Mukava 1.5 h maastolenkki, hyvä palauttelu myös Umppikselle. Keli oli aika ok, vaikka vähän tihuutti. Tiet alkaa olemaan sulia eli nyt alkaa olemaan tosi kiva maastoilla - ei siis sitä kauheaa liukautta enää.
Kahvitunnin puheenaiheeksi nousi valmentajat, valmennus ja treenaus. Jälkikäteen tuota jutustelua miettiessä tajuaa taas, että kuinka valtavan työn Lumpan kanssa on tehty - ja ilman sitä suunnattoman tylsää ja uuvuttavaa perustyötä ei oltaisi siinä, missä nyt ollaan. Varmaan ekat kaksi vuotta oli perustunnista 75% sitä avotaivutusta kaarevalla uralla. Tylsää, tylsää, tylsää - sanoisi moni, mutta hemmetti soikoon, mulla oli hevonen, joka kulki kaula kyllä kaarella, mutta ei käyttänyt selkäänsä - ja oli vasemmassa kierroksessa täys banaani. Kuitenkin aina, jokaisen tunnin aikana, tuli se pieni hetki, että Lumppa toimi oikein. Ja se oikein toimiminen on sellainen, että sen todella tuntee. Ja se tunne on se, millä jaksoi eteenpäin. Se tunne, joka silloin 5 vuotta takaperin tuntui hyvälle, on varmaan vain kalpea aavistus enää siitä hyvästä tunteesta, mikä nyt tulee aika-ajoin. Näinhän se kehittyy.
Mutta täytyy rehellisesti sanoa, että tuo peruspuurtaminen on suunnattoman tylsää ja raskasta. Ei siinä millään lailla kikkailla eikä tehdä temppu kolmosia. Se on raakaa jumppaa, joka vaatii vaan ne tietyt kilometrit alle; seuraavalla hevosella ei noita kilometrejä vaadita alle varmaankaan samaa määrää mitä Lumella, mutta Lumpan kanssa on myös kuski kehittynyt. Sen vuoksi moni, joka käy Lumpan selässä nyt, saa väärän käsityksen; tuntuu varmasti tosi vaikealta uskoa, että kuinka järjestön määrä tuon nykyisen kevyen ja herkän hevosen takana oikeastaan onkaan. Ja että siellä ei ole ollut mitään kikka kakkosta tai kolmosta takana. Siinä on vain sitä peruspuurtamista systemaatttisella logiikalla, joka on kasvattanut hevosen lihaksiston siihen kuntoon, että se selviää nyt leikiten myös vaativimmista tehtävistä. Sitä ei ole rakennettu hetkessä. Sitä ei ole rakennettu kerta viikossa valmennuksissa - sitä on rakennettu aktiivi aikana kaksi kertaa viikossa olemalla valmennuksissa ja sen lisäksi ratsastamalla itse pari kertaa viikossa vielä tosissaan läpi - lisättynä vielä aktiiviaikoihin se kerta viikossa hyppytunti. Järjetön määrä systemaattista työtä, kun nyt miettii. Mutta samaan hengenvetoon voi sanoa; että on se hemmettisoikoon myös kannattanut - ollut jokaisen hikipisaran ja "tenkkapoon" arvoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti