Minna tulee maneesiin ja kysyy, "onks kaikki lumi tullu jo katolta". Johon vastaan
"Jep, enää jääpuikot tippuu". Samalla sekunnilla Minna repeää nauruun:
"Eihän se lumi ole voinut tulla katolta kun siinähän se on...".
Karsee naurunremakka. Sitä se teettää - ratsastus työpäivän jälkeen (;
Tänään oli tiedossa "työpäivä" ja "teema" oli "pääpaino laukalla". Näin ollen ravi tehtiin vähän lyhyempänä versiona; avo- ja vastataivutusta, volttia ympyrän "ulkopuolelle" sekä temmonvaihtelua... ja B-merkin kouluohjelman ravipätkä. Tosin aloitetiin Mini-harjoituksella, nimittäin ravin lyhennyksellä - pidennyksellä ilman pohjetta. Ja vide, toimi kivasti! Nyt Lumppis piti myös sen hitaamman ravin; näkee, että lamppu syttynyt viime kerran jälkeen herralle...
Laukassa tehtiin itseasiassa samaa harkkaa; eli lyhennystä ja pidennystä s.e. yksi raipan kosketus lisää tempoa. Vasemmassa laukassa se veteli mulle alkuun sikapukkeja siinä keskikentän kohdalla, mutta sitten alkoi pyörittämään tosi kivasti (: Lopuksi vasemmassa laukassa kokeiltiin myös sitä avoo pitkällä sivulla - jep joo, sieltäpä tuli sitten mielettömän hyvä pätkä! Jonka seurauksena Lumppikselle roppakaupalla kiitosta ja kevyen ravin kautta loppukäynteihin.
Kaikenkaikkiaan oli taas varsin tietoinen ratsastus, häppy-häppy!
On kyllä mielettömän makee tunne, kun on työkalupakki, mitä voi käyttää tietoisesti. Aikoinaan mun isoin "syy" olla ostamatta sitä omaa hevosta oli pelko siitä, mistä löydän opettajan/valmentajan. Ja kas kummaa; sehän järjestyi kuin itsestään! Ja siitä yhteistyöstä näkee nyt hedelmänä sen, että ymmärtää enemmän ja ehkä jopa vähän syvällisemmin, mitä yrittää saada aikaiseksi. Lumpan onni (: Mutta vielä on PIIIIIIIIIIIIIITKÄ tie jäljellä... Mutta mielenkiintoinen sellainen. On se vaan niin ihanaa, kun on löytänyt lajin, josta todella pitää.. ja jossa todella kasvaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti