Olen nyt ollut abt. kuukauden verran ilman valmentajaa ja mennyt omalla ajatuksellani. Tietty Pinkin tunti oli välissä. Jokatapauksessa on mielenkiintoista nähdä, kuinka pikku hiljaa - pala palalta - alkaa kasaantumaan se omannäköinen ratsastus. Huomaa, että poimin palan sieltä, tosien täältä ja yhdistelen ne omannäköiseksi kokonaisuudeksi.
Alkuverkka on muuttunut kaikista eniten. Entinen eteen-alas ratsastus on saanut jäädä ja nyt haen parempaa kantavuutta heti alusta asti. Moni voisi sanoa, että mitä hemmettiä - eihän heti voi koota. Ei voikkaan, mutta alusta asti voi pyytää, että hevonen alkaa käyttämään niitä vatsalihaksiaan ja kantaa itseänsä. Meidän tapauksessa tässä on myös ihan selkeä fysiologinen syy: vältetään etupainoisuutta. Sekä Mini että Pinkki avasivat silmäni tässä asiassa ja itseni on ollut helppo "ostaa" tämä lähestymistapa. Aloitan siis hitaassa käynnissä ja haen sitä, että Umppis ottaa vatsalihaspidätteet läpi ja kantaa vatsalihaksilla. Hirveän tarkka olen siitä, että kun kantaa, olen aivan hiljaa - eli se palktiseminen. Vauhti ei päätä huimaa, mutta vauhtikisat eivät tässä varmasti olekaan itseistarkoitus.
Alkuravin olen muuttanut s.e. kun käyntityöstä lähden ravaanaan, haen ensin hitaan harjoitusravin s.e. vatsalihakset on kehissä - ja kun kantaa itsensä, siirryn kevyeeseen raviin ja annan mennä reippaammin eteen. Kun taas tipahtaa vatsalihaksilta pois, istun harjoitusraviin, hidastan temmon ja haen vatsalihakset gameihin mukaan. Ja siitä sitten taas kevytravi. Eli tietyllä lailla kokoajan korjausta sillä ajatuksella, että aina päästään pidempi ja pidempi pätkä. Laukassa haen myös "alla olemisen" - ja tässä vaiheessa yleensä temmonvaihtelut s.e. reagoi pohkeesta eteen.
Eilen kävin ratsastamassa Kuninkaan, armaan Veikon. Apilapellolla oli alkuun hevonen, joka oli kankea, jäykkä ja tunnoton. Omistajan fiksuilla ohjeilla ja simppelillä työstämisellä (reagoi istuntapidätteeseen, väistättävään pohkeeseen, eteenpäin pyytävään pohkeeseen eli Minimointia) mulle yhtäkkiä napsahti alle hevonen, joka kantoi itsensä kunnolla! Ihan mieletön fiilis! Ravissa oli tosi makeeta alkaa kiinittämään huomita siihen, että Veka oli alla; että se kuunteli puolipidätteen ja kantoi itsensä alla hyvin. Laukassa ei ihan samoihin tunnetiloihin päästy, mutta ei kaikkea kerralla (=
Tänään sitten Umppiksen kanssa samaa. Suosiolla raippa kädessä, mutta olin hyvin tarkka siitä, että pääasiallinen ridaus oli pohkeella. Lepopäivän jälkeiseksi päiväksi meille tuli huippuridaus! Mä nautin siitä, että ei tarvitse enää punkea ja hakea vaan ihan oikeasti saa Umppiksen helposti kevyeksi ja takaa toimivaksi. Vielä on piiitkä matka edessä mutta juuri nyt, juuri tässä hetkessä tuntuu tosi hyvälle, että saa rauhassa tehdä sitä - omannäköistä ratsastustaan.
Kentälle ja aloin ensin hakemaan hitaan käynnin kautta sitä selkää töihin. Siitä sitten ravi ja laukka vastaavalla tavalla - aina takaisin hitaaseen vauhtiin, jos selkä karkasi. Sen jälkeen työstöt Empun tavalla. Oikeaan kierrokseen oli selkeästi jäykempi kaulasta kuin vasempaan - mutta takana oli maastoilu & vapaa niin en lainkaan tätä ihmettele. Laukassa mentiin myös Empun tyyliin. Lumppa liikkui tosi rennosti ja letkeästi koko ajan. Huomaa, että nyt se myös tietää, että eteenratsastus tulee alkuverkkojen jälkeen. Työn tulokset näkee oheisesta kuvasta - kunnon kermavaahdot tuli, vaikkei tehty töitä kuin puolisen tuntia.
Umppa-Lumppa aloitti laidunkauden viikkotakaperin. Voi sitä riemua! Ensin kuului "Viu", sitten tuli 50 m spurtti, jonka jälkeen suoraan piehtaroimaan; ainakin 20 kertaa molemmat puolet, välillä ympäri mennen. Sen jälkeen takapuolen hinkkaus maahan puoli-istuvassa asennossa - ja siitä lähtö pukkilaukalla (= Laitsakavereina oli Delia, Timo, Sera, Lara ja Wini - näistä kaksi jälkimäistä daamia myös sinkkutarhattuna talven yli: Delia, Timo ja Sera ovat olleet samassa tarhassa. Ensimmäiseksi Umppis "omi" tietty vanhan heilansa, Delian. Mutta sen jälkeen tuli haaremiin jatkeeksi myös Wini. Tosin seuraavina päivinä selvisi, että oikeastaan Wini on pomo ja Lumppis on tossun alla. Pieni miinus laitsalle laskussa oli se, että Umppis onnistui saamaan kunnon vekin jalkaansa; ilmeisesti oksasta. Mutta vammatuipa onnellisena - kahden tamman lauman "vetäjänä". Jalkaa sitten paranneltiinkin melkein viime viikko.
Eilen sitten Umpan "fanilaumaan" oli liittynyt myös Lara. Tallilla estehyppelöissä käynyt Stinakin naureskeli seurattuaan Lumpan laitsaelämää, että siinä on pojalla kova paikka, kun vuoron perään naiset kilvoittelee suosiosta. Siinäpä sitten yritin mennä ratsastamaan - varsinaisella casanovalla. Ei ollut hirnumisesta tulla loppua, kun The Tyttöystävä Lara oli tallissa. Yritä siinä sitten harrastaa vakavamielistä kouluratsastusta - ei puhettakaan, että olisi liikkunut oikein; vaikkakin pörheä tapaus oli.
Tänään sitten jatkettiin työntekoa. Alkutyöstämisestä asti oli selvää, että ongelmat ovat samat kuin eilen; ei taivu eikä käytä itseään rehellisesti takaa. Tahdin säilyminen esim. isoa ympyrää vaihtaen oli ihan "dream".. Siinäpä sitten hetken aikaa mietin - mikä on ratsastuksessa tärkeintä; se, että hevosen saa toimimaan ilman raippaa, koska kisaa - vai se, että hevonen käyttää itseään ihan oikeasti oikein. Eipä siinä tarvinnut kauheasti miettiä - jälkimäinenhän se oli. Kentän vieressä oli raippa joten se messiin ja kuttitelu takaa (todellakin kutittelu, Umppis ei muuta vaadi) ja kas vaan - moottori alkoi toimia ja mulle tuli se ihana hevonen, joka polki alleen ja liikkui eteen energisesti (= Ja me tehtiin sitten ihan kunnolla töitä. Keskiravit oli sellaisia, että mä olin että WOW! Laukka oli hyvää ja pyörivää kumpaankin kierrokseen. Kertakaikkiaan makee tunne! 
