Lumppiksella oli hammaslääkäri maanantaina. Herra eläinlääkäri tuli poran kera raaputtamaan hampaat ojoon. Lumppis oli taas pop - se oli ihan härtssentään, kun ell tuli rauhoituspiikkiä antamaan. Siinäpä se sitten piikin jälkeen seisoskeli tyytyväisenä pää pystyssä ja korvat hörössä ja seuraili, mitä kivaa se herra ell oikein puuhaa, kun se tavaroitaan kasaili... Noh, eihän siinä auttanut muutakuin antaa pieni tujaus lisää - ja siitäpä se sitten otti ja nuokahti; ihan huolella. Mutta hampit on nyt siis raspattu. Ja puolen vuoden päästä uudestaan.
Tiistaina oli minimointi. Voi vitsit. Me tehtiin vain käynnissä, koska oli tuo rokotus takana.. Mutta sekin riitti (= Harjoiteltiin sitä, että hevonen ihan oikeasti kantaa kaulansa. Käynnissä ei annettu painua alas, vaan pidettiin ylhäällä ja taivutettiin kaulaa sisäänpäin. Samalla saatiin jarrutettua sisäetujalan liikettä - ja hevonen kasas itsensä s.e. diagonaali vasen-oikea (tai oikea-vasen) tuli "kasaan" - sehän alko kantaa itsensä ja polkemaan! oli ihan hillitön fiilis, kun rupes tuntemaan, miten se selkä alko diagonaaliliikkeessä toimimaan. Sitten taas tuttuja avo-sulku-avo harjoituksia jne. Kaikenkaikkiaan äärimäisen hyvä asioiden purku tunti.
Noh, eilen oli Umppiksella lepo ja tänään ajattelin -day 3:na - käydä vähän liikuttamassa poikaa. Me ei tehty mitään ihmeellistä - vähän tuota Minimointi ideaa, koska mä totesin, että Umppis on oppinut alkuravissa sen, että se voi painaa päänsä alas... eli itseasiassa näinhän se ei saisi tehdä, vaan sen tulisi jäädäkevyelle tuntumalle s.e. käsi määrää sen kaulan venyvyyden... hauskaa harjoittelua, joka tuotti lopputulokseksi loppuravissa hevosen, joka ihan oikeasti kantoi kaulaansa (= Ei hullumpi. Vasemmassa laukassa puri sisäkuolaimeen huolella, mutta mutta... saattaa olla myös raspauksen jälkeen se puoli kipeä. Ehkä. Jatkamme vasemman laukan harjoittelua taasen paremmalla tuurilla myöhemmin.
Ai niin. Lumppis on varsinainen herkku**lly. Kas kun se tietää, että nyt on porkkana-aika. Ja se rakastaa porkkanoita. Mikä tarkoittaa sitä, että kun ensi vie pellavamössön, se ei ala syömään sitä (mikä siis normisti on sen herkkua). Kas kun se tietää, että mä käyn vielä samaan sankoon pilkkomassa vinon-pinon porkkanoita, jotka tuon vielä siihen sekaan. Mua nauratti tänään ihan sikana, kun tulin rehuhuoneesta ulos sen porkkansangon kanssa. Olin nimittäin jättänyt Lumppiksen karsinan oven auki (sekun ei karkaa sieltä) - Lumppis seiso karsinan ovella pää korkealla ja korvat ihan 150% hörössä, ilme kirkkaana, odottamassa, että joko ne mun porkkanat tulee... pellavamössö sai kaikessa rauhassa olla sielä ruokakipossa (= Omanlaisenssa hassu hessu hopo toi mun hobunen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti