Ollut Lumppiksen kanssa. Ratsastuksessa on nyt jotenkin vain löydetty se uusi moodi ja se näkyy. Vähemmän pohkeella ratsastusta, enemmän tietoisuutta ohjiin ja - polviin - ja ylipäätänsä siihen tekemiseen. Vasemman kierroksen avot parantuivat radikaalisti, kun tajusin purkaa asiat osiin; ensin ne lavat sieltä vähän sisään ja sen jälkeen vasta taivutus...
Pimeän maastoilut on korkattu. Ei lähdetä radanviertä - vaikka Lumppis sitä eilen tarjoskin ihan omatoimisesti reittivaihtoehdoksi (= Eli tehdään ihan lähimaaston lenkkiä, abt. 35 minsaa siinä taitaa mennä. Lumppa nauttii! Se vaan on hevonen, joka vaatii sen pari maastoilua viikossa, ihan ehdottomasti.
Klippaus on melko bueno, mutta vielä pitää ajella vähän enemmän. Aika hikinenhän se on ratsastuksen jälkeen esmes. satulan alta, mutta sille ei vaan saa sitten mitään.
Mini kävi keskiviikkona pitämässä taasen tuntia; tuli taas tosi hyviä vinkkejä siihen tietoiseen ratsastukseen. Kehui muuten heti Lumpan nähtyään, että on tosi hienossa kunnossa! Arvatkaa vaan, olinko iloinen; se abt. vuosi takaperin, kun tuonne muutettiin, oli tilanne ihan toinen. Nyt ei ole ollut mitään lentävää vesiripulipaskaa ja Lumppiksella on massa päällä eikä nälkäkuopat ole montut. Kaikenkaikkiaan olen tyytyväinen. Uskomatonta, että kohta ollaan vuosi oltu tuolla! Mutta koti on tainnut viimein ja vihdoin löytyä; meillä on mieletön porukka, talli on puitteiltaan ihan mielettömän hyvin toimiva - ja mulle se tärkeä asia, se on pieni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti