Ihan mielettömän ihana ja hyvä tunti

Ihan käsittämätön fiilis. Taas niin ajatuksia avartava tunti, joka sisälsi hyviä harjoituksia ja myös äärimäisen hyvää filosofista keskustelua. Pisteenä i:n päälle oli viimein ja vihdoin tietoisesti ratsastettu ja suoritettu keskiravi - WOW!

Tuo sunnuntain MINImointi avasi mulle näemmä nuo ohjan käytöt käännöksissä; asia, mistä on ollut kyllä puhetta, mutta toteutus on ollut "niin ja näin". Nyt se Lumi ihan oikeasti tuo sen etuosan sisään pelkällä ulko-ohjan kosketuksella. Ihan käsittämätöntä -mm. laukassa avoon vienti onnistui noin. Samoin voltille kääntäminen onnistui; mun on helpompi ratsastaa, kun käännän ulko-ohjalla enkä mieti sitä ulko-pohjetta.

Jokainen askel tulee ratsastaa. Mutta taikasana on se, että ratsastaminen ei tarkoita tekemistä, se tarkoittaa tietoisuutta ja tarpeen mukaan reagointia. Vanha ajatusmalli on se, että joka askel täytyy ratsastaa esim. ajamalla istunnalla eteen. Mutta näin se ei ole. Se ratsasastaminen on sitä, että tarkkailee jokaisen askeleen laadun ja tuntemuksen; jotta pystyy reagoimaan tarvittaessa. Ihan käsittämätöntä.

Pohkeenväistössä se väistää sitä pohjetta. Erityisesti vasemmassa kierroksessa etuosa uralla väistättäessä Lumppa tahtoo lähteä puskemaan vasen lapa edellä. Tähän auttaa korjauksena se, että asettaa menosuuntaan. Tässäkin tuli kuningasajatus. Ensin korjasin vain vetämällä vasemmasta ohjasta... sitten seis ja tajusin, että se suoristaminen täytyy - ehkäpä.. - tehdä muulla lailla kuin vetämällä. Se oli myös ihan mielettömän ihana tunne, kun vain istu ja tunnusteli sitä, että se tosiaan väistää pohjetta; ohjat sai vaan olla. Oman rintarangan suuntaaminen vinosti eteen menosuuntaan myös auttaa.

Istuntatunnista jääneet pääteemat olivat:

• Molemmat kyljet yhtä pitkät, myös se vasen
• Liike tulee hartioiden välistä ylös-alas
• Olkapäät menevät liikkeen mukaan
• Lapaluut valuvat pitkin selkää
• Ja tietenkin, että pää kannattelee koko tätä kroppaa ylöspäin.

Ja sitten se loppuhuipennus.. nimittäin keskiravi. Risto sanoi - ekan epäonnistuneen yrityksen jälkeen - että aktivoi takajalat.. ja sitten mä muistin sen Kyran vertauksen jumppapallosta.. ja Minin selityksen RW:n tunnista ylös-alas liikkeestä... ja mä vaan ajattelin alkavani pompottamaan takajalkojen jumppapalloa voimakkaammin. Arvatkaas mitä. Se vaihtoi temmon - pidensi. Ihan mielettömän hillitön juttu. Ja mä istuin kontrolloidusti siellä selässä. Ihan käsittämätön fiilis. Nyt mä alan ymmärtämään taas ihan uudella lailla, miten voin ratsastaa temmon muutokset - palloa pomputtamalla.

Mä olen niin valtavan kiitollinen mun opettajaparille!