Olipas taas ajatuksia avaava. Se on käsittämätöntä, että neljän vuoden valmennussuhteen jälkeen yhä edelleen sieltä tulee niitä mielettömiä ahaa-elämyksiä! Tää ratstus on ihan "loputon" lähde, mitä oppimiseen tulee.
Isoin ahaa oli nyt sitten - taas jälleen kerran - pohkeen käyttö. Kun jossain vaiheessa tuntia tuskailin, että ei tästä tuu mitään, tarttee saada raippa, niin sit mentiin. Ensin harjoituksena s.e. pohkeesta Lumen täytyy reagoida heti eteen. Ja hyvinhän se irtos - esitti sellasta ravia, että voi venäjä. Sitten kun liikku eteen, en saanut taivutettua... Herra Hartikainen totesi, että "kutittele kantapäällä kuten kutittelisit raipalla".. ja näinhän se oli, pieni kantapään heiluttelu (siis ihan kutittelu) ja hemmetti, Lumi tuli läpi. Ihan sama reaktio kuin jos olisin raipalla kutitellut. Mä olin tietty ihan että mitäh-täh ja Herra Hartikaisella oli suunnattoman hauskaa. Eli kaikki vika - jälleen kerran - satulan päällä...
Tänään on tiedossa ravipäivä ja sen jälkeen Lumpalla maastoilemaan. Nyt tarttee pitää tuo maastoilu aktiivisesti kalenterissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti