Avo-vasta-avo-vasta-väistö-vasta-avo-vasta-väistö-vasta-avo-vasta-avo-vasta-avo-vasta-väistö-vasta.. ja samalla myös ETEEN...

Kouluratsastuksen masokistisin liike on avotaivutus kaarevalla uralla, esim. pääty-ympyrällä. Ja jos ihan oikeasti haluat katsoa, että toimiiko se hevonen, alat tekemään sarjaa avo-vasta-avo-vasta-avo-vasta... ja jos vieläkin masokistisemmaksi niin lisäät siihen väistön: avo-vasta-väistö-vasta-avo...Ideahan on simppeli. Samalla kertaa saat tsekattua, että saat lavat siirrettyä mentävän ympyrän sisäpuolelle tai ulkopuolelle, samoin sen, että hevonen taipuu sekä sisäpohkeen (avo) että ulkopohkeen (vasta) ympärille kuin että hevonen väistää ulkopohjetta (väistö). Ja kun sitten pidät vielä huolen, että eteenpäin pyrkimys säilyy (mikään liike ei ole kokoava, ts. tahti ja tempo pitäisi olla kokoajan sama), niin olet jo melko hyvä. Ja kun sitten pisteeksi i:n päälle laitat sen, että se hevonen ottaa ihan oikeasti sen sisätakajalan alle ja kantaa itsensä - olet fakiiri.

Tää on nyt meidän "lusikka kauniiseen käteen" harjoitus toistaiseksi. Lisättynä sillä, että jos vasemmassa kierroksessa avo ei onnistu (lavat ei tule sisään), sitten otetaan sulku ja kokeillaan sen jälkeen uudestaan lapojen siirtäminen sisään. Se muuten kummasti auttaa, kun laitat sen hevosen tekemään vähän ikävämpää asiaa, jos se simppeli asia ei onnistu.

Enivei, viikon läksy lienee ollut se, että ne ikävät liikkeetkin täytyy vain ratsastaa ja saada se hevonen toimimaan näissä. Tänään erityisesti oikeassa kierroksessa avo-vasta-avo jutut olivat ihania ja kevyitä, vasen on vielä hakusassa, mutta eiköhän sekin sieltä vielä ennen kisakautta löydy. Ehkä.

Hoh heijaa

Tänään tunnin aluksi Lumppa oli ihan karmea )= Mä olen viikon ridannut erilailla kuin yleensä  - en ole hakenut reilua taivutusta vaan säätänyt vain isolla ympyrällä. Ja nyt se näky. Mutta tulla tupsahtihan se sieltä, tosin ei niin hyvin kuin yleensä (valkun kommentti).

Alkuun haettiin pohkeen ympäri taipumista sillä, että tehtiin vastataivutus ulos, josta sitten suoristettiin pohkeenväistöön - ja taas takas taivutukseen. Tätä kumpaankin suuntaan. Samoin hyvä treeni oli lievä vasta - lievä avo - lievä vasta -leikittely. Siinä kun oli itse tarkkana, että ei tule liikaa sisälle, niin hyvin sai pollen pohkeiden väliin.

Laukassa haettiin avomaiseen - ja oli vasempaan vaikeaa. Sitten alettiin katsomaan allekirjoittaneen istuntaa: kun Risto käski tuoda oikeassa kierroksessa vasemman olkapään eteen - arvatkaa vaan, onnistuko.. Istunta oli kiero kuin korkkiruuvi.. eli nyt sitten alkaa joogaa-joogaa-joogaa-ja-joogaa... ranka ja koko keho täytyy saada nyt ehdottomasti auki!

Lumpasta napsittiin kuvia ennen tuntia: irtojuoksutusta nakuna kentällä, ilman riimua. Ei antanut itseänsä kiinni, mutta auta armias, kun paikalle saapui porkkana... eipä sitä sitten muuta tarvittukaan... (= Kuvia tullee tuosta juoksutuksesta kohtapuoliin,hope so!

Tunteiden kultajyväset

Tänään Herra Hartikaisen valkku. Voinpa vain sanoa, että tarjolla oli taas niitä kultahippusia, miksi tämä ratsastus on niin makea laji: nimittäin ensimmäistä kertaa sain sen tunteen, miltä tuntuu, kun hevonen on oikein ulko-ohjan tuntumalla... oikeassa kierroksessa, ravissa, lavat sisään s.e. se paine, mikä vaikutti kuolaimeen oli vain ja ainoastaan kuolaimen painon suuruinen paine.. Ihan hillitön fiilis! Se oli niin makee tunne, että tuolla elää pitkään.

Laukassa on ongelma, että etuosa ei toimi oikein; eli erityisesti vasemmassa kierroksessa Lumi puree oikeaan ulko-ohjaan. Toisaalta tuo on mun syy - eli jäykistelen ihan liikaa. Nyt tuli hyvä korjausliike - lavat sisälle, asetus ulospäin ja vähän pyytää takaosaa tulemaan ulos.. eli taas se vanha kikka - jos oikein ei mennä, sitten haetaan se vähän vaikeampi ja ikävämpi tapa liikkua - eli vaikeusastetta lisää ja sen myötä haastetta kehiin. Kunnolla ei tullut laukassa läpi, mutta niitä harjoituksia sitten jatkamme. Ravissa sama harjoitus toimi ja siinä sai makeen tunteen, kun hevonen oli ihan oikeasti pohkeen ympäri.. Samoin se käden korjausliike nostamalla tilanteesta riippuen joko ulko- tai sisäkäsi ylös on melkoisen tehokas - positiivisella tavalla. Se täytyy saada vielä enemmän selkärankaan korjausliikkeeksi.

Eli hifistelytunti, vaikka muutaman kerran piti Umppikselle sanoa, että voisitkos liikkua oikein... Tästä on taasen hyvä jatkaa.

On se vaan niin söpö...

.. mun oma porrrkkana-miäs <3

Minimointia minimisti

Shoulder fore = useammalle se normi avo. Eli taivutus sisään, vähän lavat uran sisäpuolelle - aivan kuin hevonen liikkuisi ulko-lapa johtaen eteenpäin. Hevonen ei "tilttaa" lantiosta.

Shoulder in = voimakkaalla taivutuksella oleva avo, itseasiassa neljällä uralla. Eli voltilla ollessa oleva taivutus, ei se taivutus, kun juuri olet lähdössä voltille. Tämä vaatii hevosta "tilttaamaan" myös lantiosta eli haastavampi.

Porraskuvio = sulkutaivutuksessa uraa diagonaalia sisään, sitten samalla taivutuksella suoraan avossa ja taas paluu sulkuun. Korjausliike, jos sulkutaivutuksessa katoaa taivutus --> avon kautta saa haettua korjauksen.

Pohkeen kohta = polven alla oleva jalan osa on tuntumalla.

Käännöksissä olkapäät kääntyvät samalla linjalla - eli ei tilttiä yläkroppaan, koska silloin paino repsahtaa väärälle puolelle.

Umppa-Lumppa rules!

Tänään ridasin vain 20 minsaa työstöä - ja sekin vain kevyttä ravia & harjoituslaukkaa. Nimittäin Umppis oli hyvä! Erityisesti vasemman kierroksen raveissa se oli suora. Ja ainoa "niksi" oli se, että jos painoi ulko-ohjaan, nosti ulkokättä ylöspäin. Tsuipa Duipa - vähänks mä olen tyytyväinen? (=

Pakkasta!

Talven ekat kunnon pakkaset eilen ja tänään. Ja maastoilua eilen ja tänään. Eilen oli Lara seuraneitinä, tänään sekä Lara että Wini. Lumi herrasmiehenä toimi letkan vetäjänä ja armoitettuna "jalat maassa" tyyppinä. Eilen käytiin ihan kunnon peruslenkki abt. 1.5 h, tänään mentiin vain kolme varttia lähimaastoissa, koska Wini oli alkuun "verrattaen virkeä", eikä siten haluttu lähteä radanvarteen. Ei varmaan tarvitse erikseen sanoa, että Lumi nautti! Kaksi maastoilupäivää teki enemmän kuin hyvää! Ensi perjantaina kengitys ja silloin täytyy saada hokit tuplattua: nyt on taiteiltu vain kantahokeilla.

Rikotaan kaavaa..

Herra Hartikaisen tunti. Se on kyllä uskomaton valmentaja, kun työkalu löytyy vaivaan kuin vaivaan. Ja toimiva sellainen. Eli nyt sitten elämää suurempi juttu on se, että aina jos tulee tunne vetää ohjasta taaksepäin ja korjata muotoa sillä; nostaakin sen käden ylös! Ja jos Umppis nostaa pään ylös - nostaa sen edelleen ylemmäs, jotta tulee hankala olla; ja voila, sepä tulee sieltä alas. Samoin vasemmassa kierroksessa Umppis menee turpa vinossa; asetuksessa ei sisäsierainkulma näe. Korjattavaa siis (=

Vasemman kierroksen syndrooma

Umppiksen kanssa ollut vasemman kierroksen aviokriisi. Se kehittyi pikkuhiljaa ja edelleen eilen se oli "läsnä", ou jea. Mutta nämä pysähdykset ovat aina hyviä, koska silloin joutuu ihan oikeasti palastelemaan, että missä mennään: ja muuttamaan kaavaa.

Eilen tajusin, että vasemmassa laukassa roikun ulko-ohjassa eli oikeassa ohjassa. Jos ohjan pitää olla 1/10 pohkeen voimakkuudesta, niin siinäpä sitä sitten ollaan. Tykkään ratsastaa Lumpan niin, että se kantaa itsensä selkeästi ja tukeutuu kevyesti vain ohjaan. Nyt oltiin kaukana siitä.

Mä olen tosi huono palastelemaan ongelmaa itse tilanteessa. Eilisen isoin oivallus ja anti olikin se, että ymmärsin, missä vika on. Mutta sitä en ymmärtänyt, mikä mä sillä oikealla kädellä kompensoin. Loppuviimeksi päädyin tekemään Kyran aakkos-käännöstä käynnissä, ravissa ja laukassa. Eli hakemaan vain sitä, että ulkopuolen avuilla Umppis kääntyy. Jälkikäteen tajusin, että yritän kompensoida sitä lapaa tuolla ulko-ohjalla. Ja lapa tulee ulos, kun sisätakajalka ei astu alle..

Tänään sitten jatkettiin. Umppis oli vähän diipa-daapa. Sitten mä tajusin, että mä en voi vain tyytyä siihen, että se nojaa jopa ravissa vasemmassa kierroksessa siihen oikeaan käteen. Kun sitten ravityöskentelyn lopuksi totesin, että mä en myöskään voi tyytyä siihen, että Umppis vaan niin-tai-näin kantaa itseänsä, voinen sanoa, että palikat loksahti kohdalleen.

Riston oppien mukaan kuolaimella vaikutetaan lapoihin ja niiden liikerataan. Nyt olen pelkällä ulko-ohjalla yrittänyt "painaa" Umppista sisään. Ei toimi. Se tunne, kun siirrät kuolaimella hevosen lapoja takaosan eteen on aika veikeä, mutta se toimii! Sitä korjausta joutui tekemään vain tosi-tosi-usein yhden pääty-ympyrän aikana. Samoin lähdin rikkomaan kaavaa sillä, että aina kun tuli tunne, että olisi halunnut siitä oikeasta ohjasta vetää voimakkaammin, painoinkin oikealla polvella lapaa sisään; eli korjasin muulla kuin lisäämällä painetta paineen päälle. Eka laukka, vasen kierros. Jumalainen. Siis siinä se oli.

Jatkettiin vielä laukkoja ja vasemmassa laukka selkeästi vielä huononi, mutta saatiin ihan ok pätkiä. Hyvä harjoitus oli myös tsekata  lavan kontrollia ratsastamalla avotaivutusta pitkällä sivulla s.e. ensin lapa sisään ja sitten taivutus; eli vanha hyväksi havaittu konsti.

Ridauksen jälkeen sanoisin, että olin aikas tyytyväinen. Taas filosofisesti äärimäisen paljon fiksumpi; eriasia, kuinka kauan aikaa.

Totesin, että nyt pelkästään keskityn perusratsastukseen eli siihen, että saan Lumppiksen kantamaan itsensä oikein. Kikathan tulevat sitten tuon seurauksena aivan itsestään. Samoin mieleen hiipi Kyran viimeisin haastattelu Hippoksessa: jossa Kyran kommentti oli, että nykyratsastajat eivät opi tasapainoittamaan hevosta, koska hevosilla on luonnostaan - jalostuksen myötä  - niin hyvä kantokyky. Todettaisiinko tässä vaiheessa, että Lumen ratsastajalla ei ole ongelmaa, etteikö tätä joutuisi opettelemaan; ei sinänsä, Lumpan kantokyky on äärimäisen hyvä ja toimiva - kunhan sen on ensin tasapainoittanut (=