Pörhäkkä issikka

Kuningasajatus oli lähteä Lumppiksella parin tunnin maastolle.. Jep juu, oli sen verran pörhäkkä tapaus, tarjos pukkeja heti satulaaan päästyäni, ei puhettakaan vyön kiristämisestä tai muustavastaavasta.. Seiso sentään pukin vieressä ne sekunnit, että mammeli pääsi selkään - herrasmies kun on. Mutta hauska sitä oli seurata. Se oli kuitenkin sellaista iloista ilottelua. Vaikka sitä jänskätti ja huoletti, jokapaikkaan, mihin pyysin, se meni. Kävi jopa katsomassa sitä pelottavaa lantalavaa, joka oli pihalla (tallissa se kun ei ole lainkaan pelottava).

Totesin, että käydään lopussa maneesissa vähän ravailemassa, jos edes tilkka energiaa lähtisi. Yksin maneesissa olo aiheutti vähän jännittäytymistä ja hirnumista, mutta kun vaan ravailtiin kevyttä ravia pyydellen eteen-alas, niin alkohan se rentoutumaan. Hienosti maneesissa olo sujui joka kulmassa ja kolossa, hiano hevonen. Ei me paljoa ravailtu, max 10 minsaa, ja sen jälkeen kävely. Oli lungi hevonen, varsinkin kun sai naisseuraa maneesiin.

Eli summa summarum: siitä päätellen, että tarhassa nukku tarhanaapurin vieressä rauhaisena (kaikki hevoset nukku), kun tulin tallille, lienee kotiutuminen alkanut. Energiaa vielä löytyy, mutta eiköhän tästä tasaannuta, kunhan saadaan paikat tutuiksi ja säännöllinen liikutus kehiin.

Hienointa kaikessa oli se, että pörhäkkyydestä huolimatta Lumppaan saattoi luottaa kuin kallioon. On ihanaa, kun tohtii antaa toisen vähän iloita ja nauttia elämästä, kun sitä haluaa. Jos en nyt ole täydellisin hevosenomistaja, niin ainakin siinä Lumppa on saanut oivan omistajan, että mulla riittää huumorintaju - ja sydän - sen hevosen huumorintajulle ;)