Eli aina ei voi onnistua. Tänään olisi varmasti viisainta ollut lähteä maastoon, mutta jälkiviisaushan on sitä "parasta" viisausta - no ei tod. ole (=
Ajatuksena oli ratsastaa Lumppa (itse puolikuntoisena) ihan kunnolla, mutta eipä siitä oikein kunnolla mitään tullut. Lumpalla kun takana kisat ja pari maastopäivää, niin mun PITÄISI tietää, että ei herran focus ole ihan skarpimmillaan - no joo, arvatkaan vaan, muistinko tätä - no en. Siinäpä se ridaus sitten meni. Vasenta pohjetta läpi hakiessa. Lopussa sain palanmatkaa ravi avoa kaarevalla uralla ihan ok, jonka jälkeen vähän oikeaa laukkaa kevyessä istunnassa ja sen jälkeen lopetus. No joo, oli aika p fiilis ridauksen jälkeen - varsinkin, kun kyse on ihan periaatteessa helposta jutusta, joka onnistuu ihan ok. Ehkä tämä oli vaan nyt sitten taas tämä avioliitto keskustelu, joka täytyi käydä. Pöh.
Noh, asioista täytyy aina viisastua. Niinpä tästäkin. Jälleen kerran yritän jaksaa takoa kallooni, että lepopäivien - kevyiden päivien jälkeen Lumpalta on ihan turha odottaa mitään skarppi keskittymistä - ohjelma on oltava sen mukainen (pehmeä lasku siis työntekoon). Mutta ennenkaikkea tämän jälkeen totesin, että huomenna - koska myös kuskin takia on mentävä todellakin kevyesti - palataan minimoinnin äärelle ja tehdään minimointiharjoituksia. Se vasen pohje on mentävä fiksusti läpi, joten täytyy keskittyä siihen. Samoin vasen käännös s.e. ulko-ohja ei paina kaulaa on oltava "focus alueena". Ja kaikkea muuta "hienosäätöä", normista poikkeavaa. Just kaivelintuolta vanhoista blogiteksteistä Minimointi harjoituksia - hyviä juttujahan sieltä löytyy!
Nyt siis loppuviikko hengenvetoa - yksistään jo kuskin fysiikan kannalta - tän päivän ridauksen jälkeen kun vedin kolmen tunnin sikeät päikkärit; tää flunssa on ihan järjetön...
Mutta summa summarum: taas on kasvettu filosofisesti sieluntasolla, thanks to my great Läsipää. Ja vika paikallistettu 100% kuskiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti