Mun Lumppa on maailman paras hevonen - mulle. Loppulisäys sen vuoksi, että monella muullakin on maailman parhaita hevosia. Ja se on hyvä niin - meillä jokaisella on se hevos-sielun-kumppani ja mulla se on Lumppa. Ihanan rauhallinen, mutta oma kujeilijansa. Niin äärimäisen rakas. Sillä on niin käsittämätön sielun rauha, kun se tulee tarhassa portille vastaan... joskus se sielun rauha on vähän liiankin rikkoutumaton - silloin se tuumaa, että ratsastuksessa "eihän oo pakko, jos ei viiti" (:
Tänään mentiin taasen maneesissa. Lepopäivän jälkeen oli omat kujeensa alkuun, mutta ihan mielettömän nopsaa alko taipumaan ja toimimaan. Vasemmassa kierroksessa joutuu edelleen olemaan tarkka, että on pohkeen edessä - ah soo, se vasen laukkakin kun toimii, kun se vaan on kunnolla pohkeen edessä (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti