Voi vitsi, tänään taas unohtui koko talven pimeys ja kovuus: lähdettiin Lumppiksen kanssa maastokävelylle puol seiskalta: aurinko paistoi, just plussan puolella, ihanan kirkasta ja valoisaa! Juuri tätä energiaa me kaivattiinkin. Pisteenä i:n päälle oli se, että linnut lauloi. Taisi kummankin sielu levätä.
Käytiin radan vartta käppäilemässä puoli tuntia suuntaansa; eli tunnin lenkki. Tuli mieleen viime kesän pitkät maastot, jolloin iltaisin lähdettiin parin tunnin lenkille. Sellaiset lenkit alkaa taasen meitä kutsumaan; valolla ja lämmöllä on ihmeellinen vaikutus.
Lumppa on myös lukenut tapakirjaa "naiset ensin vaikka heikoille jäille". Nimittäin alikulkusillan alla oli sohjoa ja vettä. Ei siitä menty ratsastaen menomatkalla; eikä paluumatkalla. Kumma kyllä, ilman ongelmia käveltii kyllä mun perässä siitä kohdasta. Herrasmies on herrasmies.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti