Mutta summa summarum: tosi tosi tyytyväinen. Ennen kaikkea omaan pääkoppaani: verkassa kun tuntui huonolta, en vaan jäänyt jäkittämään ja suremaan sitä vaan ihan mietin että miten sitä pitäisi työstää paremmaksi. Radalla jaksoin koko ajan skarpata - ja ratsastaa. Alkaa pikkuhiljaa meikäläisenkin päähän iskostumaan, että tuo ratsastus täytyy tehdä 110%. Hassua - eilen just mietin, että toi taitaa olla ratsastuskouluperuja, että "matkustaa". Enemmän ja enmmän tosiaan alkaa tajuta, että sitä hemmetin matkustamishetkeä ei siellä tule (= Voi olla aktiivisesti passiivinen, mutta
kuitenkin tarttee olla hetkessä kiinni.
Huomenna tiedossa pitkä maasto, samoin varmaan maanantaina. Seuraavat kisat taitaa mennä vasta elokuun puoliväliin eli on kuukauden verran aikaa hioa. Siirtymisiä jne. Mutta sitähän rakentelua tämä on ja tulee olemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti