Mietin tänään, olisiko oltava "virallinen" ja mentävä kentällä, kun sulaa kerta on, mutta sitten tuumasin, että mitä p*****, koska kohtahan päästään treenaaman kunnolla ihan systemaattisesti, nautisekellaan nyt vähän syyskelistä. Eli sen kummemmitta puheitta ratapohjan päähän lenkille - siellä kun on pehmeät pohjat, joten myös Ljudmillalla ravailu/laukkailu sujuu....
Ja ai että, meillä oli niin mukavaa ;) Lumppiksella laukat molempiin suuntiin (kotoa poispäin/kotiin päin), iloista, kevyttä, ihanan energistä. Kaulan ja selän venyttelyä, sopivan reippaalla vauhdilla.. kaikesta näki, että se nautti, kun pääsi paikkoja verryttelemään. Ja niin kyllä nautti kuskikin. Se on niin mieletön, kun siihen voi luottaa 100% - laukasta alastuleminen tapahtuu suunnilleen ajatuksen voimalla parin metrin matkalla, vaikka vauhtia olisi.
Paluumatkalla oli sekä kuski että hevonen omissa ajatuksissaan; tyytyväisinä. Auringonvalo oli upea - se värjäsi Lumppiksen punarautiaan esiin niin makeasti.
PS. Silikoni pysyi menossa mukana - tuo kun on se lenkki, johon se viimeksi käytiin tiputtamassa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti