Valkkutunti. Lumppa oli heti alkuun tosi kiva - rento! Ihan mieletön parannus muutaman viikon takaiseen tilanteeseen nähden. Harjoiteltiin asetuksen siirtoa puolelta toiselle pääty-ympyröillä - erityisesti oikeassa kierroksessa vasempaan asettaminen oli v a i k e a a.. Näki taasen, että se etuosan tuntuma ja toiminta ei ole ehkä "ihan" hanskassa. Sitten haettiin taas hyvätahtista ja -temposta ravia.. joka löyty. Mutta sitten tuli mutta. nimittäin siitä pidentäminen keskiraviin - ei ihan onnaa ei.. Mulla ei ollut lainkaan sitä oloa, että olis ollut "ruutia" alla niin, että olis voinut pidentää.. totesinkin Herra Hartikaiselle, että mulla on mielikuvamaailma, että ennen keskiravia täytyy ottaa koottu ravi, jotta on mistä pidentää. höh. Eihän se niin voi tehdä.
Mietittiin ja palasteltiin, kunnes todetiin, että juurisyy on elastisuuden puuttuminen. Tämän juurisyy taas on se, että K. Jokela ei ota ja ratsasta aidolla tuntumalla. Kas kun mulla voi olla ihan kunnon tuntuma, kunhan olen rento ranteesta ja annan myötäyksen kyynärtaipeista.. näin lähdettiin hakemaan ihan normi ravia. Erityisesti vasemmassa kierroksessa Lumppa ei halunnut antaa periksi vaan väänsi turpaansa ulos eli oikealle. Tuon sai korjattua nostamalla vasemman käden ylös ja pitämällä sitä yläasennossa kunnes Lumppa anto periksi. Vikalla kierroksella oikeassa mä viimein ja vihdoin sain sen ahaa-elämyksen, että sain hyvin takaa-eteen toimivan istunnan ja voila! helkkari että oltiin makeita!!! Siihen me lopetettiinkin.
Eli päivän palapelin pala on tuntuma-tuntuma-tuntuma. Alkuravit ja laukat voi mennä sillä vanhalla, kevyellä tuntumalla ja pidemmällä ohjalla, mutta kun työskentely alkaa, mun on ratsastettava Lumppis peräänantoon s.e. se sallii myös tuntuman.. eli tukeutumisen.. tahti-rentous-tukeutuminen.... vai oliko tahti-tukeutuminen-rentous.. noi nyt menee kuitenkin "samaan" kategoriaan...
Mutta olitiin tyytyväisiä tunnin jälkeen - sekä minä että My Dear Lumppa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti