Ratsastuksen Zen

Tänään oli pysäyttävä - tai ajatuksia avaava ratsastus. Meiltä puuttuu herkkyys. Mä tiedän, miltä Lumppiksen kanssa ratsastaminen tuntuu silloin, kun kaikki on kohdillaan: se on ihana, pehmeä, herkkä jne. Mutta se matka sinne on aina mulle yhtä vaikea. Se, että kun sinne selkään nousee, se ei ole heti sellainen.. Kyrakin mainitsi muuten klinikassaan tästä "ilmiöstä" (: Samoin totesin, että en tarpeeksi valmistele asioita. Se puolipidäte, se valmistelu, on kaiken a ja o. Se, että jaksaa odottaa, että Lumppis tulee, rentoutuu ja alkaa toimimaan. Huah. Tällä hetkellä kyllä tosi syviä mietteitä menevä fiilis, mutta tätähän tämä on: iso osa ratsastusta kun on henkistä.