Eli käyntimaasto, illan pimeydessä. Tai eihän se pimeää ole, kun on lunta! Lumppis vaan vähän h-moilasena katsoo niitä kaikkia valoja .. lähdin - yksin - radanviertä; ajatuksena oli käydä siinä Jokelantien varressa. Lumppis oli joko jäykkä tai jännittynyt - veikkaan jälkimäistä. Eli ei se kauhean rentouttava palauttelu ollut (: Paluumatkalla tehtiin vielä fasaanitienlenkki ja siinä se relaskin jo ihan hyvin. Abt. tunti köpsyteltiin - aivan mielettömän ihana talvi-ilta!
Lopetin nyt psylliumin syöttämisen. Siitä hyvästä Lumppis nuoli ruokakipon puhtaaksi (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti