Muutoksen viikko

Onpas ollut varsinainen muutoksen viikko - erittäin syvällisellä ja sen myötä myös hyvällä tasolla.

Alkuviikon Zen ajatukset saivat ajatus ja toteutusapua valkulta keskiviikkona. Harjoiteltiin sitä herkistämistä: alkuverkka normisti, koska silloinhan en voi pyytää kauheita fanfaareja Lummpikselta vielä - siinähän vasta lämmitetään ja valmistaudutaan. Sitten käynti-seis-käynti harjoitukset. Homman "clue" oli siinä, että jos Lumppa ei reagoinut nopeasti & energisesti eteenpäin pyytävään pohkeeseen, uudestaan seis ja liikkeellelähtö s.e. pohkeen mukana oli kevyt raipan kosketus. Voila!!! Mä kun olen aina ennemmin tehnyt tuon s.e. toinen kerta on voimakas pohje... Ja tietty aina kiitos, kun lähtee hyvin. Sitten sama herkistely käynti-ravi-käynti siirtymillä - voi jee, mulla oli alta aikayksikön pohkeen edessä oleva hevonen! Ja se oli pohkeen edessä niin, että tarvitsi vain koskea pohkeella, mii and mai laav.. Kaikenkaikkiaan ke tunti oli rankka, Lumppis oli viikset pyllyssä taas tunnin jälkeen.

Eilen oli palauttelukäynti, mutta tänään sitten menin maneesiin. Ihan mielettömän hyvä ratsastus - vaikka vielä jäi petrattavaa, esmes vasemmalle ei tahdo laukassa taipua leukaperästä.... Mutta mä sain sen niin ihanan herkäksi! Ja vielä niin, että mä tietyllä lailla koin ja aistin esim.siirtymisten laadun ihan erilailla kuin ennemmin. Tää on niin ihanaa... Paljon siirtymisiä, puolipidätteitä, eteenpäin ratastuksia. Tästä jatketaan! Oikea kierros on jo hyvä, mutta vasemmassa on vielä paaaljon petrattavaa... mutta sitähän tämä ratsastus on.

Huomenna ja ylihuomenna Lumppis saa äärimäisen hyvin ansaitsemansa maastopäivät! Ja kyllä kuskikin ne ansaitsee (:

PS. tänään mä ymmärsin myös, mitä Kyran osiin pilkkominen tarkoittaa. Meidän tapauksessa se lähtee siitä, että jos jokin liike ei onnistu, mun pitää tulla takaisinpäin ja varmistaa esim. se, että Lumppa kuuntelee pohkeen. Selkeä asia näin, mutta sen käyttöön saaminen vaatii vaan tosi syvällisen oman oivalluksen..