Umppiksen kanssa ollut vasemman kierroksen aviokriisi. Se kehittyi pikkuhiljaa ja edelleen eilen se oli "läsnä", ou jea. Mutta nämä pysähdykset ovat aina hyviä, koska silloin joutuu ihan oikeasti palastelemaan, että missä mennään: ja muuttamaan kaavaa.
Eilen tajusin, että vasemmassa laukassa roikun ulko-ohjassa eli oikeassa ohjassa. Jos ohjan pitää olla 1/10 pohkeen voimakkuudesta, niin siinäpä sitä sitten ollaan. Tykkään ratsastaa Lumpan niin, että se kantaa itsensä selkeästi ja tukeutuu kevyesti vain ohjaan. Nyt oltiin kaukana siitä.
Mä olen tosi huono palastelemaan ongelmaa itse tilanteessa. Eilisen isoin oivallus ja anti olikin se, että ymmärsin, missä vika on. Mutta sitä en ymmärtänyt, mikä mä sillä oikealla kädellä kompensoin. Loppuviimeksi päädyin tekemään Kyran aakkos-käännöstä käynnissä, ravissa ja laukassa. Eli hakemaan vain sitä, että ulkopuolen avuilla Umppis kääntyy. Jälkikäteen tajusin, että yritän kompensoida sitä lapaa tuolla ulko-ohjalla. Ja lapa tulee ulos, kun sisätakajalka ei astu alle..
Tänään sitten jatkettiin. Umppis oli vähän diipa-daapa. Sitten mä tajusin, että mä en voi vain tyytyä siihen, että se nojaa jopa ravissa vasemmassa kierroksessa siihen oikeaan käteen. Kun sitten ravityöskentelyn lopuksi totesin, että mä en myöskään voi tyytyä siihen, että Umppis vaan niin-tai-näin kantaa itseänsä, voinen sanoa, että palikat loksahti kohdalleen.
Riston oppien mukaan kuolaimella vaikutetaan lapoihin ja niiden liikerataan. Nyt olen pelkällä ulko-ohjalla yrittänyt "painaa" Umppista sisään. Ei toimi. Se tunne, kun siirrät kuolaimella hevosen lapoja takaosan eteen on aika veikeä, mutta se toimii! Sitä korjausta joutui tekemään vain tosi-tosi-usein yhden pääty-ympyrän aikana. Samoin lähdin rikkomaan kaavaa sillä, että aina kun tuli tunne, että olisi halunnut siitä oikeasta ohjasta vetää voimakkaammin, painoinkin oikealla polvella lapaa sisään; eli korjasin muulla kuin lisäämällä painetta paineen päälle. Eka laukka, vasen kierros. Jumalainen. Siis siinä se oli.
Jatkettiin vielä laukkoja ja vasemmassa laukka selkeästi vielä huononi, mutta saatiin ihan ok pätkiä. Hyvä harjoitus oli myös tsekata lavan kontrollia ratsastamalla avotaivutusta pitkällä sivulla s.e. ensin lapa sisään ja sitten taivutus; eli vanha hyväksi havaittu konsti.
Ridauksen jälkeen sanoisin, että olin aikas tyytyväinen. Taas filosofisesti äärimäisen paljon fiksumpi; eriasia, kuinka kauan aikaa.
Totesin, että nyt pelkästään keskityn perusratsastukseen eli siihen, että saan Lumppiksen kantamaan itsensä oikein. Kikathan tulevat sitten tuon seurauksena aivan itsestään. Samoin mieleen hiipi Kyran viimeisin haastattelu Hippoksessa: jossa Kyran kommentti oli, että nykyratsastajat eivät opi tasapainoittamaan hevosta, koska hevosilla on luonnostaan - jalostuksen myötä - niin hyvä kantokyky. Todettaisiinko tässä vaiheessa, että Lumen ratsastajalla ei ole ongelmaa, etteikö tätä joutuisi opettelemaan; ei sinänsä, Lumpan kantokyky on äärimäisen hyvä ja toimiva - kunhan sen on ensin tasapainoittanut (=
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti