... Katsoin just tuossa Minsun ottamien kuvien parhaat palat ja mietin vielä, että missä mennään "kisakartalla". Nyt näyttää siltä, että elokuun puolivälissä on vasta seuraavat koitokset eli aikaa on treenata.

Ja hyvä niin. Laakson papruja kun katsoo, niin isoin kohta, mistä pisteitä täytyy saada nostettua on ehdottomasti temmonvaihtelut ja siirtymiset. Esim. molempien suuntien pohkeenväistöt oli 6:sta, samoin koko käyntiosuus - lukuunottamatta sitä rikkoa, jossa K. Jokela vähän alkoi "tuuppaamaan" Lumppaa liikaa - miks mä en voi tajuta, että juu, sillä on hyvä käynti, vaikkei se tikitä kuin maantiekiitäjä (= Ja tietty se rentous ja takaosantoiminta puhumattakaan kuskin istunnasta. Mutta noi on vaan asioita, joita nyt täytyy alkaa treenaamaan keskittyneemmin.

Pitkän matkanhan mä olen tullut Lumpan kanssa. Moni saattaa ehkä miettiä, että mitä järkeä, mutta kun itse tätä "kisauraamme" mietin, niin näen valtavan edistymisen. Mähän en ole lainkaan kilpailuun suuntautunut ihminen - eli mun kisamotivaationi ei tule siitä, monensiako me ollaan. Se on jotain ihan muuta. Ja toi on ollut ehkä se isoin asia ja oivallus, joka mun on näiden vuosien aikana täytynyt ymmärtää. Nyt mulle noi kisat tuo ihan eri tavalla tavoitetta ratsastajana. En mä kotona jaksais hinkuttaa mitään ulko-ohjan tukea tai alkaa pendattisesti treenaamaan temmonvaihtelua tahdinvaihtelun sijaan, jos mä en kisaisi. Eli mulle noi kisat ovat se paikka, missä mä näen, missä me mennään Lumpan kanssa ratsukkona. Aika masokistinen paikka vaan testata tuota.

 Ei mulla ole tarve näyttää, että näitä temppuja me osataan - mulla on ainoa tarve näyttää, että pedanttisen hyvällä perusratsastuksella mä saan Lumpasta sen koko arsenaalin irti - ja siitä pienestä hevosesta tulee se suuri. Sillä mikään ei ole mahtavampi tunne, kun Lumppa on alla ja käyttää koko kroppaansa - mun varsinainen virolainen puuma (=

Maastoilua

Palauttelumaastona 2 h 15 min käyntilenkki yhdessä Timon kanssa. Lumppis oli aikas tyytyväinen - varsinkin kun koluttiin suurimmaksi osaksi ihan uutta maisemaa (=

Tosin ihmettelin, kun hain sitä laitsalta, kun se oli likimain yltäpäältä märkä. Sitten pikkulinnut lauloivat, että ne olivat vetäneet hirveää rallia laitsalla Timpan kanssa häntä tötteröllä just ennen mun tuloa... Eli helteestä huolimatta itsensä liikuttavaa sorttia - tais poijjilla olla hauskaa (=

Nyt on aika naatti

Takana Laakso aluekisat, luokka Helppo A2. Tulos oli 55% ja rapiat - mutta oman tuntuman mukaan oli parempi rata kuin Nurmijärvellä. Lumppis yllätti tosi positiivisesti - verkassa oli melkoisen maahan sidottu, mutta radalla yhtäkkiä oli pohkeen edessä: mä olin ihan että täh - sehän odottaa pitkällä sivulla, että milloin mä ratsastan sitä eteen (= Tosin tuli taas se meidän heikkous - enemmän lisäs tahtia kuin tempoa (=

Mutta summa summarum: tosi tosi tyytyväinen. Ennen kaikkea omaan pääkoppaani: verkassa kun tuntui huonolta, en vaan jäänyt jäkittämään ja suremaan sitä vaan ihan mietin että miten sitä pitäisi työstää paremmaksi. Radalla jaksoin koko ajan skarpata - ja ratsastaa. Alkaa pikkuhiljaa meikäläisenkin päähän iskostumaan, että tuo ratsastus täytyy tehdä 110%. Hassua - eilen just mietin, että toi taitaa olla ratsastuskouluperuja, että "matkustaa". Enemmän ja enmmän tosiaan alkaa tajuta, että sitä hemmetin matkustamishetkeä ei siellä tule (= Voi olla aktiivisesti passiivinen, mutta kuitenkin tarttee olla hetkessä kiinni.

Kaikin puolin siis bueno päivä - vaikka 30 asteen helle tekikin omat väsyttävät vaikutuksensa. Lumppa oli taas niin mielettömän ihana! Nyt se jopa radan jälkeen kasteli suunsa, kun mukana oli tallilta melassivettä - historiaa! Mutta juonut se ei silti kunnolla - mutta olihan toikin nyt edes jotain.

Huomenna tiedossa pitkä maasto, samoin varmaan maanantaina. Seuraavat kisat taitaa mennä vasta elokuun puoliväliin eli on kuukauden verran aikaa hioa. Siirtymisiä jne. Mutta sitähän rakentelua tämä on ja tulee olemaan.

Huh huijaa!

Tuntuu, että pitkä aika vierähtänyt ilman kunnollista päivitystä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö asioita oltaisi tehty.

Kangasalan reissu oli niin mielettömän hyvä juttu! Oli ihana nähdä, että se työ mitä Lumppiksen kanssa on tehty, on tuottanut tulosta. Meillä oli kuitenkin takana kaikenkaikkiaan varmaan vuoden oireilu, ennenkuin niille saatiin "nimi" vuosi takaperin Kangasalla. Se, että viimekesä vain maastoiltiin yhdistettynä hemmetin hyvään ja asiansa osaavaan seppään - ja myös siihen, että olen ollut tarkka noista pohjista, on tuottanut äärimäisen hyvän lopputuloksen - ja samalla meikäläinen on oppinut matkan varrelta suunnattoman määrän sitä kuuluisaa horsemanshipiä. Kuten kuinka kriittinen on kengittäjän työnjälki. Ja kuinka tärkeää on työstää hevosta kuin myös huolehtia se palautuminen muutenkin kuin tarhassa/karsinassa seisottamalla (mähän vannon kävelymaastojen nimiin). Ja ne pohjat. Musta tuntuu, että Suomessa ei vieläkään ihan täysin ymmärretä niiden merkitystä nivelten ja jänteiden kannalta. Ei tajuta, että joustava, elastinen pohja on eriasia kuin upottava pohja, esmes. Samoin tuntuu, että monelle riittää, että on vain maneesi. Ei ole yksi tai kaksi maneesia, jossa olen käynyt ja todennut, että pohjahan on ihan p:stä.... Onneks nyt on jonkinverran tästäkin ollut juttua. Ja vielä tyytyväisempi olen, että tuonne meidän tallille päädyin - nimittäin ulkokenttää ollaan nyt kunnostettu kesän mittaan ja loppusilauksena tulee muutaman viikon päästä myös siihen geopad. Eli ihan bueno-bueno juttu!!!

Hm.. maastoiltu ollaan ja nyt ollaan taas repeämässä pitkien maastojen suuntaan (= Eilen Lumppa pääsi "akkaporukan" kanssa maastoon, kun Dirana ja Amanda (sm-estevuonohevonen, btw) lähtivät meidän seuraksi. Tarvottiin kahden tunnin maastolenkki, käytiin "golf-kentän vierustaa pitkin" Jokelaan päin. Tuossa golf kentän vieruspolullahan on juurakkoa ja kivikkoa paikoin ihan "kiitettävästi". Aika makea se on katsoa, kuinka näppärästi toi mun monitoimipolle noi jalkansa asettelee. Kun ite olin selässä vähän että "varo" "katso" "hui" - Lumppa vaan käveli korvat hörössä, kompuroimatta kertaakaan eteenpäin. Myös saksalainen maneesimyyrä oppi nostelemaan jalkojansa (=

Ratsastuksessahan oli väli, jossa tosi tarkasti treenasin sitä Lumpan ulko-ohjalle tuloa. Nyt tiistaina valkussa huomasi, kun takana oli pari omaa ridausta ilman tuota samaa tarkkuutta, että takapakkia otettiin. Totesinkin, että Lumi yksinkertaisesti vaatii 110% keskittymisen aina, kun sitä työstää. Ei mikään helppo tapaus, mutta samalla tajusin, että ihan äärimäisen opettava. On tosiaan oltava ihan täysin siinä hetkessä ja siinä tekemisessä, mitä tekee. Ymmärrän - ja nöyränä kiitän - että Lumi on mulle tässä valtavan iso opettaja, jonka ansiosta tuo tulee kantamaan pitkälle mun elämässä ja ratsastuksen jalossa taidossa.

Tänään sitten totesin, että helteestä huolimatta, mun on yksinkertaisesti pakko ratsastaa se vasen pohje läpi. Ja se tuli - ihan käsittämätöntä!!! Mä sain sellaisen pätkän vasemmassa kierroksessa keskiympyrällä, että itku meinas päästä. Tosin en itkenyt vaan kiitin Lumppaa ja annoin sille välittömästi pitkät ohjat (= Sen jälkeen sain myös pari keskiravia vielä niin, että istuin itse siellä ok - eli "pomputin" taas isoa palloa. Tämä oli mahdollista, koska Lumppa toimi takaa ihan hyvin! Harvinaista herkkua yksinratsastuksessa. Laukassa en tehnyt muutakuin hain pohkeen "väistöä" eli ympyrän isonnusta/pienennystä. Ja lopuksi vasemmassa laukassa voltti s.e. käännän ulkojalalla enkä ulko-ohjalla (joka siis mulla systemaattisesti aina - virheellisesti - kaulassa kiinni). Totesin, että ulkopolvi toimii tässä aika hyvin (=

Summa summarum: olen häppy! Jos joku olisi mulle sanonut viisi vuotta takaperin, että Lumppa toimii näin - en olisi uskonut villeimmissäkään unelmissa. Samalla tajusin sen pitkän tien, jonka olen tullut Lumpan (ja Riston - ehdottomasti!) avulla ratsastajana eteenpäin. Ja kuinka paljon on vielä tehtävää (=  Mutta lopputulos tässä hetkessä ei ole lainkaan huono. Jotenkin ekaa kertaa kaikki alkaa loksahtamaan paikoileen. Toi talli on ihan mieletön - siellä on nappihoito, rehut, ulkoilut, tarhat, pohjat, laitsat, maastot - ja ennenkaikkea seura! Jotenkin on enemmän rauhaa tehdä niitä omia juttuja ja keskittyä siihen omaan tekemiseen. Meillä on kyllä mielettömän samanhenkistä porukkaa tuolla - esim. Riston tunneilla käy nykyään varmaan suurin osa, samoin sama poppoo käy Minin valmennuksissa. Nyt vielä täytyisi toteuttaa se isku Hokkuksen valmennuksiin (=

Ai niin. Ja Lumpan suosikki on edelleen se ihana yläikkuna, joka on auki ulos yötäpäivää... Siinä se nukkuu s.e. pää on ulkona (= Mun rakas (=