Tallitöiden jälkeen - asuntotarjous - ja sitten Umppiksen kanssa maastoon. Hauskaa oli se, että ehdin Wärtsilän sillalle asti, ennenkuin tajusin, että olin lähtenyt pipo päässä ratsastamaan (= Ei muutakuin takaisin ja tallille - kypärä päähän - ja uudestaan lenkille. Hassua. Taisi asuntojutut sekoittaa päätä melkoisen paljon.
Sillalla suosiolla taluutus, mutta Lumppis oli siitä huolimatta "kuuma". Suluissa "kuuma", koska aika paljon sen keikailu näkyi olevan energian aiheuttamaa: sinänsä hassu, koska herra hevonen on ollut suunnattoman hyvällä työnteolla. Enivei, ei ollut vaikea arvata, että suunniteltu päiväohjelma olisi herralle mieleen - nimittäin maastolaukkailu. Kävin jo kesällä katsomassa pienen metsäpätkän, joka on itseasiassa ihan hyvää hiekkapohjaa ja vielä varustettu ihan hyvillä ylösnousuilla. Sinne siis. Ja voi pojat, kun päästiin raviin. Lumppa oli ihan tohinoissaan. Ja kun mutkan jälkeen tuli nousu eteen - oli pieni poika pullea kuin ilmapallo! Aika paineilla mentiin eka pätkä - pakko oli vaan pitää kiinni ja yrittää saada rauhotettua. Kun päästiin päähän ja oltiin kääntymässä takaisin, vinkaisu kyllä kertoi herran mielentilan enemmän kuin hyvin (=
Koska kyseessä on varmaan joku 500 m tienpätkä, totesin että se sitten mennään muutaman kerran. Tosiella kertaa tulikin sitten Lumpan bravuuri: laukkaväistö vastamäkeen, hyvällä poljennalla ja kokoamisasteella, höystettynä kierrepukilla ja vinkumisella. Eli mä sain kyytiä. Mutta ai että oli ihanaa nähdä, kuinka Umppis nautti! Neljä kertaa me se pätkä vedettiin edes takas ja Lumppis alkoi onneksi jo rauhoittumaan... Koirapuiston kautta kotio ja voin sanoa, että oli lungi, raukea ja onnellinen hevonen! Ja kuski. Ihan luvattoman kauan on mennyt siitä, että viimeksi Lumppis on saanut maastossa laukkailla. Mutta en pohjat, ne pohjat. Toi oli nyt hyvänä, koska oli sopivan märkää ja sen myötä hiekka oli hyvin pehmennyttä. Huomenna sitten luulisi koulutreenin maistuvan - ja hieronnan (=
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti