Riikka letitti ja meikä otti ja hoiti kuljetuskaluston + kamat kuntoon. Lumppa käveli lungisti Riikan perästä koppiin: eihän tuo mikään ihme ole, kun taluuttajana on tyttö, joka on tottunut lastaamaan poneja - asenne on kohdillaan ja Lumppa ei edes kysy, että "onks ihan pakko". Kisapaikalla oltiin - ajoissa - ja Lumppis ulos. Lungi kaveri.
Verkka oli maneesissa 15 minsaa ennen suoritusta, mutta yritin käydä kentällä taivuttelemassa Lumppaa. Ei siitä oikein mitään tullut: se karsasti sitä kentän pohjaa ihan huolella (käynnissä siis). Mä olen entistä varmempi, että sille on joskus sattunut jotain ihan kunnolla tuon pohjan kanssa.
Maneesissa mentiin kevyttä ravia, avo-vastataivutuksia ja ihan peruslaukkaa verkaksi. Sitten tutustumaan rataan. Lumppa jännitti ensin tuomaripäätyä, mutta kun keventelin "ihan muina naisina", se rauhoittui. En siis kiittänyt, en puhunut, en rapsutellut. Ratsastin vain kuten "as usual".
Rata oli parempi kuin Rakella. Ratsastin nyt enemmän eteen - mutta vielä on petrattavaa: kommenteissa oli, että tahti oli kiireinen ja rentoutta lisää. Nuohan kun kulkee meidän tapauksessa ihan käsikädessä. Lisäyksistä ei tulluna oikein mitään, mutta muutama hyvä pätkä siellä oli. Pohkeenväistö oikeassa kierroksessa (eli vasen pohje) oli kyllä ihan nollatulos.. (saatiin me siitä kyllä 5). Mutta tuli muutama seiskakin: käyntisiirtymä, oikean laukan kokorataleikkaa ja WOW - ratsastajan istunta ja ohjien pito. Tosin mun avut olikin sitten 6 (: Käsi vello taas anti-lobotoniana.Mutta kaikenkaikkiaan enemmän kuin tyytyväinen: Lumppa oli lungimpi kuin Rakella, mä pystyin ridaamaan sitä enemmän: lopputuloksena 142 p ja prosenteissa 61,74%.


Nyt täytyis sitten alkaa miettimään jatkoa. Rutiinia, rutiinia, sitä nyt kaivattaisiin ja kovasti. Helppo B pysyy edelleen ohjelmistossa, mieluiten ihan noista helpoimmista Helppo B -ohjelmista. Ja kotona jatkuu ahkera treenaaminne: eilen tunti oli kyllä niin ajatuksia avartava. Risto oli katsomassa kisasuoritusta ja sano, että miksi ihmeessä en onnistu myötäämään kädellä, kun Lumppa jännittää ja ratsastamaan eteen. Aivan, kuten tein eilen. Kisaoloissa se ei vielä onnistu: kotona se onnistuu, kun teen sen tosi keskittyneesti. Hm.. rutiinilla rentouteen - siinä meidän tavote tälle kaudelle.



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti