Huh huijaa!

Tuntuu, että pitkä aika vierähtänyt ilman kunnollista päivitystä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö asioita oltaisi tehty.

Kangasalan reissu oli niin mielettömän hyvä juttu! Oli ihana nähdä, että se työ mitä Lumppiksen kanssa on tehty, on tuottanut tulosta. Meillä oli kuitenkin takana kaikenkaikkiaan varmaan vuoden oireilu, ennenkuin niille saatiin "nimi" vuosi takaperin Kangasalla. Se, että viimekesä vain maastoiltiin yhdistettynä hemmetin hyvään ja asiansa osaavaan seppään - ja myös siihen, että olen ollut tarkka noista pohjista, on tuottanut äärimäisen hyvän lopputuloksen - ja samalla meikäläinen on oppinut matkan varrelta suunnattoman määrän sitä kuuluisaa horsemanshipiä. Kuten kuinka kriittinen on kengittäjän työnjälki. Ja kuinka tärkeää on työstää hevosta kuin myös huolehtia se palautuminen muutenkin kuin tarhassa/karsinassa seisottamalla (mähän vannon kävelymaastojen nimiin). Ja ne pohjat. Musta tuntuu, että Suomessa ei vieläkään ihan täysin ymmärretä niiden merkitystä nivelten ja jänteiden kannalta. Ei tajuta, että joustava, elastinen pohja on eriasia kuin upottava pohja, esmes. Samoin tuntuu, että monelle riittää, että on vain maneesi. Ei ole yksi tai kaksi maneesia, jossa olen käynyt ja todennut, että pohjahan on ihan p:stä.... Onneks nyt on jonkinverran tästäkin ollut juttua. Ja vielä tyytyväisempi olen, että tuonne meidän tallille päädyin - nimittäin ulkokenttää ollaan nyt kunnostettu kesän mittaan ja loppusilauksena tulee muutaman viikon päästä myös siihen geopad. Eli ihan bueno-bueno juttu!!!

Hm.. maastoiltu ollaan ja nyt ollaan taas repeämässä pitkien maastojen suuntaan (= Eilen Lumppa pääsi "akkaporukan" kanssa maastoon, kun Dirana ja Amanda (sm-estevuonohevonen, btw) lähtivät meidän seuraksi. Tarvottiin kahden tunnin maastolenkki, käytiin "golf-kentän vierustaa pitkin" Jokelaan päin. Tuossa golf kentän vieruspolullahan on juurakkoa ja kivikkoa paikoin ihan "kiitettävästi". Aika makea se on katsoa, kuinka näppärästi toi mun monitoimipolle noi jalkansa asettelee. Kun ite olin selässä vähän että "varo" "katso" "hui" - Lumppa vaan käveli korvat hörössä, kompuroimatta kertaakaan eteenpäin. Myös saksalainen maneesimyyrä oppi nostelemaan jalkojansa (=

Ratsastuksessahan oli väli, jossa tosi tarkasti treenasin sitä Lumpan ulko-ohjalle tuloa. Nyt tiistaina valkussa huomasi, kun takana oli pari omaa ridausta ilman tuota samaa tarkkuutta, että takapakkia otettiin. Totesinkin, että Lumi yksinkertaisesti vaatii 110% keskittymisen aina, kun sitä työstää. Ei mikään helppo tapaus, mutta samalla tajusin, että ihan äärimäisen opettava. On tosiaan oltava ihan täysin siinä hetkessä ja siinä tekemisessä, mitä tekee. Ymmärrän - ja nöyränä kiitän - että Lumi on mulle tässä valtavan iso opettaja, jonka ansiosta tuo tulee kantamaan pitkälle mun elämässä ja ratsastuksen jalossa taidossa.

Tänään sitten totesin, että helteestä huolimatta, mun on yksinkertaisesti pakko ratsastaa se vasen pohje läpi. Ja se tuli - ihan käsittämätöntä!!! Mä sain sellaisen pätkän vasemmassa kierroksessa keskiympyrällä, että itku meinas päästä. Tosin en itkenyt vaan kiitin Lumppaa ja annoin sille välittömästi pitkät ohjat (= Sen jälkeen sain myös pari keskiravia vielä niin, että istuin itse siellä ok - eli "pomputin" taas isoa palloa. Tämä oli mahdollista, koska Lumppa toimi takaa ihan hyvin! Harvinaista herkkua yksinratsastuksessa. Laukassa en tehnyt muutakuin hain pohkeen "väistöä" eli ympyrän isonnusta/pienennystä. Ja lopuksi vasemmassa laukassa voltti s.e. käännän ulkojalalla enkä ulko-ohjalla (joka siis mulla systemaattisesti aina - virheellisesti - kaulassa kiinni). Totesin, että ulkopolvi toimii tässä aika hyvin (=

Summa summarum: olen häppy! Jos joku olisi mulle sanonut viisi vuotta takaperin, että Lumppa toimii näin - en olisi uskonut villeimmissäkään unelmissa. Samalla tajusin sen pitkän tien, jonka olen tullut Lumpan (ja Riston - ehdottomasti!) avulla ratsastajana eteenpäin. Ja kuinka paljon on vielä tehtävää (=  Mutta lopputulos tässä hetkessä ei ole lainkaan huono. Jotenkin ekaa kertaa kaikki alkaa loksahtamaan paikoileen. Toi talli on ihan mieletön - siellä on nappihoito, rehut, ulkoilut, tarhat, pohjat, laitsat, maastot - ja ennenkaikkea seura! Jotenkin on enemmän rauhaa tehdä niitä omia juttuja ja keskittyä siihen omaan tekemiseen. Meillä on kyllä mielettömän samanhenkistä porukkaa tuolla - esim. Riston tunneilla käy nykyään varmaan suurin osa, samoin sama poppoo käy Minin valmennuksissa. Nyt vielä täytyisi toteuttaa se isku Hokkuksen valmennuksiin (=

Ai niin. Ja Lumpan suosikki on edelleen se ihana yläikkuna, joka on auki ulos yötäpäivää... Siinä se nukkuu s.e. pää on ulkona (= Mun rakas (=