Vaikka ei mitään kauhean hegumaalista ehkä tehtykään. Mä vaan viihdyin tuolla! Rauhallinen, pieni talli. Ihan mielettömän hyvin toimivat tilat. Hyvä fiilis, kun rehut ja hoito on huippuluokkaa - ihan se pieni asia kuin karsinan kumimatto kielii siitä, että asiat halutaan tehdä hevosen kannalta vimpan päälle. Hemmetti, ne porkkanatkin on sellaisia, että ei edes Prismasta niin huippuja saa... Maneesi on iso asia. Ja ennen kaikkea se, että nyt voi liikuttaa Lumppiksen systemaattisesti - ei ole säiden armoilla (paitsi tietty pakkasen, toim. huomio). Mä luulen, että se on mulle henkisesti se isoin asia. Voi rakentaa ja kuntouttaa Lumppista haluamallaan tavalla.
Lumppiksen maha on nyt hyvä. En muista, milloin on päästänyt sellaiset kakkendaalit, kun tänään. Sai Tehobaktia viikon, viimeisen kerran keskiviikkona. Vesipäästöistä ei tietoakaan. Muutenkin alkaa näyttämään pyöreämmältä.
Lumppis on kuulemma hidas heinänsyöjä (: Mulle yllätys, olin ajatellut, että se on kauhea syöppö. Mutta toisaalta, tuolla saa aika reilusti heinää. Iltasin se on kuulemma huvittava - kun hevosille annetaan heinät ennen väkirehuja, muut hevoset alkavat heti syödä heinää. Paitsi Lumppa. Se seisoo ja katsoo koko ajan, että milloin ne väkirehut tulee. Lumi taitaa olla lukenut sen hevosen ruokinnan käsikirjan käänteisessä järjestyksessä - väkirehuruokinnalla on syytä aloittaa (:
Mentiin maneesissa. Ajatus oli tehdä kevyt työstö, koska sunnuntaina on taas Riston tunti. Lumppis oli alkuun laiska ja vähän niin ja näin. Mutta mutta - sehän alko toimimaan, kun mä vaan jaksoin ajatella, miltä se tuntuu, mitä haluan korjata ja miten sen korjaan! Avotaivutuksilla alkoi taipumaan, pohkeenväistöllä sai takaosaa paremmin toimimaan ja ristiselkää auki... isolla ympyrällä sain ratsastettua sen tasaisemmaksi vasempaan kierrokseen, kun jaksoin keskittyä ja haluta sitä tunnetta, että se toimii. Laukat oli oikeaan ihan herkut. Vasen oli taas hakemista lapa edellä ulos. Aloin työstämään s.e. laukkaa muutama askel sisään - muutama ulos - ja Lumppa teki tosi huippupätkiä!! Ja niistä huippupätkistähän tuo kaikki alkaa rakentumaan. Lopuksi vielä eteen-alas laukkaa (ihanan rentoa, erityisesti oikea laukka) ja sen jälkeen vielä kevyttä ravia uraa rundaillen, rentonta, vain antaen lihasten relata. Oli kuurainen hevonen, kun lopetettiin - pakkasta kuitenkin sen 10 pintaan.. Mutta myö oltiin tyytyväisiä! On niin ihana huomata, että kun jaksaa keskittyä ja miettiä ja ajatella, sitä jos osaa ja ymmärtää sentään edes jotain tuosta ratsastuksesta. Mutta tässä pisteessähän mä en olis ilman Ristoa ja Lumppaa, se on fakta se. Ne ovat niin mielettömiä opettajia, että vetää ihan hiljaiseksi sen asian edessä - tuon kaksikon "kädenjälki" näkyy mun koko loppuelmän hevostelussa ja ratsastuksessa. Ja se ei ole pieni kädenjälki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti