Tänään Herra Hartikaisen valkku. Voinpa vain sanoa, että tarjolla oli taas niitä kultahippusia, miksi tämä ratsastus on niin makea laji: nimittäin ensimmäistä kertaa sain sen tunteen, miltä tuntuu, kun hevonen on oikein ulko-ohjan tuntumalla... oikeassa kierroksessa, ravissa, lavat sisään s.e. se paine, mikä vaikutti kuolaimeen oli vain ja ainoastaan kuolaimen painon suuruinen paine.. Ihan hillitön fiilis! Se oli niin makee tunne, että tuolla elää pitkään.
Laukassa on ongelma, että etuosa ei toimi oikein; eli erityisesti vasemmassa kierroksessa Lumi puree oikeaan ulko-ohjaan. Toisaalta tuo on mun syy - eli jäykistelen ihan liikaa. Nyt tuli hyvä korjausliike - lavat sisälle, asetus ulospäin ja vähän pyytää takaosaa tulemaan ulos.. eli taas se vanha kikka - jos oikein ei mennä, sitten haetaan se vähän vaikeampi ja ikävämpi tapa liikkua - eli vaikeusastetta lisää ja sen myötä haastetta kehiin. Kunnolla ei tullut laukassa läpi, mutta niitä harjoituksia sitten jatkamme. Ravissa sama harjoitus toimi ja siinä sai makeen tunteen, kun hevonen oli ihan oikeasti pohkeen ympäri.. Samoin se käden korjausliike nostamalla tilanteesta riippuen joko ulko- tai sisäkäsi ylös on melkoisen tehokas - positiivisella tavalla. Se täytyy saada vielä enemmän selkärankaan korjausliikkeeksi.
Eli hifistelytunti, vaikka muutaman kerran piti Umppikselle sanoa, että voisitkos liikkua oikein... Tästä on taasen hyvä jatkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti