Wappumaasto

Joka tosin alkoi sillä, että Lumppa juoksutti mua.. ei nimittäin antanut tarhassa kiinni (= Kun menin kyykkyyn, se jäi kauemmas seisomaan ja katto silmäkulmasta just silleen, että odotas vaan, hähää! noh, leipä auttaa moneen vaivaan: myös tähänkin.

Lähdettiin palautteleva käyntimaasto (tosin olis Lumppa varmaan kunnon revittelymaastonkin jaksanut, sen verta lennokkaasti se tarhassa taas itseään esitteli). Radanvartta ja takasin, aikaa kulu abt. 50 minsaa. Ihana keli! Ja Lumppa nautti! Kuin myös minä! Ihanaa, kun on valosaa ja pystyy taas maastoilemaan ihan kunnolla!

Eilinen valkku

Olin eilen niin poikki valkun jälkeen, että ei puhettakaan, että olis jaksanut alkaa kirjoittamaan.. joten nyt tänään aamulla tuntemukset eilisestä.

Olipas taas ajatuksia avaava. Se on käsittämätöntä, että neljän vuoden valmennussuhteen jälkeen yhä edelleen sieltä tulee niitä mielettömiä ahaa-elämyksiä! Tää ratstus on ihan "loputon" lähde, mitä oppimiseen tulee.

Isoin ahaa oli nyt sitten - taas jälleen kerran - pohkeen käyttö. Kun jossain vaiheessa tuntia tuskailin, että ei tästä tuu mitään, tarttee saada raippa, niin sit mentiin. Ensin harjoituksena s.e. pohkeesta Lumen täytyy reagoida heti eteen. Ja hyvinhän se irtos - esitti sellasta ravia, että voi venäjä. Sitten kun liikku eteen, en saanut taivutettua... Herra Hartikainen totesi, että "kutittele kantapäällä kuten kutittelisit raipalla".. ja näinhän se oli, pieni kantapään heiluttelu (siis ihan kutittelu) ja hemmetti, Lumi tuli läpi. Ihan sama reaktio kuin jos olisin raipalla kutitellut. Mä olin tietty ihan että mitäh-täh ja Herra Hartikaisella oli suunnattoman hauskaa. Eli kaikki vika - jälleen kerran - satulan päällä...

Tänään on tiedossa ravipäivä ja sen jälkeen Lumpalla maastoilemaan. Nyt tarttee pitää tuo maastoilu aktiivisesti kalenterissa.

Kaavan rikkomista

Tänään oli sitten maneesipäivä - tai työpäivä siis. Tarkoituksella en mennyt kentälle, koska halusin nähdä, miten toimii tuolla hyvällä ja tasaisella alustalla (onko jumissa edestä alkuun jne). Ridaus aloitettiin teemalla kaavanrikkominen.

Oli alkuun jäykähkö, mutta se ei liene ihme, kun on maastoiltu kolme päivää ja vielä takana lepopäivä. Erona aiempaan oli myös se, että Lumppa meni ihan huoletta pääpystyssä ja korvat hörössä - näki, että kiinnostus oli kyllä ihan muualla (= En itseasiassa välittänyt tuosta vaan aloin vain tsekkaamaan, että liikkuu pääty-ympyröillä hyvin eteen. Vasemmalta oikealle siirryttäessä - tyypilliseen tapaan - hidasti: jolloin nostin vain laukan ja laukattiin abt. kierros reippaasti - sen jälkeen takaisin raviin: ja polle-poo liikku reippaasti eteen (= Laukassa myös katsoin vain sitä, että se menee eteen ....

Lyhyen käynnin jälkeen ravit.. parempi suustansa kuin aiemmin, mutta olihan se tahmea: mutta luulen nyt syyn olevan tässä tuuppaustauossa: huomenna tuon näkee, kun on toinen päivä + valkku. Kaikenkaikkiaan ihan kivoja ja hyviä pätkiä. Laukassa oli sekä oikea että vasen haastava, mutta siinäkin saatiin ihan ok juttuja aikaiseksi. Vasemmassa kierroksessa teki vielä helposti peilin kohdalla sitä, että lähti ulospäin (sinne, minne vastalaukka tehdään). Otin siihen seis ja peruutuksen: muutaman kerran jälkeen Lumppa meni sen(kin) kohdan ihan ok. Tajusin myöhemmin, että tuossa olis varmaan parempi käynti - väistätys sisäänpäin - laukka. Mutta toi jää siis enskertaan..

Ridauksen jälkeen ulos kävelemään... sitten polle-poo suihkuun (oli kauheassa vaahdossa satulahuovan alta) - ja mömmöt eteen. Lumpan huippuhetki oli se, kun mömmöjen jälkeen pääsi takaisin ulos! Viskoi kaulaansa ja vinkui matkalla tarhaan - oli taas ihana, kun vielä seiskan pintaan tiesi voivan heittävän hepan abt 1.5 h ulos.. Ei hullumpaa (=

Voi Venäjä..Se tosiaan osaa pukittaa

Lumppa on ollut aina niin sievis pukittelija, että tän päivän mäkivedossa tullut pukkisarja sai kyllä mut ihan äimän käkenä ihmettelemään niiden sekunten ajan, että pysynköhän siellä vai en .. Mutta pysyin (= Ja nyt näin jälkikäteen kyllä vaan naurattaa. Näki, että ei ole pitkään aikaan päässyt kunnolla maastossa revittelemään - ja se alaturparemmi olis ollut poikaa. 1 h 40 minsan lenkki, 90% käyntiä, 10% sitten vähän vauhdikkaampaa.. Mutta nyt löyty paikat ja pohjat, joissa pystyttiin me(kin) menemään vähän vauhdilla: eli täytyy siellä käydä uudemman kerran päästämässä antaumuksella ne vauhtipaineet pois...

Korkattiin uutta maastoa

W:n tien yli ja lähdettiin katsomaan uusia maisemia. Lumppa oli melko levoton pyörätiellä (W-tiellä kun menee autot aika kovaa ohi..), mutta kyllä ilme muuttui, kun päästiin metsään! Siellä on ihan kunnon metsäpolkua: äärimäisen hyvää harjoitusta hevoselle, vaikka pystyy menemään vain käyntiä... Käytiin seikkailemassa ja kuskia kyllä vähän hirvitti, että löydetäänkö tietä enää takaisin: täytyi yhteen paikkaan laittaa ihan "merkkipuu", jotta tiesi, mistä kohden kääntyä. Paluumatkalla - kun taas ylitettiin pikkuojaa, jossa oli "siltana" risuja ym - pyysin Lumppaa taas hyppäämään suosiolla sen yli. Hyppäshän se taas. Ja perään kunnon pukit (= Näkee, että helteestä huolimatta oli mieluista puuhaa! Kotiopäin tuli ihan mielettömän iloisen ja pirteän näköinen hevonen, vaikka lenkkiä ei tehty kuin tunnin verta.

Stina katso myös hampaat. Vasemmalla puolella oli pieni piikki, mutta ei mitään muuta. Torstaina sitten näkee, oliko se aiheuttaja. Vai aiheuttikohan kaiken Lumpan totaalinen tylsistyminen työntekoon - johon nyt auttaa tämä hermolomamaastoilu? Mene ja tiedä. 6.5 on onneksi Anu tulossa hieromaan ja 13.5 on edelleen se klinikka: jota olen kyllä nyt siirtämässä. Kassellaan..

Loppuun kuva Lumpasta työnjohdollisissa tehtävissä. Se jopa nukkui palan-aikaa lepuuttamalla turpaansa noissa kottikärryissä ...

Pääsiäismaastoilua

Aivan kuten eilen "luvattu", tänään oli sitten maastoilua. Ja sitä seuraa myös huomenna. Ja tiistaina. Ja keskiviikona.

Oli ajatus tehdä "lyhyt" maasto, mutta keli oli niin upea, että eihän sieltä malttanut pois lähteä. "Korkattiin" nyt radanvarrentien pätkä Hornankalliolle päin. Kiva, rauhallinen "pikkutie", vaikka rata menee ihan vieressä, Lumppaa se ei haittaa. Sieltä tultiin normitietä takaisin ja lähdettiin Pöllölaakson suulle. Sieltä pellonkautta Radanvarsitiellepäin, metsälenkin kautta kotio. Kaikenkaikkiaan 1.5 h lenkki, 95% käyntiä. Lumppa nautti. Ja kuski myös (: Huomenna sitten olisi ajatus lähteä vähän uusia maisemia katsastelemaan..

Tallilla oltiin takaisin klo 19:45 ja Lumpalta kamat pois pihassa ja poika takaisin tarhaan.. kaikki hepat kun olivat vielä ulkona, niin en jättänyt Lumppaa yksin talliin. Tuon tallin yksi plussa on se, että ratsatuksen jälkeen voi hepan heittää huoletta takaisin ulos; oli kesä tai talvi. Jälkimäisessä vaihtoehdossa tietty kuivatettuna tapausena.

Vaativa B...

No ei sentään. Vaikka niillä oli mennyt paperit sekaisin ja ne juu tarjos Vaativa B:tä ekaksi (: Helppo B:0. Prossat 55,80%, joka kyllä kuvaa nykytilannetta hyvin; vastaa ihan sitä tasoa, mikä nyt on ollut myös kotiratsastuksessa - alhaisempi kuin aiemmin. Verkassa oli vaikea saada Lumppaa pohkeen eteen: takana varmasti painoi ne kolme työpäivää - kuin myös helle ja talvikarva. Saatiin me hyviäkin pätkiä - oli siellä pari 6:sta ja pari 6.5:sta. 6.5 tuli mm oikeasta 10 m laukkavoltista, joka tuntuikin tosi hyvälle.

Nyt sitten vedetään ihan aikuisten oikeasti henkeä. Ensimmäinen vaihe on maanantai, jolloin ell katsoo nuo hampaat: löytyykö piikkejä vai ei. Nyt on ajatuksena maastoilla aina keskiviikkoon asti - ekaa kertaa maneesiin vasta torstaina ja perjantaina valkku. Sitten näkee, miten liikkuu: ottaen nyt huomioon, että Lumi liikkui vielä ihan buenosti viime viikon sunnuntaina, täytyy toivoa, että vika löytyy hampaista. 13.5 on Kangasala. Sitä täytyy nyt katsoa vielä kertaalleen: pieni probleema nimittäin on se, että jos oej kenkä otetaan pois, niin tallilla ei sinä viikonloppuna ole ketään sitä takaisin laittamaan ... mutta mutu-tuntumalla mennään: asiat selviää ja tuosta en vielä stressaa.

Jos kaikki to & pe paremmin, sitten keskitytään taas ihan rauhassa treenaamiseen. Huomaan, että nämä kisailut ovat sotkeneet normi treenailua. Ei saa mm. viikkoallakkaa fiksusti järkättyä. Eli nyt on edessä ihan oikesti liki viikon palauttelu ja sitten paluu ihan normi elämään. Johon sisällytetään nyt sitten enemmän maastoilua kuin taas tässä viimeaikoina. Hyi miu!

Taasen voi vain todeta, että viikon aikana on oppinut S U U N N A T T O M A S T I ! !

Kuvat on tältä aamulta: kun vietetitin mediaatiohetki Lumpan kanssa tarhassa. Se on niin valtavan rakas.

Iltalisäys:

Mä en kyllä jaksa ikinä lakata ihmettelemästä sitä, kuinka olen saanut Lumppiksen kaltaisen opettajan hevosteluelämääni. Mukaanliitettynä ilman muuta myös valmentaja H. Taas on todettava, että ratsastus on korvienvälistä filosofista ajattelua, jossa täytyy tehdä eniten töitä; itsensä kanssa. Tosin itse myös tiedän ja tiedostan, mitä asiaa olen Lumpan kanssa katkaisemassa. Samaa tarinaa, josta mua muistuttaa alla oleva Laden (r. Aldebaran) kuva. Molemmat niin tärkeitä hevosia mun tässä elämässä.  Ja molemmat samalla lailla koskettaneet mun ratsastuspuoleeni: aivan kuin muistuttaen niistä tietyistä asioista. Lade laukaa vihreillä laitumilla; vaikka se tiukasti mun sydämesäni edelleen on. Lumi onneksi on täällä: konkreettisesti tätä elämää jakamassa - vielä - ja mua muistuttamassa. Jännä yhteensattuma muuten, että Ladella oli sädeluuontuma, joka vei sen vihreille laitumille...

Tänään on mielessä pyörinyt paljon se, miten Lumpan saa toimimaan pohkeen eteen: se kun kysyy niin usein, onks ihan pakko. Pahimmillaan se vaan pullaa vastaan ja sanoo, että tee sie itte. Ne on niitä voimattomuuden hetkiä, jolloin tuntuu ihan käsittämättömän kaukaiselta se ajatus, että Lumppa voi toimia niinkuin se osaa toimia.

Yhtäkkiä tänään juolahti mieleen Kyran viime klinikka. Se, että jos hevonen rikkoi ravin laukalle, otettiin käyntiin ja sen jälkeen välittömästi sulku. Eli hevonen laitettiin tekemään ikävämpää tehtävää. Aika nopeasti se hopsu oppi, että parempi vaan ravata isosti, kun muuten joutuu teemään käyntisulkua (tai vastataivutusta).

Joku sama juttu mun täytyy keksiä Lumpalle. Joku juttu, että kun se sanoo, että mua ei huvita siirtää näitä jalkoja eteenpäin ja mä vaan pullaan vastaan, mä pyydän siltä jotain sellaista, mistä se toteaa, että mukavampi on liikkua vaan rehellisesti eteenpäin. Onko se eteenpäinratsastus/temmon lisäykset vai onko se joku muu? En vaan tiedä vielä. Vai onko se laukkaa ympäri maneesia reippaasti? Jota muistelen ainakin Talajan K:n harrastaneen WT:n kanssa. Toi on se "key", joka mun on vielä keksittävä. Mutta tärkeintä tässä on taas tämä tietoisuus; ymmärtää, että asialle on jokin järkevä ratkaisu. Tämä on taas näitä jättiläisen harppauksia itselleni.

Voi V se oikea pohje V laukassa..

Edelleenkään ei hyvä: vasemmassa laukassa 10 m voltti on "haave", koska Lumppis ei halua taipua kunnolla..Sain onneksi maanantaille ell vilkaisemaan hampaat; oiskohan näin, että piikit are back? Hope so.

Kangasalle varattu aika PERJANTAIlle 13.5, olikos osuva päivä? Nyt on hyvä väli käydä näyttämässä polle-poo pontus; puolisen vuotta tehty aktiivisesti töitä.

Huomenna kuiteskin kisat (: Eli normielämää, näistä asioista huolimatta.

Oivalluksia

Jepulis, olen ylpeä itsestäni. Tajusin nimittäin, että vasemman kierroksen laukassa Lumppa luulee, että se on kaulaa vasten (liki sään yli menevä) ulko-ohja, joka kääntää... oikeassa kierroksessa pystyn kääntämään hyvin ulkopohkeella/-polvella, mutta en vasemmalla. Noh, tämähän on äärimäisen hyvä huomio. Vaikeampi asia on sitten se, että miten sitä alkaa korjaamaan. Mutta sen ainakin totesin, että jos ulkokäden vie kaulasta irti ulospäin, Lumppa lähtee ulospäin (eli oikealle). Eli mulla on ainakin hallussa se testinappula, mistä näen, että toimiiko se tosiaan noin hassusti...

Ratsastus on pitkämielinen laji.

Minimointia

Tänään oli Minimointia part III. Taasen ajatuksia ja tajuntaa laajentava: miettikää nyt - kuinka moni sanoo, että hevonen on laiska, koska sitä pitää ajaa joka askelleella eteen.. melkoisen moni. Mutta kuinka moni sanoo, että hevonen on oppinut, että ravi apu on se, että pohje vaikuttaa jokaisella askelleella ja sillle se, että pohje ei vaikuta, tarkoittaa samaa kuin hidasta... Jepulis.

Käynnissä haettiin suoristusta. Asetettiin esim. vasemmassa kierroksessa ulospäin, oikealle. Vasen ohja otti puolipidätteitä (vatkaa kyynärpäästä) - pohje ei tehnyt mitään. Ja sitten taasen ajettiin ulkopohkeella (eli oikealla) hevonen eteenpäin. Tuntuu näin selitettynä verrattaen tyhmältä ja hassulta, mutta kun tuli se tunne sinne selkään, missä hevosella oli molemmat kyljet yhtä pitkät - eli lavat ok - ero oli huima!

Sitten harjoiteltiin väistättävää pohjetta pohkeenväistön muodossa.. Pohkeenväistössä esim. vasemmalle (eli oikea pohje väistättää) täytyy huomioida se, että vasen ohja ottaa vasemman etujalan kontrolliin - jos vasen etujalka karkaa pitkälle eteen, ei se oikea takajalka voi tulla syvälle alle ristiin.. Jep joo. Eli muutama askel väistö uran sisäpuolelle, sitten takasin ja vähän matkaa uralla suoraan ja sama uusiksi. Kun tämä suju, aloitettiin ravi. Ja siinä tulikin päivän masennus - Lumi könkkäsi alkuun ): Oli kyllä huonoa ja laiskaa ravia; kun otin kevyeeseen raviin, ravasi hyvin ja siististi. Tuo kuitenkin jo riitti masentamaan ): Täytyy huomenna varmaan tilata se kontrolliaika enive klinikalle, mikä ollut muutenkin mielessä.

No mutta. Ravi oli siis ok ja jatekettiin samaa ravissa. Sen jälkeen alettiin tekemään niin, että tultiin pituushalkaisijalle esim. vasemmassa kierroksessa. Otsa kohti C:tä ja takaosa väistätti sisällepäin eli oikeaa pohjetta: sulkua.. Ja tästä vielä seuraava variaatio, jossa keskellä pituushalkaisiaa vaihdettiin sulku puolelta toiselle: taas piti keskittyä siihen, että lavat ja otsa pysyy sinne oikeaan suuntaan.. oli makee harjotus, kun sai sen onnistumaan!

Siinäpä se. Parin viikon päästä jo jatketaan, hyvä hyvä! Muutenkin oli tosi nasta loppuilta tallilla. Meillä on kyllä ihan mielettömän hyvä porukka siellä!

We did It!

Kauhea tuuli. Meinasin, että eikun maneesiin, mutta sitten totesin, että a) Lumppa mennyt maneesissa jo hm.. kolme päivää peräkanaa ja b) niin sitä ennen maneesittomallakin tallilla otettiin ja ulkoiltiin - tuulesta viis. Tietty vähän oma selkä hirvitti; ei huvittanut saada mitään action ratsastusta - mutta Lumppa hoiti homman hienosti kotio!

Totesin menomatkalla, että lähdetään katsomaan "koirapuistonlenkki" eli josko pelto- ja metsätiet olisivat jo sulaneet niin, että pääsisi tekemään vähän toisenlaista lenkkiä. Ja olihan ne. Ja suht hyvin kuivaneetkin niin mikäpäs siinä. Ainoa "mutta" matkassa oli sillan alitus - siellä kun oli suuri vesilätäkkö: ja reunama oli niin kapea, että siitä ei päässyt. Lumppahan kammoaa noita. Aivan kuten märkää pesarinlattiaa. Se kammoilu ei ole mitään "huvitusta" vaan totisinta totta - tunnen hevoseni. Eli villi veikkaus on, että joskus on sattunut jotain: maa pettänyt alta tmv. Lumpan oej kavion rakennekin viittaa kuulemma siihen, että sillä on joskus ollut joku "trauma", jonka seurauksena sidokset "löystyneet" ja nämä muutokset näkyvät kuvassa. Että silleen. Mutta Lumppis meni sitten hienosti läpi! Ja paluumatkalla vielä hienommin. Ja oli tosi makeeta, kun kotitallin pihassa halusi viettää oman hetkensä - juomalla vesilätäköstä (: Yritä nyt ymmärtää tätä hevosta.

Mutta lenkki oli upea. Pientä hörhöilyä oli ilmassa paluumatkalla, mutta "sopivalla" mitalla. Ei ollut pitkä lenkki - abt. 45 minsaa, mutta just sopiva köpöttelylenkki. Pidempiä lenkkejä kun saa sitten taasen tuostakin helpommin tehtyä. Ihanaa, kun alkaa kohta olemaan sellaiset kelit, että päästään takaisin metsäpoluille!

Päivitystä pukkaa..

Hm.. mitähän me ollaan tehty? Ai niin, keskiviikkona oltiin maastossa: käveltiin Hornankallion pikkulenkki, tunnin verran. Oli ihana keli ja molemmat oltiin niin-niin tyytyväisiä! Torstaina Lumppiksella olikin lepo, koska kuski oli työmatkalla. Eilen sitten oli tarkotus viritellä vähän naftaliinista poikaa, mutta ei se nyt ihan niin aktiivsesti mennyt. Ravit ehdittiin tekemään, sen jälkeen käveltiinkin maneesissa tunti, kun Kaija puhu puhelimeen.....

Tänään oli sitten tunti, vika valmistelu ennen huomisia kisoja. Lumppis toimii itseasiassa tosi kivasti nyt, vaikkei raippaa olekaan. Se johtuu ihan siitä, että olen oppinut ratsastamaan pohkeet rentona, se pakonomainen puristus puuttuu, vaikkei raippaa olekaan. Avossa saatiin kivaa pätkää, kun ajattelin valkun ohjeen mukaan ratsastavani kokoajan etujalkoja ulospäin, vaikka etuosa olikin sisäpuolella. Hirveän hyvä ajatusleikki. Vasen pohje täytyy vaan jollain ilveellä saada pysymään tarpeeksi edessä. Laukka oli vähän laiskaa; kiitos varmaan sen, että eilen ei tehty sitä. Mutta siitäkin saatiin parikertaa hyvä - laukasta raviin C/L:ssä, kokorataleikkaa keskiravia. Keskiravi sujui, kun sai itsensä venyettyä alas satulaan kiinni... Samoin muuten ravissa parani huomattavasti, kun sain puolipidätteillä Lumpan kunnolla alle.

Hirveän kiva ratsastus! Ei voi muuta tuumata. Tuollaisen keveyden kun saisi pidettyä myös huomenna radalla.

Kuvat taitaa olla viime viikon maastolta. Lumet lähtee niin kauheaa vauhtia, että ala-oikea kuva taitaa alkaa olemaan Lumpasta viimeisiä kuvia tälle talvelle kera lumen..

Kutittelua

Ja taas ahaa-elämys. Lumpalla toimii pohje parhaiten s.e. sillä "kutittelee". ainoa ongelma on se, että tämä vanhus ei saa sitä niin nopeaksi ja aktiiviseksi, kuin vaadittaisiin.. ou jee. Oli tänään taas sika hyvä - vaikka pelkäs alkuun kentällä olevia estekasoja & maneesin päätyovea (sen alapuolelta kun saattaa nähdä jalkoja...).

Muutama SIKAMAKEA laukka-ravi siirtyminen! voi pojat, ikuna ei ole noin hyviä siirtymisiä tehnyt - nyt mä taas tiedän, että miltä onnistuneen siirtymän täytyy tuntua!!

Ai niin. Ei antanut tarhasta ensin itseään kiinni. Ottaen huomioon, että säpsähti heti, kun koski mun kättä (jep, porkkanalla houkuteltuna), on villi veikkaus, että saanut säkärin jostain - tmv. Ei ole pelkästään "kevättä rinnassa" efekti...

Mutta I LOVE MAI LUMI!!!

Lumpan sielunelämä alkaa avautumaan..

Lumppa oli tänään ihan sikahyvä! Heti alusta asti kevyt pohkeelle & pohkeen edessä. Jep joo, oli pidemmät kannukset, mutta kun ne ei ota kylkiin, ellei ihan tietoisesti tätä halua.. Eli tämä kaikki oli varmaan eilisen ratsatuksen perua.

Tiistaina oli maasto, keskiviikkona tunti & Lumppa liikku ei-niin-hyvin. Perjantai oli lepo, lauantai maasto ja sunnuntai & Lumppa liikku ei-niin-hyvin. Eli nyt taitaapi olla niin, että kevyen päivän jälkeen - ennen valkkua, se on vain ridattava kevyesti s.e. tulee pohkeen eteen.. ei sen kummempia kommervenkkejä. Aina oppii uutta..

Lumppis muuten hikoaa ihan järjettömästi - vaikka alkaa olemaan jo tosi kevyessä karvassa...

Umpisolmussa

Viime kisojen jälkeen oli selvää, että täytyy alkaa ratsastamaan kotona ilman raippaa; radalla Lumppa nimittäin jää pohkeen taakse. Noh, jep joo. Keskiviikkona mentiin ilman raippaa.. kangilla.. ja vielä maastokengillä.. ei hyvä. Torstaina oli sitten taas edelleen hevonen ja kuski solmussa, joten tälle päivälle hätyytettiin valmentajaa avuksi aukaisemaan umpisolmua. Ei se kyllä oikein auennut vieläkään.

Lumppa alko liikkumaan ok vasta sen jälkeen, kun suutuin sille. Ihan kunnolla. Sama oli tilanne keskiviikkona. ja torstaina. Voi hemmetti. Mä olen ihan down; helpomalla pääsisi, kun ottaisi ja kaivaisi sen raipan takaisin kehiin; raippaahan mä en pahemmin ratsastuksessa käytä - paitsi kutittelen silloin, kun Lumppis ei liiku kunnolla. ja nyt se kostautuu. Eli eihän sen takaisin kaivaminen ole ok ratkaisu. Eipä siis muutakuin jatketaan ilman raippaa ridausta.

Lenkillä käydessäni mietin edelleen syntyjä syviä, miten ratkaista ongelma. Eihän se voi mennä niinkään, että Lumpalle täytyy suuttua joka kerta ja potkaista ihan kunnolla, että se alkaa liikkumaan. Kun se on ihan oikeasti tosi herkkä. Samoin se alkaa jäkittää ratsastuksessa edestä vastaan, kun huomaan vaan puristavani, puristavani ja puristavani sitä.. silloin, kun on raippa, istun rennosti ja jos Lumppa ei liiku ok, kutittelen "minimäiseen" tyyliin (useampi kutitus --> vaihto seuraavaan askellajiin; yksi kutitus - askeleen pidennys). Niinpä totesin, että nyt on sitten ilmeisen tietoisesti hankittava pidemmät kannukset. Mullahan on nysät, ja kun ottaa huomioon Lumpan koko vs ratsatajan koko, ne ei tosiaan kyllä ole kyljissä kiinni. Eli nyt täytyis huomenna käydä hakemassa pidemmät kannukset; ja aiheena tulee olemaan pelkästään se harjoitus, että Lumppa on pohkeen edessä. Eli pitää sen temmon, minkä olen pyytänyt. Sekä ravissa että laukassa; samaa, mitä tehtiin Tiinan ekalla tunnilla.

Ja jotta nyt ei joku (joka ehkä tätä lukee) ymmärtäisi väärin. Pitkiä kannuksia ei hankita sitä varten, että saisin voimaa "pakottamiseen". Ne hankitaan herkkyyden takia. Eli jos pohkeen painallus ei mene läpi, sitten täytyy käydä kannushipaisulla kyljessä. Eli tällä saan sen saman herkkyyden, mikä on ollut raipan kanssa; eikä tarvitse puristella jalkoja.

On tää vaan niin vaikea ja haastava laji!

Kankitunti

Kaivettiin homeiset kanget kehiin ja tunnille. Ja ilman raippaa. Eli jep juu; hevonen on automatic pohkeen takana, kun ei ole raippaa ja kun vielä kanget, niin arvaas vaan. Ja saappaat rikki, niin ridasin maihinnousukengillä. Yritä siinä nyt sitten ymmärtää..

Kauhean räpellyksen jälkeen kuitenkin jotain siistiä aikaiseksi. Tuli taas syvä ymmärrys siitä, kuinka rauhassa sen käden ihan oikeasti pitäisi olla. Lumppa näytti tosi hyviä pätkiä. Ja tuli se pohkeen eteenkin. Kun potkaisin parikertaa kunnolla. Meillä loppu nyt raipan kanssa ratsastaminen. Se on vaan pakko oppia, että ilman raippaakin voi pohkeen edessä liikkua, nimim. kouluradalla ei saa käyttää raippaa...

Tampereelta tekis mieli ostaa hienot kankisuitset Lumpalle.. täytyy harkita...

Kevätillan maasto

Madottoman hyvä hevonen

Kaikilta tallin hevosilta otettiin kakkendaalinäytteet ja lähetettiin tutkittavaksi. Tulos - matoja nolla! Eli meilläpä ei tarvitse madottaa, ou jee! Aivan ihanaa, kun on aktiivinen tallinomistaja, joka välittää tehdä tuon jutun noin. Säästyy turhalta madotukselta.

Koska S A T O I, menimme maneesissa. Arvatkaapas mitä. Mulla oli ihan huippuhevonen heti alusta asti! vähänkö näkee, että lihaksisto alkaa olemaan kunnossa: taipu avoihin/vastataivutuksiin ihan sikahienosti heti alusta alkaen!!!!! Sen jälkeen harjoiteltiin vaan tahdikasta eteenpäin ratsastusta pitkin uraa.. ja laukkaa... Eli loppuviimeksi helppo ridaus, mutta niin ihana. Lumppa on niin käsittämättömän makea, kun se toimii noin! Silloin ennen saikkua se oli musta jo huippuhyvä. Mutta silloin se oli kaukana tästä, mitä se nyt on. Nyt on ridattu ihan toiselle "logiikalle" ja se on tuottanut tulosta. Täti saa nautiskella herkästä, aktiivisesta hevosesta - ihquu!!!!!!!!!!!

Köhäs pari kertaa alkuun, täytyypi seurata. Nyt toisaalta eka liikutus lauantain kuljetuksen jälkeen, joten saattoi olla, että röörit aukes.. kassellaan, kassellaan...

 

 Lumppiksen kanssa palauttelupäivä. Kuski oli niin pahalla päällä - ilman mitään syytä - että ainoa oikea osoite olisi ollut pitkä maasto. Sillanalus oli kuitenki niin täynnä vettä, että siitä oli turha lähteä: meinasin alkaa kävelemään tuota reunaa pitkin, jotta olisin päässyt omat jalat kuivana, muttakun totesin, että Lumppa *hiippailee* perässä samoilla jäljillä, niin totesin, että paermpi olla menemättä lainkaan: nimittäin hevonen ei olis tuota reunaapitkin päässyt...

Muutenkin tuli taas todettua Lumpasta verran oivia maastohevoisen piirteitä. Nimittin junia se ei säiky: heti kun radanvierustaa päästiin menemään, niin tuli vastaan IC ja heti takaa paikallisjuna. No problem. Mutta odotas, kun vastaantulee polkupyöräilijä: Lumppa pysähtuu ja vetää ukarit. Yritä siinä nyt sitten.

Neljänkymmenen minsan lenkki me tehtiin - noin niinkuin about. Sitten mömmelit pollelle naamaan ja polle takas ulos. Totesin, että aika hyvä enkka - sunnuntaina ennen puolta päivää hevonen liikutettu. Ajoin vielä itse Kumpumäen kautta Hyvinkäälle - ei oo meidän kisapaikka. Maneesi etc ok, mutta a) se tie (ja kun navi vielä näytteli mitä reittiä sattuu) ja b) se piha parkkeerauksen kannalta, ou jee! Noh, nyt se on (taas) todettu.

Seuraavat kisailut näillä näkymin 17.4. Jos vaan jaksais. Rata Helppo B:0 - siinä olis opeteltavaa....

Kisapäivä - B -merkin kouluohjelma

 Tänään rataharjoitus Alhon tilalla (Lowlands). Ei ole kuin 10 km päässä meidän kotitallilta eli oli tosi näppärä ja lyhyt matka. Startti oli onneksi vasta 12:45, niin Lumppa ehti aamulla jopa vähän ulkoilemaan - kuin myös ehti ulos hyvin myös kisojen jälkeen.

Riikka letitti ja meikä otti ja hoiti kuljetuskaluston + kamat kuntoon. Lumppa käveli lungisti Riikan perästä koppiin: eihän tuo mikään ihme ole, kun taluuttajana on tyttö, joka on tottunut lastaamaan poneja - asenne on kohdillaan ja Lumppa ei edes kysy, että "onks ihan pakko". Kisapaikalla oltiin - ajoissa - ja Lumppis ulos. Lungi kaveri.

Verkka oli maneesissa 15 minsaa ennen suoritusta, mutta yritin käydä kentällä taivuttelemassa Lumppaa. Ei siitä oikein mitään tullut: se karsasti sitä kentän pohjaa ihan huolella (käynnissä siis). Mä olen entistä varmempi, että sille on joskus sattunut jotain ihan kunnolla tuon pohjan kanssa.

Maneesissa  mentiin kevyttä ravia, avo-vastataivutuksia ja ihan peruslaukkaa verkaksi. Sitten tutustumaan rataan. Lumppa jännitti ensin tuomaripäätyä, mutta kun keventelin "ihan muina naisina", se rauhoittui. En siis kiittänyt, en puhunut, en rapsutellut. Ratsastin vain kuten "as usual".

Rata oli parempi kuin Rakella. Ratsastin nyt enemmän eteen - mutta vielä on petrattavaa: kommenteissa oli, että tahti oli kiireinen ja rentoutta lisää. Nuohan kun kulkee meidän tapauksessa ihan käsikädessä. Lisäyksistä ei tulluna oikein mitään, mutta muutama hyvä pätkä siellä oli. Pohkeenväistö oikeassa kierroksessa (eli vasen pohje) oli kyllä ihan nollatulos.. (saatiin me siitä kyllä 5). Mutta tuli muutama seiskakin: käyntisiirtymä, oikean laukan kokorataleikkaa ja WOW - ratsastajan istunta ja ohjien pito. Tosin mun avut olikin sitten 6 (: Käsi vello taas anti-lobotoniana.

Mutta kaikenkaikkiaan enemmän kuin tyytyväinen: Lumppa oli lungimpi kuin Rakella, mä pystyin ridaamaan sitä enemmän: lopputuloksena 142 p ja prosenteissa 61,74%.

Nyt täytyis sitten alkaa miettimään jatkoa. Rutiinia, rutiinia, sitä nyt kaivattaisiin ja kovasti. Helppo B pysyy edelleen ohjelmistossa, mieluiten ihan noista helpoimmista Helppo B -ohjelmista. Ja kotona jatkuu ahkera treenaaminne: eilen tunti oli kyllä niin ajatuksia avartava. Risto oli katsomassa kisasuoritusta ja sano, että miksi ihmeessä en onnistu myötäämään kädellä, kun Lumppa jännittää ja ratsastamaan eteen. Aivan, kuten tein eilen. Kisaoloissa se ei vielä onnistu: kotona se onnistuu, kun teen sen tosi keskittyneesti. Hm.. rutiinilla rentouteen -

siinä meidän tavote tälle kaudelle.

Lumppa osaa aina yllättää

 Kun aikoinaan ratsastin Lumpan rinnalla Fortteria, mietin, kuinka kaksi erilaista hevosta nuo ovat. Fortter oli niin herkkä; en ikinä osannut kuvitellakaan, että se sama herkkyys löytyy myös Lumesta. Ollut taas oivasti opettavaa, kuinka se hevonen mukautuu täysin siihen, millainen on sen ratsastaja. Ja jälleen kerran ottaa ja ymmärtää, että ratsastus on suurimmaksi osaksi korvien välissä oleva asia.

Meillä oli tänään valkku. Nyt mä ymmärrän, että se oikeassa kierroksessa avossa ulos työntyvä ulkolapa johtuu liian tiukasta ulko-ohjasta. Kun sitä höllää - yllätys, yllätys muuten, se on vasen ulko-ohja - niin juman kekka, että se on kevyt ja hyvä! Monellako tulee mieleen, että lavan ulostyöntämisen voisi ratkaista sitä ulko-ohjaa hölläämällä: kun yleensä sanotaan, että mitä tiukempi ulko-ohja, sen paremmin lapa kontrollissa..

Toinen ahaa-elämys liittyy kokorata-leikkaa ratsastukseen. Mä aina väännän sen hemmetin kulman tosi tiukalle ja sitten alan suoristamaan lävistäjälle. Jep joo, eihän siitä hyvää seuraa, kun Lumppa on valmiiksi mutkalla kuin ässä-keksi, kun lävistäjä alkaa. Ja mitäpäs sitten tapahtuikaan. Se kun riittää, että kulman jälkeen tuo Lumpan lävistäjälle s.e. ulko-ohja kevyesti koskee kaulaa: aivan kuin olisi kahdet tiukut käsistä kuolaimiin, joilla sitten vaan johdetaan se hevonen suoraksi siihen lävistäjälle. Lävistäjällä tuki ulko-ohjalle (siis uudelle sellaiselle), vähän leikittelyä sisäohjalla ja sisäpohkeella; ja voila, meillä on hevonen lävistäjällä suorana!!

Ravissa Risto pyysi parempi tempoista ravia ilman pohjetta. Hemmetti, että se löyty helposti! Ihan mieletön tunne. Muutama ravi-käyntiin siirtyminen. Tosi tosi hyviä! Sitten kun tuli laukka, niin avot - meikä alkaa puristamaan kouristuksenomaisesti jaloilla; enää ei jalat pysy rentona, venyneenä alaspäin. Ja Lumppa ei pyöritä laukkaa kunnolla. Eli laukassa ei enää istunnan alla; sitä, mitä se oli käynnissä ja ravissa. Siinäpä siis seuraava reenikohde.

Ai niin. Nyt oli ekaa kertaa maneesissa radio päällä: klassista. Lumppa säikky sitä alkuun. Muttakun mä en mennyt siihen mukaan: en siis kiittänyt, en rauhoittanut, ratsastin vaan kaikessa rauhassa sitä pelkokohdassa eteen, lievä asetus sisäpulelle, sisäpohje kutitti, niin Lumppa rauhoittui tosi nopeasti siihen. Tuo täytyy muistaa myös huomenna kisoissa. Ei muutakuin kylmän rauhallinen "let's go" -meininki; jos mä kiittelen sitä liikaa siitä, että ei hörhöile, niin Lumppahan vaan tajuaa, että ai, tossa on jotain pelottavaa...

Oli ihan käsittämättömän hyvä tunti. Se energia, mikä Lumpalla (tai meillä) on esim. ravissa, on käsittämätön.

Lopuksi vielä kamat suht kuntoon huomista varten. Klo 12:45 olis sitten startti, B-merkin kouluohjelma. 15 minsaa aikaa verytellä maneesissa, ou jea. Mutta hyvä näin. Harjotusta, harjotusta, sitähän me kaivataan!

Pidetään peukkuja ja kavioita pystyssä, että saaadaan Lumpan kanssa onnistunut suoritus - siis meille onnistunut suoritus.