Vaativa B...

No ei sentään. Vaikka niillä oli mennyt paperit sekaisin ja ne juu tarjos Vaativa B:tä ekaksi (: Helppo B:0. Prossat 55,80%, joka kyllä kuvaa nykytilannetta hyvin; vastaa ihan sitä tasoa, mikä nyt on ollut myös kotiratsastuksessa - alhaisempi kuin aiemmin. Verkassa oli vaikea saada Lumppaa pohkeen eteen: takana varmasti painoi ne kolme työpäivää - kuin myös helle ja talvikarva. Saatiin me hyviäkin pätkiä - oli siellä pari 6:sta ja pari 6.5:sta. 6.5 tuli mm oikeasta 10 m laukkavoltista, joka tuntuikin tosi hyvälle.

Nyt sitten vedetään ihan aikuisten oikeasti henkeä. Ensimmäinen vaihe on maanantai, jolloin ell katsoo nuo hampaat: löytyykö piikkejä vai ei. Nyt on ajatuksena maastoilla aina keskiviikkoon asti - ekaa kertaa maneesiin vasta torstaina ja perjantaina valkku. Sitten näkee, miten liikkuu: ottaen nyt huomioon, että Lumi liikkui vielä ihan buenosti viime viikon sunnuntaina, täytyy toivoa, että vika löytyy hampaista. 13.5 on Kangasala. Sitä täytyy nyt katsoa vielä kertaalleen: pieni probleema nimittäin on se, että jos oej kenkä otetaan pois, niin tallilla ei sinä viikonloppuna ole ketään sitä takaisin laittamaan ... mutta mutu-tuntumalla mennään: asiat selviää ja tuosta en vielä stressaa.

Jos kaikki to & pe paremmin, sitten keskitytään taas ihan rauhassa treenaamiseen. Huomaan, että nämä kisailut ovat sotkeneet normi treenailua. Ei saa mm. viikkoallakkaa fiksusti järkättyä. Eli nyt on edessä ihan oikesti liki viikon palauttelu ja sitten paluu ihan normi elämään. Johon sisällytetään nyt sitten enemmän maastoilua kuin taas tässä viimeaikoina. Hyi miu!

Taasen voi vain todeta, että viikon aikana on oppinut S U U N N A T T O M A S T I ! !

Kuvat on tältä aamulta: kun vietetitin mediaatiohetki Lumpan kanssa tarhassa. Se on niin valtavan rakas.

Iltalisäys:

Mä en kyllä jaksa ikinä lakata ihmettelemästä sitä, kuinka olen saanut Lumppiksen kaltaisen opettajan hevosteluelämääni. Mukaanliitettynä ilman muuta myös valmentaja H. Taas on todettava, että ratsastus on korvienvälistä filosofista ajattelua, jossa täytyy tehdä eniten töitä; itsensä kanssa. Tosin itse myös tiedän ja tiedostan, mitä asiaa olen Lumpan kanssa katkaisemassa. Samaa tarinaa, josta mua muistuttaa alla oleva Laden (r. Aldebaran) kuva. Molemmat niin tärkeitä hevosia mun tässä elämässä.  Ja molemmat samalla lailla koskettaneet mun ratsastuspuoleeni: aivan kuin muistuttaen niistä tietyistä asioista. Lade laukaa vihreillä laitumilla; vaikka se tiukasti mun sydämesäni edelleen on. Lumi onneksi on täällä: konkreettisesti tätä elämää jakamassa - vielä - ja mua muistuttamassa. Jännä yhteensattuma muuten, että Ladella oli sädeluuontuma, joka vei sen vihreille laitumille...

Tänään on mielessä pyörinyt paljon se, miten Lumpan saa toimimaan pohkeen eteen: se kun kysyy niin usein, onks ihan pakko. Pahimmillaan se vaan pullaa vastaan ja sanoo, että tee sie itte. Ne on niitä voimattomuuden hetkiä, jolloin tuntuu ihan käsittämättömän kaukaiselta se ajatus, että Lumppa voi toimia niinkuin se osaa toimia.

Yhtäkkiä tänään juolahti mieleen Kyran viime klinikka. Se, että jos hevonen rikkoi ravin laukalle, otettiin käyntiin ja sen jälkeen välittömästi sulku. Eli hevonen laitettiin tekemään ikävämpää tehtävää. Aika nopeasti se hopsu oppi, että parempi vaan ravata isosti, kun muuten joutuu teemään käyntisulkua (tai vastataivutusta).

Joku sama juttu mun täytyy keksiä Lumpalle. Joku juttu, että kun se sanoo, että mua ei huvita siirtää näitä jalkoja eteenpäin ja mä vaan pullaan vastaan, mä pyydän siltä jotain sellaista, mistä se toteaa, että mukavampi on liikkua vaan rehellisesti eteenpäin. Onko se eteenpäinratsastus/temmon lisäykset vai onko se joku muu? En vaan tiedä vielä. Vai onko se laukkaa ympäri maneesia reippaasti? Jota muistelen ainakin Talajan K:n harrastaneen WT:n kanssa. Toi on se "key", joka mun on vielä keksittävä. Mutta tärkeintä tässä on taas tämä tietoisuus; ymmärtää, että asialle on jokin järkevä ratkaisu. Tämä on taas näitä jättiläisen harppauksia itselleni.